Kyllä äiti osaa

Yksi kesän tavoitteistani oli viimein saada asuntoni valmiiksi. Jes, ja siinä lähes (huom. lähes) onnistuin. Eihän se varmasti koskaan ole valmis, mutta pääpiirteittäin kaikki alkaa olla paikallaan. Tässäpä on jo alkanut hautua muutamia uudistusideoitakin päässäni. Nuo olisi ehkäpä ollut järkevämpi toteuttaa ennenkuin tuon tavaroitani sisälle. Asuntoni, kun oli muutaman viikon tyhjillään ennen muuttoani. Valkoinen lattia on hieman haastavahko tehdä huonekalujen ollessa paikoillaan. Jätetäänpäs tämä siis vielä hautumaan. Vai onkohan valkoinen lattia jo menneen talven lumia? En tiedä. Keittiön tiskialtaan ja kaappien välitilan voi toki laatoittaa ja yhden seinän maalata ilman sen suurempia ongelmia. Otetaan tavoitteeksi, ennen joulua.

Ottaessani oman asunnon hankinnan puheeksi äitini kanssa. Sanoi hän jo silloin, että saako hän hankkia minulle matot asuntooni? Tietystihän se sopi. Itse en matoista ymmärrä juuri mitään. Sen tiedän, että niitä halvimpia joudut imuroimaan jatkuvasti ja ne keräävät likaa aivan mielettömästi. Pesulassa pesu maksaa enemmän kuin itse matto. Äidilläni on hyvä maku ja hän on kyllä ajan hermoilla oleva mummeli, joten annoin hänelle täysin vapaat kädet. Nähdessäni hänen valintansa ei tarvinnut muuta kuin kiittää tuhannesti. Persialaiset matot sopivat asuntooni täydellisesti. Kyllä äidit osaavat.

Wikipediasta kurkkasin, että maailman vanhin persialainen matto on noin 2500 vuotta vanha. Löytynyt jäälohkareen sisältä eteläsiperialaisesta haudasta. Nämä minun mattoni tuskin säilyvät ihan yhtä kauaa ja ei välttämättä tarvitsekaan. Kauan ne kuitenkin varmasti kestävät ja ovat todella ajattomia. Sopivat asuntoon kuin asuntoon ja tulevat varmasti seuraamaan minua elämäni taipaleella. Samalla taipaleella mukana kulkevat myös äidiltäni saamani rautatuolit ja isoäitini vanha keittiöntuoli. Huonekaluissa säilyy henki ja se on hieno asia se.

Kiitos äiti!

-Esko-

// Matot saatu äidiltä. //

Taaksepäin on turha tuijottaa

Kesäloma alkaa olla lopuillaan. Toivottavasti kesä ei kuitenkaan ole ohi, koska eihän työn alkaminen suinkaan tarkoita kesän päättymistä, ei. Tämä kesäloma tuli kyllä taas optimaalisen hyvään rakoon. Kevät oli jo toista vuotta putkeen melkoista meininkiä. Työpäivien jälkeen ei soiteltu kavereille vaan perheasioihin erikoistuneille lakimiehille. On tullut tässä vuoden aikana tutuksi kyllä useat eri ammattiryhmät. Ammattiryhmät, joiden kanssa ei toivottavasti tarvitse enää koskaan liiemmin asioida.

Kesäloma oli rentouttava. Kesäloma oli helpottava. Kesäloma, jolloin touhusimme pikkumimmin kanssa paljon. Leikimme, kiepuimme huvipuistoissa, uimme, tylsistyimme, otimme yhteen, pelasimme, kapinoimme arjen rutiineja vastaan ja lähdimme hetken mielijohteesta illan päätteeksi vielä sushibuffettiin tai hampurilaisille. Nyt on edessä syyslukukausi. Alkaa koulu ja alkaa arki.

Arki, jonka realiteeteista johtuen tapaamisrytmi muuttuu. Muuttuu ja ajoittain sitä miettii, olisinko voinut tehdä jotain toisin? Varmasti jotain, mutta lähtökohtaisesti vastaus on: En. Taaksepäin on enää ihan turha tuijoitella. Ihan turha. Nyt on rakennettava tästä kattauksesta mahdollisimman hyvä. Toivoa, ettei kattaus enää muuttuisi, koska harvoin sitä pöytäliinaa onnistuu edes taikuri vetäisemään niin, ettei yhtään kippoa tai kuppia särkyisi.

Syyslukukautta kohti lähden levollisilla ja hyvillä fiiliksillä. Töiden aloitus ei harmita lainkaan. Tuttuun paikkaan on helppo mennä. Tuttujen tyyppien kanssa on helppo lähteä jatkamaan sitä aloitettua duunia. Kesällä kirjoittelin hieman harvemmin, mutta arjen alkaessa varmasti taas sormet löytävät tiensä näppäimistölle totuttuun, vanhaan tahtiin. Hyviä juttuja on varmasti tulossa sekä päätyössäni, että tässä “sivutyössäni.” Elokuu tarjoaa vielä monia ja monia hienoja pimeneviä iltoja, joita voi tuolla uudella terassillani vietellä.

Elämää oppii ainoastaan elämällä. Kyllä, ajoittain kantapään kautta.

Kohti arkea! Mukavaa alkavaa viikkoa!!

-Esko-