Ei, oletko se sinä? Siis, oletko se sinä? Ei voi olla totta!

Tämä on yhteistyö loman ja totaalisen rentoutumisen johdannaisena saapuneeseen mielikuvituksen riemuvoittoon ja luovan kirjoittamisen olotilaan. Jos hammasta kiristää jo valmiiksi, suosittelen siirtymistä muihin hommiin. Esimerkiksi kolmoselta tulee Myyrä ja ykköseltä voi vielä kerrata syitä Iivon lipsahtamiseen tiukasti pronssin syrjästä neljännelle sijalle. Joku saattaa muistaa Lumikin, tuon tummaverikön Suomen Mikkelistä. Siinähän me löimme vähäksi aikaa hynttyyt yhteen, mutta ei se alun romantiikka sitten kuitenkaan jaksanut kantaa loppuun asti. Vähän liian aikaisin aloimme toisiamme itsestäänselvyyksinä pitämään. Eri teille lähtemiseen ei onneksi sisältynyt minkäänlaista dramatiikkaa. Mitä nyt siitä yhteisestä sohvasta vähän väännettiin. Torissa lopulta myytiin.

Kävin päivällä kävelyllä Lahden Myllysaaressa. Upea paikka aivan keskustan tuntumassa. Yhtäkkiä huomasin parkkipaikalla ne tutut rusehtavat laineet hulmuavan tuulessa. Milli-kissaa ulkoilutti. Voiko tuo olla Lumikki? Menin rohkeasti lähemmäs ja kyllä se oli hän. Mortonki, onpa hieno sää!, lähdin tämmöisellä rennolla avauksella. – Jaa, ettet yhtään parempaa keksinyt, no säällä on aina hyvä aloittaa, oli jämäkkä vastaus. Se oli tosiaan hän, mutta mitä hän Lahdessa? Oli kuulemma lähtenyt hakemaan fetaa. Oli loppunut kaikista pääkaupunkiseudun kaupoista. Halusi uudelle mielitietylleen sitä hittipastaa illalla valmistaa. Jalkarannan S-marketista oli löytynyt, vielä oranssilla tarralla.

Niin, se on Lumikkikin pääkaupunkiin muuttanut. Noh, eipä sitä paljon muita kasvukeskuksia Suomeen ole tulevaisuudessa luvassakaan. Ja uuden miehenkin löytänyt, onpa upeaa. Milli-kissakin vielä hengissä. Toiselle silmälle oli jotain tapahtunut. – Joo, Milli otti yhteen pihassamme cityketun kanssa ja jouduttiin kokonaan toinen silmä poistamaan. Eläinlääkäri ehdotti lasisilmää, mutta kieltäydyin. Jos aurinko paistaa juuri oikeasta kulmasta, niin heijastaa pahasti. Eikä hoidossa oleva siskontyttö saa oikein nukuttua. Muutenkin nukkuu refluksin takia vähän niin ja näin. Ja sitten meillä on se omakin pieni.

Ohhoh, onnea niin paljon, onko kaikki mennyt hyvin?, kysyin onnellisena ja ehkä hieman hämmästyneenä. – Joo, tosi kivasti. Juuri saimme hoitopaikan meidän Waltille KTOJPSUS-päiväkodista. Jaa, mistä? -No, sieltä Kuoleman tuskassa olevan Jeesuksen pyhän sydämen Ursuliinien sisarkunnan päiväkodista. Ai, kun kiva. Siitä luinkin eilen iltapäivälehdistä. Ne hoitopaikat ovatkin pääkaupunkiseudulla tosi tiukassa. Lumikki vaikutti silminnähden onnelliselta elämäntilanteestaan ja mitäpä sitä voisi muuta noin viehättävältä naiselta odottaakaan. – Ja, sitten me olemme Waltin kanssa opetelleet sitä vaipattomuutta. Hyvin on mennyt, näen jo silmistä milloin sieltä on pisulirikät tai sinapit tulossa. Vähänhän siinä on ollut ajoittain ongelmia, jos on VVV pettänyt ja on menty kytikselle puolta tuntia aiemmin. Yhden vessan taloudessa on usein tarkoittanut sitä, että mies on käyttänyt taloyhtiön saunan toilettia. 

Mikä lie VVV? Minkäslaisen kodin te olette Helsingistä hankkineet? – Tosi kiva yhteisöllinen rivarikolmio. Vähän olemme jo rempanneet. Waltin huone valmistui juuri viime viikolla. Ihan neutraaliin päädyimme. Sängyn yläpuolelle kehystimme Pinkie Pien ja oveen Rambon. Vaihtoehtojen maailma, tiedäthän. Vähän nopeastihan me edettiin, mutta tämä vain tuntui niin oikealta ratkaisulta, ihanaa!! Biologinen kello, paskat!

Mites sulla? Näinkin lehdistä, että patsastelit tällä viikolla jossain seurapiiritapahtumissa lippalakki ja pinkki huppari päällä. Olisko voinut vähän tyylikkäämpää pukea? Vieläkö siis ratsastat sillä neljä vuotta vanhalla tositeeveemenneisyydellä, vai sen itsellesi aivan liian kauniin ja herttaisen Bacheloreten siivelläkö noihin menet skumppaa lipittämään? Värin perusteella oli kyllä Pommaccia. Oletteko te semmoisia FWB-kavereita?, kysyi Lumikki vielä tämän pitkän paasauksensa loppuun?

Mikä lie FWB? Ei, ei todellakaan. Olemme vain hyviä ystäviä. Joo, hyvin me…En saanut lausetta loppuun, kun Lumppari jatkoi paasaamistaan. – Ja edelleenkö leikit semmoista influensseria, joka hashtagilla #loveofmylife markkinoi kaikkea hammastikusta ilmalämpöpumppuihin. Sinkku taidat ainakin olla kirjoitustesi perusteella. Vaihtaisit jo sivua, aikuinen mies. Ei vaan, ihana oli sinua nähdä. Kaikkea hyvää ja voitko maksaa Mobilepaylla sen yhteisen sohvan, jonka Torissa möimme sinne naapurin kampaamoon? 

Halasimme ja sinne kaasutti uudenkarhea Qashgai rekkarilla LUM-1. On se jämäkkä mimmi, perhana! Myllysaaressa, Lahdessa, fetaa. Kaikkea sitä.

-Esko- 

Perjantain vanhat: Napakymppi!

Nyt sen voin ainakin minä sanoa ääneen. Ei ollut Katajasta Salmelaisen korvaajaksi. Yhtään jaksoa en ole kokonaan katsonut. Harmi!

/// Nyt se on totta. Tällä viikolla julkaistiin tieto, että koko kansan rakastama Napakymppi tekee paluun televisioruutuihin. Tämä lienee nousevaa trendiä, että nämä vanhat klassikot ilmestyvät takaisin ihmisten olohuoneisiin. Bumtsibum starttasi, Gladiaattorit starttaa ja viimeisenä, itselleni kirkkaimpana helmenä, Napakymppi starttaa. Vaan kylläpä mietityttää, kuka pystyy ne Salmelaisen Karin saappaat täyttämään? Kuka pystyy heittelemään pikkutuhmaa slipoveri ja tahattomasti hauska hattu päässään? Kenen sormet liukuvat mustavalkoisilla yhtä liukkaasti kuin Kaitsulla? Kuka onnistuu luomaan kotikatsomoihin soinnuillaan sen jännittävän tunnelman, kun X valitsee sen mielitiettynsä pitkälle ja myös pitkälle viikonlopulle. Toivon, toivon todella, että casting tekee parhaansa.

Itsellänihän on jo hakemus valmiiksi kirjoitettuna. En tiedä, rohkenisiko postittaa? Nyt kuvittelenkin itseni Herra X:n rooliin. Katselin yhden jakson Youtubesta ja lainasin Pälkäneeltä saapuneen herrasmiehen kysymyspatteristoa. Tuolloin yleisössä istui Vantaan kosmetologit. Tässä jaksossa yleisössä istuu jälleen Vantaan kosmetologit. Luonnonkosmetiikalla hoidetut täydelliset ihot hehkuvat studiolamppujen loisteessa. Herra X:n kasvot hehkuvat punaisena juontajan aloittaessa kysymyksensä.

Noniin, mistäspäin se Herra X on lähtenyt onneansa kokeilemaan?

Helsingistä. Länsi-Helsingistä. Tulin 58:lla. Ihan studion vieressä oli pysäkki.

No, kuinkas moni sieltä Helsingistä tietää, että olet täällä?

Nooh, työpaikalla kerroin vain kahvipöydässä ja ihan parhaille ystäville mainitsin. Töistä lähtiessä keittäjäkin huusi perään ja toivotti onnea. Sanoi, että todennäköisyyksiin perustuen matkustat kotimaassa. Ei jäänytkään tämä salaisuus kahvipöytään.

Huh. Selvisin ensimmäisestä vaiheesta ja onkin aika aloittaa omat kysymykset:

Kuvaile yksi hyvä ja yksi huono luonteenpiirteesi?

A vastasi iloinen ja äkkipikainen. Ruutupaperille A ensimmäisestä. Iloisuus, joo. Sitä ei koskaan ole liikaa. Kaksi äkkipikaista täydentää toisiaan. Näin kalkuloin päässäni ennen seuraavaa kysymystä.

Kuvaile mitä näet katsoessasi peiliin?

B näki iloisen blondin, jolla on omasta mielestä aina liikaa juurikasvua. Silmät ovat iloiset ja haluavat nähdä uutta, maailmaa ja iloisia hetkiä.

C näki Lumikin. Ohoh, nerokas vastaus. Selvästi kulturelli ihminen sermin takana.

A:n vastaus olikin erikoisempi. H####n väsyneen, uraputkessa liihottavan pitkästä viikonlopusta Herra X:n kanssa Riminillä haaveilevan pohjimmiltaan iloisen pisamakasvoisen punapään. Joka meni taas aivan liian myöhään nukkumaan, mutta sitä Gossip Girliä ei vaan voinut jättää kesken. Noh, meikki, torkku ja espresso korvaa ne nukkumattomat tunnit.

Nyt on todella vaikea valinta. Varmasti hienoja tyyppejä kaikki, mutta nokkeluudesta Stabilo sauhuten rustaan C:n.

Kun ostan sinulle yöpaidan, niin mitä kokoa sen pitäisi olla?

C ”Mitä vähemmän, sitä enemmän…” En ymmärtänyt.

B ”P.O.P:in haalariyökkäristä minulla on ässä.” Ymmärsin, turhankin hyvin.

A ”Vartalovoide on paras yöpuku.” Ohhoh.

Nyt on paha. Itsellänikin on P.O.P:in haalariyöpuku, joten valitsen ehdottomasti B:n.

Mihin katsot ensimmäiseksi miehessä?

C ”Veistettyyn leukaan…”

A ”Silmiin, noihin sielun peileihin…”

B ”No, kyllähän noita kasvoja on tullut ihan tarpeeksi oikealle swiipattua, että vastaanpa tähän käsivarret…”

C:tä en voi ottaa, koska ilman partaa minulta häviää leuka. B:ltä nerokas vastaus, mutta käsivarteni ovat mitä ovat, joten valitsen A:n.

Siis, menikö se näin nopeasti? Nyt on se hetki, jota kotikatsomoissa on jännitetty. Nyt on se hetki, mitä olen itse jännittänyt. Nyt on se hetki, kun Kaitsu leipoo tunnelman kattoon. Valitsen A:n.

Sermin takana alkaa kuhina ja on aika marssia näiden upeiden naisten eteen. Yksi katsoo päästä varpaisiin ja toteaa mielessään: ” Onneksi ei valinnut minua…” Öö, hän se ei voi olla. Kyllä, kyllä hän mainitsi vastauksessaan pisamat. Jännitykseltäni tunnistan tuon ujon timantin ja siellä hän on omalla paikallaan. Yrittivät neitokaiset huijata X:ää pysymällä samoilla paikoilla.

Matkakääröt aukeavat yksi kerrallaan. Lahti, huh! Olisi ollut liian tuttu. Mamma Maria ja Sataman terassi. Tukholma. Huh, olisi ollut liian tuttu. Sergelin tori ja Södermalm. Ja nyt on meidän vuoro, meidän vuoro. Kiireinen uranainen pääsee haaveilemalleen matkalle herra X:n kanssa Montenegroon!! Wauuu, juuri näin siitä maininnan uusimman Mondon kannessa täyttäessäni lottokuponkia R-kioskilla. Vantaan kosmetologien raikuvien aplodien saattelemana on aika pakata kääröt, pakata laukut ja lähteä…elämäni seikkailuun.

Ehkä on parempi, että jätän tuon valmiin hakemukseni laittamatta ja katselen Napakymppiä vain kotisohvaltani.

Mukavaa iltaa!!

-Esko-

// Kuva: Jere Lehtonen // ///