Mikä on Helsingin paras kirppis?

On taas se aika vuodesta, jolloin syntyy ajatuksentasolla lukuisa määrä uusia ihmisiä. Aloitan säännöllisen kuntoilun, lopetan ylimalkaisen sokerin nauttimisen, suljen korkin, annan aikaa enemmän itselleni ja ja ja. Hyvinvointiin liittyvät meemit täyttävät sosiaalisen median kanavat ja kuntosalien parkkipaikoille kurvailee innokkaita kuntoilijoita. Itseasiassa tänään kävin itse kuntosalilla ja tilaa oli vaikka ja kuinka. Ehkäpä illan mittaan ovat juoksumatot täyttyneet. Täyttyneet ovat myös tämän pojan kaapit. Ne ovat täyttyneet ihan viimeistä piirtoa myöden.

Nyt vuonna 2019 on minunkin ihan yleisen siisteyden ja oman henkisen hyvinvointini vuoksi aika laittaa kaikki, korostan kaikki ylimääräiset vaatteeni ja kamppeeni kiertoon tai siis tarkemmin myyntiin. Sänkyni alla on kaksi suurta säilytyslaatikkoa, jotka ovat täynnä vaatteita. En ole sinne perälle edes katsonut lähes kahteen vuoteen, eli oletettavasti en kyseisiä tuotteita enää tarvitse. Ystäväni Ollin kanssa löimmekin kättä päälle, että nyt on kirppishommien paikka. Sitten löikin päässä tyhjää, että minkäköhän kirppiksen?

Harrastaako ihmiset enää pelkkää nettikirppistoimintaa? Tai myykö ihmiset kamppeitaan enää vain Instagramissa? Olen ollut vuosia sitten myymässä montakin kertaa erinäisillä kirppareilla:  Kattilahallilla, Jäähallilla, Kaapelitehtaalla. Olen juurikin nyt tippunut tästä kirppariskenestä aikasen totaalisesti ja siksipä tännekin tätä juttua kirjoittelen. Mikäpä olisi siis Helsingin paras kirppis? Siis semmoinen, johon voi mennä itse myymään. Alustavasti varailimme Jäähallia, mutta onko joitain muita tarjolla?

Myyntiin on tulossa siis reipas kattaus L ja XL-koon miesten vaatetusta. Liekö sitä suurinta kirppareiden myyntivaluuttaa? Noh, loput voi laittaa sitten kiertoon. Kotiini en enää mitään palauta. Se on varma. Olisiko tämän saman päätöksen voinut tehdä jo muuttaessani tähän ”uuteen” asuntooni?

Eli vielä kerran. Mikä olisi Helsingin paras kirppis? 

Seuraan, tähän loppuun lienee kuuluu sanoa.

-Esko-

Älä ole ei!

Juhannus ja uusivuosi. Siinä kaksi juhlaa, jotka eivät ole näytelleet koskaan elämässäni kovinkaan suurta roolia. Vähän ovat semmoisia ”pakkojuhlia” olleet. Pitäisi olla ihan hirveän hauskaa ja ottaa pari kuohujuomaa jollain upealla porukalla. Viisi, neljä, kolme, kaksi, yksi ja JEEEE! Suudelma sille vieressä olevalle rakkaalle. Olkoon se sitten Karhunelonen, vissypullo tai mielitietty. No, kuulostanpas nyt angtiselle. En vain itse muista omalta elämäntaipaleeltani juuri yhtään megalomaanisen mieleenpainuvaa uuttavuotta. On siellä muutamia yrityksiä ollut.

Milleniumina olimme ystäviemme kanssa varanneet viikoksi mökin Ylläkseltä. Emme poistuneet mökistä juuri mihinkään viikon aikana. Naapurit poistuivat pysyvästi jo toisen päivän jälkeen. Karaokelaitteisto ja hieman epävireinen laulu lienee teki tehtävänsä. Eräänä vuonna olimme järjestäneet lapsiperhejuhlat kotonamme. Noin kahdeksan aikaan alkoikin sitten yhdellä pienokaisella oksennustauti, joka levisi kulovalkean tavoin lähes kaikkiin juhlijoihin. Todistikohan kukaan vuoden vaihtumista, en muista.

Onhan sitä oltu myös erinäisillä turuilla ja toreillakin vuoden vaihtuessa. Eivät ole nuo massatapahtumatkaan oikein kohdallani lähteneet. Useampia raketteja lähtee kyllä vertikaalitasotavoitetta uhmaten suoraan päinvastaiseen suuntaan ja niitä on joutunut väistelemään. Alkolukko tulisi asentaa Äkäiseen anoppiin (ilotulite) ja Thunder-patteriin. Niitä silmävammauutisointeja ei toivottavasti tarvitsisi lukea taas huomisesta lehdestä.

Tänään menemme ystäväni kanssa syömään ja katselemaan minne ilta kuljettelee. Avoimin mielin ja kuitenkin vähän semmoisella pakkojuhla-asenteella, tietysti. Ja tuostahan pääseekin hyvällä aasinsillalla näihin uudenvuodenlupauksiin. Semmoisia en kyllä aio juurikaan tehdä.

Äsken kuntosalin infrasaunassa näin Hoplopin mainoksen, jossa oli hyvä iskulause. ”Älä ole EI!” Joten lupausten sijaan aionkin toteuttaa tätä lausahdusta enemmän vuonna 2019. En ole EI uusille ihmisille, tapahtumille, seikkailuille. Vuonna 2018 olin vähän turhankin kyyninen ukkeli. Josko sen nyt karistaisi pois ja pitäisi juhannusta ja uuttavuottakin ihan kivoina juhlina.

Saapa nähdä ja oikein hyvää uutta vuotta kaikille lukijoilleni!!!

-Esko-