Juhannus ja uusivuosi. Siinä kaksi juhlaa, jotka eivät ole näytelleet koskaan elämässäni kovinkaan suurta roolia. Vähän ovat semmoisia ”pakkojuhlia” olleet. Pitäisi olla ihan hirveän hauskaa ja ottaa pari kuohujuomaa jollain upealla porukalla. Viisi, neljä, kolme, kaksi, yksi ja JEEEE! Suudelma sille vieressä olevalle rakkaalle. Olkoon se sitten Karhunelonen, vissypullo tai mielitietty. No, kuulostanpas nyt angtiselle. En vain itse muista omalta elämäntaipaleeltani juuri yhtään megalomaanisen mieleenpainuvaa uuttavuotta. On siellä muutamia yrityksiä ollut.
Milleniumina olimme ystäviemme kanssa varanneet viikoksi mökin Ylläkseltä. Emme poistuneet mökistä juuri mihinkään viikon aikana. Naapurit poistuivat pysyvästi jo toisen päivän jälkeen. Karaokelaitteisto ja hieman epävireinen laulu lienee teki tehtävänsä. Eräänä vuonna olimme järjestäneet lapsiperhejuhlat kotonamme. Noin kahdeksan aikaan alkoikin sitten yhdellä pienokaisella oksennustauti, joka levisi kulovalkean tavoin lähes kaikkiin juhlijoihin. Todistikohan kukaan vuoden vaihtumista, en muista.
Onhan sitä oltu myös erinäisillä turuilla ja toreillakin vuoden vaihtuessa. Eivät ole nuo massatapahtumatkaan oikein kohdallani lähteneet. Useampia raketteja lähtee kyllä vertikaalitasotavoitetta uhmaten suoraan päinvastaiseen suuntaan ja niitä on joutunut väistelemään. Alkolukko tulisi asentaa Äkäiseen anoppiin (ilotulite) ja Thunder-patteriin. Niitä silmävammauutisointeja ei toivottavasti tarvitsisi lukea taas huomisesta lehdestä.
Tänään menemme ystäväni kanssa syömään ja katselemaan minne ilta kuljettelee. Avoimin mielin ja kuitenkin vähän semmoisella pakkojuhla-asenteella, tietysti. Ja tuostahan pääseekin hyvällä aasinsillalla näihin uudenvuodenlupauksiin. Semmoisia en kyllä aio juurikaan tehdä.
Äsken kuntosalin infrasaunassa näin Hoplopin mainoksen, jossa oli hyvä iskulause. ”Älä ole EI!” Joten lupausten sijaan aionkin toteuttaa tätä lausahdusta enemmän vuonna 2019. En ole EI uusille ihmisille, tapahtumille, seikkailuille. Vuonna 2018 olin vähän turhankin kyyninen ukkeli. Josko sen nyt karistaisi pois ja pitäisi juhannusta ja uuttavuottakin ihan kivoina juhlina.
Saapa nähdä ja oikein hyvää uutta vuotta kaikille lukijoilleni!!!
-Esko-
6 Comments
En ole suuremmin lupaillut mitään seuraavalle vuosille. Tai olen mutta niin harvoin ne pitävät… Joten ensi vuonna en lupaa pitää koko vuoden ostolakkoa tai karkkilakkoa. Lupaan sen sijaan olla oma itseni ja elää. Haluan kirjoittaa blogia ja tuoda hyvää mieltä läheisille. Ja tuntemattomillekin.
Hyvää vuotta 2019 Esko!
Heippa O ja kiitos viesteistäsi!
Onpahan juuri hyvät nuo lupauksesi. Oikein hyviä! Ja ehkäpä sinne pari lenkkikerhoakin mahtuisi? Hyvää uutta vuotta teille!!
Ei tule kyllä yleensä tehtyä lupauksia uudelle vuodelle, mutta tuo sinun kirjoitus sai miettimään, että jos sanoiskin treffipyynnöille välillä kyllä.
Hyvää uutta vuotta!
Hyvää uutta vuotta Heli!
No, nyt sai sinut ajattelemaan juurikin oikein. Kyllä on uusi kyllä! 🙂
[…] Bongasin eilen televisiosta Helsingin Sanomien uuden mainoksen, jossa asioita pohditaan monesta eri näkökulmasta. En tiedä, mutta jostain syystä tykkään näistä todella paljon. Laitetaanpas siis perjantain vanhana samaisen aihepiirin kirjoitus. Ja sopiihan tämä myös vuoden 2019, älä ole ei ajatteluun. […]
[…] Ottaisikos tässä vuoden 2019 tavoitteeksi, että olisi rohkea ja menisi oikeasti ihan arkena, kesk… Sanoisi edes jonkun pienen kohteliaisuuden, toivoen, että se jättäisi yhtä hyvät muistot kuin itselleni noin kymmenen vuotta sitten tapahtunut tuoksuepisodi. Sinkulla on ongelma. Tinderiin on alkanut kyynistyä ja suuta ei saa auki kauppajonossa. Rohkeutta poika, rohkeutta! Niin ja avoimin mielin, mahdollisuuksia antaen. […]