Category: Tyyli

Posted on

Hiljalleen väsyvä mieskö?

Käteeni on tatuoitu yksi päivämäärä. Siinä se on ikuisesti. Se päivä on huomenna. Kahdeksan vuotta sitten tuona kyseisenä päivänä elämäni muuttui. Se muuttui aivan täydellisesti. Minusta tuli isä. En minä silloin isyydestä tiennyt yhtään mitään. Oppaita en lukenut. Saadessani käsiini sen pienen, todella pienen ihmisen. Sen pienen ihmisen katsoessa minuun niillä kiintopistettä hakeneilla silmillään ymmärsin asian, että siinä hän nyt on. Minun lapseni.

Kahdeksassa vuodessa on tapahtunut paljon, niin paljon. Näiden juhlapäivien ympärillä tulvii aina mieleen paljon muistoja. Semmoisia haikeansävyisiä muistoja. On suoraansanottuna todella kurja fiilis toivottaa synttärionnittelut Whatsapp-viestillä tai videopuhelulla. Tämä etä-isyys ja etäisyys näyttää näinä juhlapäivinä ne kurjimmat puolensa. Huomattavasti mielummin sitä aamulla laulaisi synttärilaulun nuotin vierestä siinä yhteisen aamiaispöydän ääressä. Huomattavasti mielummin sitä antaisi sen synttärilahjan synttäripäivänä kuin puolentoista viikon viiveellä.

Tämä etäisyys ja etä-isyys tuo mukanaan tuntoja, joihin ei vaan osaa tottua. Tämä etäisyys ja etä-isyys tuo mukanaan tuntoja, joita ei osaa oikein kenellekään edes selittää. Tämä on niin muuttumaton tilanne, että se saa ajoittain mielen kyllä todella mustaksi. Vuodet eivät kilometrejä vähennä. Viikonloppuhin ei päiviä tule lisää vaikka kuinka joulupukilta niitä toivoisi. Ajoittain tuntuu, että tämän tilanteen edessä minusta tulee hiljalleen väsyvä mies. Nämä ajatukset on vain siirrettävä pois mielestä hyvinkin nopeasti. Kaiken kanssa oppii elämään on tapana sanoa. Toivottavasti tuossa sanonnassa on perää.

Näitä mietteitä päähän ajoittain tulvii. Tahtoi tai ei. Täytyy vaan ajatella, että ei niiden juhlien oikeilla päivämäärillä niin väliä ole. Jouluaatto voi olla ihan hyvin se oikeaa aattoa edeltävä päivä. Synttärit voivat ihan hyvin olla hieman viiveellä. Tatuointi kädessäni tulee aina muistuttamaan minua siitä elämäni muuttaneesta talvipäivästä. Se oli onnenpäivä. Huomenna on lapsellani varmasti todella onnellinen päivä. Se on tärkeintä.

Oli muuten kohtalaisen kylmä seisoskella tänään tuossa kalliolla. Mukavaa alkanutta joulukuuta!!

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen //

Posted on

Mitä minä juuri luin?

”Valokuva uutissivuilla pysäytti. Kuvassa miesopettaja neuvoi kahta pulpetissa istuvaa poikaa. Opettajalla oli päällään musapaita ja tumma huppari. Pojilla oli siistit paidat ja ryhdikäs istuma-asento. Opettaja on epäilemättä mainio työssään, mutta en silti voinut välttyä ajatukselta, että muutama vuosikymmen sitten musta bändipaita ja huppari olivat koulua vieroksuvan murrosikäisen univormu. Tilanne näytti kääntyneen päinvastaiseksi.”

Tämä Keskisuomalaisen päätoimittajan Pekka Mervolan kirjoittaman jutun lukeminen myös pysäytti ja samalla pysäytin myös lukemisen tuohon virkkeeseen. Irroitin tämän alun varmasti pois kirjoituksen pääasiallisesta kontekstista, mutta olihan tuo hyvin erikoinen aloitus. En ihan saanut kiinni mitä Pekka tuolla pysäyttävän uutiskuvan vertauksella ajoi takaa. Toivottavasti ei ainakaan sitä, että opettajan ammattitaito olisi jollain tasolla kiinni hänen vaatetuksestaan ja itseasiassa minulla oli kasiluokan koulukuvassa päälläni Panteran- bändipaita. En minä koulua silloinkaan vieroksunut.

Opettajan työn ehdottomia rikkauksia on se, että jokainen voi tehdä työtään täysin oman persoonansa kautta. Jos yrität olla luokan edessä jotain muuta kuin oma itsesi, olet mennyt jo lähtökohtaisesti metsään. Se on aivan sama, onko sinulla puku pykälässä vai Pertti Kurikan Nimipäivien-bändipaita päälläsi.

Lapsille puhutaan siitä, että koulukaverit ovat samanarvoisia ja yhtä arvokkaita. Riippumatta heidän sukupuolestaan, ihonväristään, perheen tulotasosta, matkapuhelimen mallista tai pukeutumisestaan. Myös opettajat saavat oletettavasti olla juuri sellaisia, kuin ovat. Kaikki siellä luokan edessä varmasti parhaansa tekevät tässä muuttuvassa koulumaailmassa. Pedagoginen osaaminen, lasten ja nuorten lämminhenkinen kohtaaminen ei korreloi tietääkseni millään tasolla paitojen kanssa.

Tein kymmenen vuotta sitten kandidaatin tutkielman otsikolla: Opettajaan kohdistuvat ulkoiset vaatimukset ja roolimalliodotukset- luokanopettajien ajatuksia ammattiinsa kohdistuvista ulkoisista vaatimuksista ja roolimalliodotuksista- Niin, tein sen kymmenen vuotta sitten, mutta ajankohtainen tuntuu edelleen olevan. Vaatetusta ei kyllä muistaakseni kysymyspatteristossa edes mainittu. Minulla oli tänään päälläni Pertti Kurikan- paita. Facebookin Pukeudu bändipaitaan opettaja! -tempaukseen osallistui yli tuhat opettajaa. Kaikki oletettavasti olivat tänään yhtä ammattitaitoisia kuin aikaisemminkin ja tulevat varmasti olemaan jatkossakin.

-Esko-

// Lähde: Facebook/ KSML Pekka Mervolan kolumni 29.11.2018 //