Isi, tää oli mun elämäni paras päivä!!

“Mennään mummolaan viikonloppuna. Karismassa (kauppakeskus Lahdessa) on Elina ja Sofia esiintymässä.” Kyllä, Karismassa kävimme tänään ja siellä tosiaan olivat nämä kaksi herttaista pikkuTubettajaa Elina ja Sofia höpöttelemässä ja tekivätpä he hienon tanssiesityksenkin. F on seurannut tätä kaksikkoa tiiviisti Youtubessa ja sitä kautta he ovat tulleet itsellenikin jo tutuiksi. Se on muuten tuo mediakenttä hieman muuttunut nykypäivänä. Perinteinen televisio vs. Tubettajat. Lasten ja nuorten keskuudessa tämä taitaa mennä tuolle jälkimmäiselle ainakin omien havaintojeni mukaan melkoisen selkeästi. Pysyypä oman työni ja oman tyttäreni kautta tämä puoli yhdeksän uutisten vankkumaton kannattaja hyvin kartalla uusista tuulista.

Ja sitä ilon määrää, kun F pääsi antamaan askartelemansa kirjekuoren pikkuidoleilleen. Itse yritin siinä aikuismaisesti vähän sanoa, että annapas nyt tyttöjen keskittyä esiintymiseen. Ja mitä vielä. Meni hetkinen ja kohtahan F painelikin tämän Sofian kanssa ympäri kauppakeskusta ja kävivätpä he yhdessä syömässä jäätelötkin. Lapsien välittömyys. Se on edelleenkin ihailtavaa. F:lle on siunaantunut kyllä todella hyvät vuorovaikutustaidot ja hän menee todella rohkeasti juttelemaan uusissa tilanteissa.

Vuorovaikutustaidot ja pirteä sosiaalisuus yhdistettynä hyvään tilannetajuun on kyllä semmoinen yhdistelmä, joka tulee toivottavasti kantamaan pitkälle niissä kuuluisissa tulevaisuudentuulissa. Äitini kertoilikin autossa paluumatkalla, että minä olin pienenä täysin päinvastainen tapaus. Veljeni perässä hiihtelin joka paikassa ja suuta ei avattu kuin pakkotilanteissa. Nyt on onneksi tilanne hieman muuttunut. Veljeä ei tarvitse enää ihan joka paikkaan mukaan. Suu on enemmänkin kiinni vain pakkotilanteissa.

Elina ja Sofia saivat paljon ihmisiä liikkeelle tänä harmaana lauantaina. Enkä ihmettele yhtään, todella suloinen kaksikko. Minähän tykkään usein muistella vanhoja, joten ketkäs tähdet ne ovat historian saatossa saaneet ihmisiä liikkeelle? Ainakin Ritariässän auto Kitt ja Hasselhoff ovat käyneet. Kauniista ja Rohkeista Ridge. Planet Hollywoodin avajaisissa Demi Moore, Bruce Willis ja Geena Davis. Don Johnson piipahti ja ketäköhän vielä?

Hyvä, että on tähtiä. Olivat he sitten isompia tai pienempiä. Helpommin- tai vaikeammin lähestyttäviä. Tämän päivän tähtiä oli ainakin helppo lähestyä ja lausahdus: “Isi, tää oli mun elämäni paras päivä.” kertonee onnistuneesta kohtaamisesta. Näitä maailman parhaita päiviä on varmasti tulossa vielä useita ja useita ja useita. Ja hyvä niin. Aiheet tosin saattavat hienoisesti vaihdella.

Hauskaa iltaa!!

-Esko-

Mitä sinä olet mennyt tekemään?

Ennen oli reissuvihot. Olen ollut koulutyössä jo silloin, kun kodin ja koulun välinen viestintä hoitui pienoisen vihon välityksellä. Kanteen oli liimattu pieniä perhoskimalletarroja ja sinne pystyi ilmoittamaan poissaolot ja liikuntavarustetarpeet. No, nythän asiat pääosin hoituvat tuon Wilman tai Helmen, (onkohan vielä jotain) välityksellä. En pidä itseäni kovinkaan aktiivisena Wilma-viestijänä. Jos on tärkeää asiaa, niin mielummin tartun puhelimeen ja pirautan kotiin, kuin kirjoittaisin megapitkiä raapustuksia. Wilmaahan voi toki käyttää myös positiiviseen viestintään ja täytyisi itsekin laittaa menemään huomattavasti useammin Wilman kautta sitä positiivista signaalia.

Tähän nyt on kirjoitettava ystäväni saama palaute hänen lukion ruotsinopelta. Kaverini kirjoitti mielestään todella hyvää ainetta. Oli niinsanottu kirjoittamisen flow-tila löytynyt ja ystäväni joutuikin ajanpuutteen takia keskeyttämään aineensa kesken. Hän kirjoitti mestariteoksensa loppuun suomeksi, jotta AIKA LOPPUI. Tähän opettaja oli vastannut lyhyesti ja ytimekkäästi, ONNEKSI. Huumoriveikkoja molemmat. Noniin, takaisin asiaan. Palautteet voivat olla hyvin erilaisia ja tässä lähiaikoina onkin monessa mediassa ollut esillä hauskalla tavalla vertaus, jotta minkämoista palautetta me aikuiset saisimme Wilman välityksellä työpäivistämme? Eskolle saattaisi sadella jotain tämmöistä. Isä ja äiti, jos luette, niin tulen viikonloppuna kotiin. Voimme keskustella.

“Lainasi” opehuoneen pöydältä viimeisen kuulakärkikynän. Ei palauttanut.

Söi salaa pannukakkua keittäjän kanssa välitunnilla. Nähdäkseni mansikkahillolla ja reilulla sokerilla.

Huusi PERKULE hyvin voimakkaalla äänellä kovien materiaalien tilassa lyötyään vasaralla suoraan peukaloon.

Jätti WC-tiloissa kehikon/istuinosan sekä kannen ylös. 

Söi henkilökunnan pullakerhoon kuulumattomana yhden mokkapalan. Jäi kiinni niinsanotusti itseteossa. Yritti peitellä työntämällä koko herkun suuhunsa ja hymyilemällä vienosti. Nonparelli parrassa paljasti.

Kiinnitti kuvataiteen töitä seinälle erivärisillä nuppineuloilla. 

Meni koputtamatta naapuriluokkaan kertoi “vitsin” ja halasi kuulemma maanantain kunniaksi kollegaansa.

Askarteli naistenpäivän johdosta kortin opehuoneeseen, jossa vertasi hieman pidempihiuksista mieskollegaansa Fabioon.

Osaako poikanne laskea kymmeneen? Seitsemän lihapyörykkää tarkoittaa seitsemää lihapyörykkää. Laskimme yhdessä ja kyllä se silloin sujui. Hyvin laski poika kahdeksaan. Poskeen oli vielä yhden jemmannut. Myönsi myöhemmin.

Jätti farkut verryttelyhousujen alle ulkoliikuntatunnilla. Lahkeet paistoi selvästi nilkoista.

Laittoi Anna-lehden välissä tulleen Anti age-voidenäytteen kollegansa lokeroon.

Ohoh. Kyllä nyt on kotona keskusteltavaa. Mitä sinä olet mennyt tekemään?

Minkälaisia Wilma-viestejä lähtisi teidän työpäivistänne? Olisi kiva lueskella eri ammattien edustajien touhuiluista.

-Esko-

// Kuva: Pasi Salervo //