Helle saa haaveilemaan

Huh hellettä! On muuten todella kliseinen avaus. Nyt saa ollakin. Suomea hellitään tällä hetkellä aivan mielettömällä säällä ja eipähän muuten haittaa. Kuuntelin töihin ajaessani radioita. Siellä toimittaja lueskeli kuulijapalautteita ja johan siellä joku jo valitteli, että saisivat nämä helteet jo loppua. Ei, eivät saisi. Antaa tulla vaan. Nämä todella vähiinkäyvät työpäivätkin menevät pelkästään hymy huulilla. Vaikka toki on haikeuttakin ilmassa. Tällä hetkellä opettamani kutosluokkalaiset suuntaavat kohta yläkoulun kiemuroihin. Luokkani on aivan huippu ja nämä kaksi vuotta, jotka olen saanut heidän kanssaan viettää ovat olleet todella opettavaisia, niin opettajalle ja toivottavasti ennenkaikkea oppilailleni. Kevätjuhlassa opettajien laulaman jäähyväislaulun aikana joutunee kaivamaan nenäliinaa puvuntakin taskusta.

Nyt ei ole puvuntakkia tarvinnut eikä tarvitse varmasti myöskään jälleen kerran kesällä koittavilla kesäfestivaaleilla. Selailin eilen koneeltani vanhoja festarikuvia ja kyllähän sitä taas niin odottaa näitä kesän oman aikani kohokohtaviikonloppuja. Ruisrock ja Ilosaarirock, jes! Ruisrock on viime vuosina saavuttanut aivan järjettömän suosion ja tänä vuonna liput taidettiin myydä loppuun jo maaliskuussa, aikamoista. Onneksi kerkesimme ystävieni kanssa ostaa liput jo hyvissä ajoin. Majoituksenkin saimme hieman takaportin kautta hoidettua, eli on niinsanotusti kattaus valmiina. Ilosaarirockiin varaamme aina hotellihuoneet jo edellisenä kesänä. Hotelli Aada, taas tullaan. Olisiko kymmenes vuosi?

Aina, kun kirjoitan kesäisistä festivaaleista verkkokalvoilleni muodostuu kuva siitä sosiaalisessa mediassa levinneestä yleisöosaston kirjoituksesta otsikolla: Vanhukset pois festareilta. Mitä tekevät 30-vuotiaat ja vanhemmat nuorten rock-festivaaleilla?… Itse ainakin nautin ystävieni seurasta. Siitä festivaalien tunnelmasta. Ympärillä pääosin vain hyväntuulisia ihmisiä, upeita kohtaamisia ja taustalla lavoilta raikaa taukoamatta hyvä musiikki. Nykypäivänä festarit ovat kokonaisvaltaisia elämyksiä. Löytyy vaikka sun mitä ja ruokatarjontaa on enemmän kuin riittävästi. Silti syön aina ainakin kerran sen kaikille tutun klassikon. Kebab-lautanen kaikilla mausteilla, tietysti!

Helle sai haaveilemaan jo rokkifestivaaleista. Onhan noihin vielä aikaa, mutta hyvä on fiilistely aloittaa ajoissa.

Olettekos suuntamassa kesällä festaritunnelmiin?

-Esko-

// Kuva: Jere Lehtonen //

Äiti, oot just hyvä rakas tyyppi!

Lämpimin äitienpäivä kahteenkymmeneenkahteen vuoteen takana. Ja sitä se on ollut. Vanhempieni kotona huoneeni sijaitsee yläkerrassa ja musta katto imaisee ihan mukavasti lämpöä, joten ensi yönä yöpuku on mallia au naturel. Ajelen täältä Lahdesta huomenna suoraan töihin ja aamu onkin mahtava aloittaa äidin tekemällä vakioaamiaisella. Pekonia, nakkeja ja paistettua kananmunaa. Kruununa lasillinen vastapuristettua appelsiinimehua. Tämä on muodostunut jo vakioksi, kuten monta muutakin asiaa, joita rakas äitini aina lapselleen tekee. Äiti Kyrön muita klassikoita, joista joitain on peritynyt itsellenikin omiin käyttäytymismalleihini:

  • Lohikeitto, jonka kruunaa noin puolikas paketti voita ja kuohukerma. Pohjois-Karjalan peruja. Itse olen imenyt äidiltäni vaikutteita kokkausideologiaani: “Kuohukerma pelastaa pikkuvirheet…”
  • Jouluisin kotimme näyttää aina tismalleen samalta. Tontut, kynttilät ja karkkikippo on millilleen samoissa lokaatioissa. Tuttua ja turvallista. Tämä täsmällisyys ja siisteysideologia ei todellakaan ole periytynyt ja aiheuttaakin ajoittain hienoisia jännitteitä pojan ja äidin välillä.
  • Nyt se on tehtävä ja saatava. Jos äitini saa jonkin asian päähänsä, tulee se toteuttaa heti, liikoja miettimättä. Tämä asia on siirtynyt minulle suoraan geeneissä. Malttamattomuus ja impulsiiviset valinnat ovat osa minuakin. Ajoittain ihan hyvä asia, ihan aina kuitenkaan ei.
  • Tyylitaju. Äitini on todella tyylikäs rouva. Itseänikin ajoittain yllättää erinäiset lahjat, joita hän on minulle hankkinut. Ei ole kovin montaa harhalaukausta tullut. Noh, pitkiä alushousuja en hirveästi enää käytä ja kasvunvaraa ei vaatteisiin tarvitse edelleenkään enää miettiä. T: Mies 189 cm
  • Äiti on vaan just hyvä, rakas tyyppi!

Mukava oli jälleen kerran viettää äitienpäivää oman äidin kanssa. Vaikka askel jo hieman hidastuu, niin eipä se menoa haittaa. Jutut ja ne etenkin ne tutut ja turvalliset jutut pysyvät aina samana. Toivottavasti vielä vuosia ja vuosia eteenpäin.

Hyvää äitienpäivää, etenkin omalle äidilleni ja lapseni omalle äidille!!

-Esko-

// Kuva: Isi //