7 sumuista syntiä

Alexa Dagmarin blogista iski silmiini syntinen haaste ja näihin minä tykkään usein tarttua. Vaikka minua ei kukaan juuri koskaan tämmöisiin haastakaan, niin on mukava välillä kirjoitella kevyttä pohdintaa ja haastaa itse itsensä. Eskon sumuisia syntejä, olkaa hyvät:

Herkuttelusyntini… 

Lähes naapurissani sijaitseva Halvan tehtaanmyymälä. Liian usein kurvaan töistäni sitä toista reittiä ja haen puolen kilon pussin mansikkalakuja. Joo, joo tiedän käyväni myymälässä liian usein, kun myyjä tunnistaa jo tarkalleen ostokseni.

Ihonhoitosyntini…

Finnien puristelu on ollut jollain tavalla addiktoivaa puuhaa jo reilut kaksikymmentä vuotta. Ei ole varmasti paras keino hoitaa ihoa, mutta herkullista mustapäätä ei vaan voi ohittaa.

Siivoussyntini…

Näennäissiivous. Rehkin ja puhkin hiki hatussa. Toimin omasta mielestäni todella tehokkaasti, mutta loppujen lopuksi olen vain siirtänyt tavarat paikasta A paikkaan B. Etteivät ne ole heti nähtävillä, kun astuu ovesta sisään.

Hiussyntini…

Ajoittainen tarve blondata hiukseni kokonaan. No, kun se näytti hienolta siinä kuvassa. Niin näytti, mutta Esko siitä kuvasta on 18 vuotta aikaa. Urea Ultrablonde, sanoi kampaaja.

Ystävyyssyntini…

Puhun ystävieni juttujen päälle, enkä aina jaksa kuunnella heidän tarinoitaan. Tästä sain viimeksi palautetta toissapäivänä. Pahoittelin asiaa ja sanoin tiedostavani ongelman. Taisin puhua päälle heti seuraavassa lauseessa. Impulsiivinen mies, jonka on heti sanottava asiansa. Petraamisen paikka.

Pukeutumissyntini…

Reikäiset sukat. No, ei niitä kukaan näe. Työssäni minulla on sisäkenkinä Conversen sandaalit ja kyllä muuten näkee. Tein eräänä päivänä sukkainventaarion ja enemmän oli reikäisiä yksilöitä, kuin ehjiä. Sukkakaupoille!

Parisuhdesyntini…

Parisuhdettomuus…

Mukavaa ja aurinkoista iltaa!!

-Esko-

// Kuvat: Antti Sihlman //

Huvipuistoisä

Olihan hauska lauantai. Lähdimme pitkästä aikaa jo aamusta kohti Helsingin keskustaa. Ei ollut mitään suuria suunnitelmia. Kunhan nautimme aurinkoisesta päivästä ja ihmisvilinästä. Hyväntuulisesta ihmisvilinästä. Söimme Picnicin uuniperunat terassilla. On muuten lapsen kanssa hyvä paikka ruokailla. Eikä tuottanut pettymystä tälläkään kertaa. Kävimme metsästämässä Squisheja ympäri keskustaa ja oli loppunut melkoisen monesta paikasta. Eräs myyjä tiesi kertoa, että parhaana viikonloppuna niitä myytiin tuhat kappaletta. Niitä puristeltavia hahmoja. Ihan en näiden suosiota ymmärrä, eikä varmasti tarvitsekaan.

Keskustasta suuntasimme avaamaan vuoden 2018 Lintsi-kauden. Linnanmäki on kyllä mahtava paikka, vaikka kymmenen minuutin ajomatka kotoa ja ilmainen sisäänpääsy on siitä vähän semmoisen takapihan leikkipuiston tehnyt. Ei ole ihan samanlaista hohtoa, kuin pikkupoikana, jolloin pääsi Joensuusta suuren maailman huvipuistoon päivää viettämään. Emme käyneet laitteissa. Itsehän en pysty menemään ilman pahoinvointia edes Rumpukaruselliin, ikäkö? Hengailimme vain ympäriinsä ja olihan se hattara ostettava. Narunvetoa ja kalastamista unohtamatta. Ajoittain sitä tuntuu, jotta onko sitä vähän liikaa semmoinen huvipuisto- ja sirkusisä? Ihan sama, välillä on hyvä ollakin.

Niin ja tämmöisinä päivinä tuo oma terassi ja takapihamme nousee aika suureen arvoon. Siellä sitä on hyvä touhuta ja sisällä voi käydä ottamassa vettä ja pari mansikkaa suuhun leikkien välissä.

Hyvä kevät ja hyvä lauantai! We love Lintsi!

-Esko-

Tsekkaa myös: We love suomenruotsalaiset silakat, We love lomaloma, We love lastenjuhlat ym…