Monta kertaa sinua kaksivuotiasta on katseltu? Mistä teksteistä sinä kaksivuotias olet ylpeä? Onnea vaan!

Kaksivuotiaan tunne-elämä kuohuu ja hänen riippumattomuudentarpeensa ja uteliaisuutensa vain kasvavat. Hän alkaa tutkia jännittävää ympäristöään, mutta maailma ei ole helposti ennustettavissa ja aina ei voi tehdä, kuten itse haluaisi. Taitojen hallitseminen kuitenkin kohottaa itsetuntoa ja touhuaminen muiden kanssa sekä yhteistyön merkitys alkaa koko ajan korostua…

E2O- blogini täyttää tänään kaksi vuotta ja on se tunne-elämä kaksivuotiaalla kuohunut. Onpas se vienyt hänet kellumaan sinne vaaleanpunaisiin roseviinikuohuihin. Hyvähän siellä on kellua. Ympäristöä hän on edelleen havainnoinut ja toipa se elämä keväällä 2017 eteen myös ikävän asian, jota en ole näin vuoden sulattelun jälkeen pystynyt ihan ymmärtämään.

Aina ei voi kuitenkaan tehdä, kuten itse haluaisi ja asioiden kanssa on vain opittava elämään. Elämäntaitoja opiskellen ja vahvalla itsetunnolla positiivisuuden kautta kaikki varmasti menee niin hyvin kuin mahdollista. Yhteistyön merkitys on vuonna 2018 korostunut todella huomattavasti ja se valkosuklaakeksejä tarjonnut tänään myös syntymäpäiviään juhliva kaunokainen (Onnea!) on tehnyt minulle niin hyvää. Onneksi uteliaana miehenä tutkin mobiiliapplikaatiolla sitä jännittävää ympäristöä.

MITEN ON TOINEN SYNTYMÄPÄIVÄSI SUJUNUT?

Vähän on mennyt vielä pääsiäisen lomailusta toipuessa. Ohrasuurimopuurolla ja mehukeitolla tällä kertaa juhlistin syntymäpäivääni. Olihan se nukuttava myös pienet päiväunet kotiin päästyäni. Ja tottakai tein myös ne huhtikuiset lumityöt.

MITÄ OLET OPPINUT KAHDESSA VUODESSA?

Kirjoittaminen ei aina ole ihan hirveän helppoa. Lukkoja saattaa ajoittain tulla, mutta se kuulunee luovan työn luonteeseen. Täytyy vain tehdä sitä omaa juttua ja unohtaa täydellisyyden tavoittelu. Olen myös oppinut nostamaan veroprosenttiani, koska elämäni ensimmäistä kertaa sain rehelliset veromätkyt. Tämä kaksivuotias sivutyöni onkin kasvanut jo merkittäviä tuloja tuovaksi sivutyöksi.

KUINKA MONTA KERTAA SINUA ON KATSELTU KAHDEN VUODEN AIKANA?

3 197 559 

(kolmemiljoonaasatayhdeksänkymmentäseitsemäntuhattaviisisataaviisikymmentäyhdeksän) kertaa.  Se on aika paljon se. Tästä haluan kiittää teitä ihan jokaista sivuani katsonutta ihmistä. Kiitos!

MISTÄ TEKSTEISTÄ OLET ERITYISEN YLPEÄ?

No, tästä ainakin (…ja sitten minä tapasin sinut) Tämä teksti antoi minulle uuden suunnan. Toki jokaisesta tekstistä voi olla tavallaan ylpeä, koska omasta elämästähän tässä kirjoitellaan kaikkine sävyineen.

Tekstit toivat mukanaan myös hyvin merkityksellisen palkinnon The Blog Awards Finland- gaalasta. Vuoden tulokkaaksi en osannut todellakaan itseäni arvata. Tämän tekstin sain kirjoittaa suurella ylpeydellä.

MINKÄLAISIA OVAT TULEVAISUUDENSUUNNITELMASI?

Samoilla linjoilla jatketaan. Videopuolen kehittämisestä on ollut jo kauan puhetta, mutta en ole vain ehtinyt sitä vielä haluamallani tasolla lähteä toteuttamaan. Myös podcast-maailma kiinnostaisi. Monikanavaisuutta, monikanavaisuutta.

Blogin ulkoasu tulee lähiaikoina muuttumaan siihen minimalistiseen alkuperäismuotoonsa ja tuo sivubannerin teksti on nyt Esko uusittava.

Kiitos, kiitos ja hyvää maana…eikun tiistain jatkoa!!

-Esko-

// Kuvat: Pasi Salervo Lähde (alun kursivoitu teksti): vau.fi //

Kinderkakku, nyt minä sen tein!!

Minusta on varmasti monelle välittynyt kuva, etten ole varsinaisesti mikään matadori tuolla keittiön puolella. Pääsiäisenä 2018 ajattelin, että nyt teen poikkeuksen. Parikan Sara aikoinaan sai minut hurahtamaan Kinderkakkuun. Jostain hänen videostaan sen bongasin ja vaikka kuinka olen yrittänyt heille päästä sitä haukkaamaan, niin ei ole vielä kutsu käynyt…:) Tehdään sitten perhana itse! Googlailin useita ja useita eri reseptejä. Hankin tarvikkeet ja eikun hommiin. Vähän jouduin kysymään apua ystävältäni Ollilta, jonka kanssa jo aikanaan Marianne-kakkua värkkäiltiin.

Onneksi Olli oli unohtanut meille kakkuvuokansa, joten se helpotti hommia huomattavasti. En ole koskaan aiemmin tehnyt itse minkäänlaista kakkua pohjasta lähtien itse. Valmiista kakkupohjasta olen joskus mansikkakakun tehnyt. Kermavaahdot pursutin päälle siitä kaikille tutusta sinivalkoisesta painepakkauksesta. Nyt oli siis jännittävät paikat edessä. Päätin, että onnistun ja hommien lähtiessä liikkeelle kaikki soljui kuin itsestään. Pohja onnistui ihan mielettömän hyvin. Juuri sopivasti kosteutta ja kuohkeutta. Tätä aluksi pelkäsin kaikista eniten. Kananmunien temperointi oli kaiken aa ja oo.

Täytettä tekiessäni Googlen apukokki oli kovassa käytössä. Ainesosia katsoessani pyörittelin monta kertaa päätäni, että tuosta tulee kyllä aivan ällömakea. Aivan, kuten ajattelin silloinkin, kun Jukan kanssa teimme leivitettyjä Marseja rasvakeittimessä. Ei, nekään olleet yhtään liian makeita ja eipäs ollut tämä täytekään. Koko komeudenhan kruunasi visuaalinen näyttävyys. Siinä onnistuin mielestäni aivan täydellisesti. Ja maku!! Täysi kymppi. Tähän äitini sanoisi vakiolauseensa: ”Mihin mahaan sinä Esko oikein syöt?” No, jälkiruokamahaani tietysti.

Aprillia, aprillia!! Tuo aivan mieletön kakku oli Liisan äidin ja hänen siskonsa tekemä. Jotkut ne vaan osaavat. Kiitos teille, iso kiitos. Oli aivan taivaallista ja elämäni ensimmäinen kosketus Kinderkakkuun. Kyllä kannatti odottaa.

Pitäisikö sitä itsekin joskus kokeilla? Ehkäpä tyydyn vain maistajan rooliin.

-Esko-