Category: Tyyli

Posted on

Mistä kaikki alkoi?

Joo, tuon nimeksi voisi laittaa: ”Hetkiä.” Musta möhkäle tallensi elämääni kirjoittaessani ihkaensimmäistä blogipostaustani. Iholla-sarjan kuvaukset olivat käynnissä, kun sain ensikosketukseni tähän räjähdysmäisesti kasvaneeseen ja muuttuneeseen alaan. Hetkeni piirtyi vielä eri alustalle, koska tuolloin olin vain ”turistin” roolissa silloisen mielitiettyni naputellessa ahkerasti näppäimistöään. Tästä heräsi kuitenkin kipinä kirjoittamiseen ja elämäntilanteen heilahdettua päälaelleen, ajattelinpas aloittaa oman blogin. Ihan itse, ihan omillani.

Otin yhteyttä ystävääni Lähiömutsi-blogia kirjoittavaan huippu-Hanneen, joka neuvoi ja auttoi minua ohjautumaan Suomen Blogimedian juttusille. Voittoisan hetken jälkeen olin niin iloinen, että sain haastattelussa mahdollisuuden kiittää Hannea, koska ilman häntä en tälläkään hetkellä tätä juttua kirjoittaisi. Ja niistä Blogimedian kanssa käydyistä palavereista en suoraan sanoen muista juuri mitään. Pyörremyrskyn keskellä, hengitysharjotteilla alakerran vessassa rauhoittelin mieltäni, että saisin edes jotain järkevää sanottavaa suustani. Sydämellinen kiitos Blogimedian väki, kun uskoitte ja annoitte mahdollisuuden. Ilman teitä en tätä juttua tässä kirjoittelisi.

Selailin vanhoja kuvia ja sieltä löytyi tuo ensimmäinen suunnitelma sivustostani. Aika hienosti on toiveitani kuunneltu, kun tätä nykyistä ulkoasua katsoo. Logon piirsin välitunnilla ja ystäväni Patrick sen sitten taitavana kaverina muokkaili hieman visuaalisempaan muotoon. Kiitos Patu! Siitä se sitten lähti, ihan oma blogini ja kolmas huhtikuuta 2016 ilmestyi itselleni todella tärkeä kirjoitus…KUN MIELI SÄRKYY. Myös tuo Egotripin biisi postauksen lopussa on saanut elämässäni ihan uuden merkityksen. Kirjoituksen aihio syntyi tyhjällä lastenhuoneen lattialla, jossa aiemmin lueskelin iltasaduiksi Tatua ja Patua sekä Risto Räppääjää. Tätä kirjoitusta kirjoitan omassa asunnossani, itsetehdyn keittiönpöytäni ääressä.

Oliko mitään järkeä alkaa kirjoittamaan tuollaisessa tunnemyrskyssä? Tätä on moni varmasti ihmetellyt. Mielestäni oli. Kirjoittaminen tarjosi keinon paeta sitä kaikkea ympärillä vallinnutta kaaosta. Myöhemmin on ollut lohdullista seurata omaa toimintaansa ja todeta itsekseen. Kasvua on tapahtunut, niin henkisellä kuin fyysisellä tasollakin. Toivottavasti.

Joku myös arveli, että perustin blogin seuranhakutarkoituksessa. Se olisikin ollut varmasti ainutlaatuista ja uutta. Milloinkohan saamme arvailla voittajaa kategoriasta: Suomen paras seuranhakuvaikuttaja? Itselläni ei tähän pystiin olisi mahdollisuuksia, koska tulokset ovat olleet todella laihoja. Niin, siis vaikka kirjoittelen ajoittain sinkkuelämän kiemuroista. En odota saavani sen johdannaisena timantteja vasempaan nimettömääni. Se on tällä hetkellä parisuhdestatukseni ja Napakymppiinkään en ehtinyt hakea. Toinen tuotantokausi olisi kyllä tulossa…

Kuvissa näkyy hyvin E2O-blogin kasvutarina. Paljon on lyhyessä ajassa tapahtunut ja paljon tulee toivottavasti vielä tapahtumaan. Ja nyt tähän loppuun haluan kiittää niin paljon tyyppejä, jotka ovat auttaneet kuvaamisessa. Jere Lehtonen, KIITOS! Amanda Aho, KIITOS! Markus Suntila, KIITOS! Pasi Salervo, KIITOS!! Ilman teitä olisi ollut hieman haastava rakentaa tätä alustaani.

Niin ja tietysti suuri kiitos vielä kerran ymmärtäväisille, fiksuille ja huipuille lukijoilleni!! Ja teillekin vielä yksi kysymys:

Minkälaista meininkiä toivoisitte jatkossa vai mennäänkö tutulla kaavalla?

-Esko-

// Osa kuvista: Jere Lehtonen. Alin kuva: A-lehdet Oy, Paula Virta ja Kirsi Tuura //

Posted on

Elämä kantaa!

Hyvä saa ympärilleen hyvää. Hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita. Tähän minäkin haluan uskoa. Kirjoittelin viime viikolla otsikolla, Hyvä ja empaattinen ihminen. Kirjoituksessani viittasin lahtelaiseen farkkukauppiaaseen Aleksiin. Aleksille kirjoitus tuli aivan puskista ja tuotti hänelle näemmä hyvää mieltä. Illalla Facebookista pompsahti ilmoitus jaetusta blogitekstistäni seuraavilla saatesanoilla:

“Mun yks vanha esimies sanoi aikoinaan; “sun pitää olla enemmän kus*pää , kiltit ihmiset ei menesty”. En lähde analysoimaan omaa menestystäni, enkä tiedä olenko missannut jotain koska en halua olla kusi*ää. Moni mun lähellä työskennellyt tietää , että haluan ihmisille hyvää. Mä uskon että mun perhe tietää että haluan kaikille aina vain hyvää. Mä uskon että mun ystävät tietää että haluan kaikille hyvää. Oli aika makee fiilis lukea Eskon teksti ja huomata , että joku oikeesti on nähnyt sen ja tuntenut sen mitä ajattelen. Tää oli todella suuri ja yllättävä kunnia. Roskia meni silmiin ja nuha alkoi täysin yllättäen. Tää tuli mulle tärkeeseen kohtaan ja tän tekstin merkitys on valtava. Ellette oo ennen lukenut Eskon tekstejä,niin käykää lukemassa, mä saan niistä paljon irti. Olipa positiivinen päätös tälle päivälle.”

Luettuani tuon tekstin tuli minullekin todella hyvä mieli. Hyvä lähti kiertämään ja kyllähän kirjoitusten ja tekstien voima voi olla todella suuri. Niin hyvässä kuin pahassa. Nopea pikakelaus ja palaaminen vielä voitokkaan perjantain tunnelmiin. Ensimmäistä kertaa samassa gaalassa oli ehdolla suomalaisia vaikuttajia kaikilta eri alustoilta. Oli tubettajia, instagrammaajia, bloggaajia, snäppääjiä. Vuoden tulokkaan kategoriassa oli upeat “kanssakisaajat” ja voitto olisi voinut mennä ihan kenelle tahansa. Nyt se sattui osumaan kohdalleni ja oli hienoa huomata, että avointa ja rehellistä kirjoitettua tekstiä arvostetaan. Se tuntui niin hyvältä.

E2O-blogi on seurannut minua tuolta alun kaaoksesta tänne jo tasaisesti rullaavaan arkeen. Ystäväni Jukka sanoi minulle ensimmäisessä #faijakornerissa, että aika parantaa. Aika parantaa ja elämä kantaa. Näinhän se menee ja kyllähän tuohon voitettuun mustaan muoviplakaattiin kiteytyy todella paljon. Sieltä lähdettiin juuri menehtyneen isoäitini olohuoneen lattialta. Oksennettiin yksinäisyyttä ja psykiatrin punaisen oven takaa haettiin kantavuutta ja varmuutta niihin todella hapuileviin askeliin. Tapahtui ja tapahtui ja tapahtui. Pää on ollut niin pyörällä, ettei edes Linnanmäen pahimmat laitteet olisi pysyneet mukana. Usko hyvään ja usko siihen, että kaikki järjestyy on ollut todella vahva. Kyllähän siihen voittohetken jälkeiseen karjaisuun purkautui niin paljon. Kuului varmasti Herttoniemeen asti.

Hyviä asioita alkaa tapahtumaan, kun jaksaa uskoa ja olkoon tuo pysti yksi niistä. Eihän tuommoinen palkinto ole mikään maailman tärkein asia, mutta minulle se tulee aina symboloimaan yhtä merkittävää etappia elämässäni. Kaikesta selviää ja monta asiaa olisin voinut tuohon pystiin vaihtaa jos olisi ollut vaihdettavissa. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja tallentukoon nekin vaiheet tänne minulle niin tärkeälle alustalle. Onneksi olkoon E2o-blogi. Sinä olet hyvä juuri sellaisena kuin olet, jatka samaan malliin!

Wau ja mustavalkoisen ankkurin kautta valoisampaan ankkuriin. Tärkein ankkuri minulla on tatuoituna oikeaan käteeni. Ankkuri ja musta muovinen palkinto. Hienoja ja merkityksellisiä asioita. Niin ja kirjoittaminen on mukavaa hommaa.

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen, Pasi Salervo //