Tuhansien kohtaamisten Turku ja Ruisrock

Ai, että! Kotona on hyvä olla. Tällä hetkellä omassa sängyssä on oikein hyvä olla, mutta kyllä oli hyvä olla myös viikonloppu Turussa ja Ruisrockissa. Olotila on tällä hetkellä todella ontto ja suorastaan tyhjä. Kolme päivää hyvien ystävien ja kymmenien tuhansien ihmisten ympäröimänä. Pelkkää naurua, tanssia, aurinkoa pilvettömältä taivaalta. Tömisevä ja pölisevä Niittylavan edusta. Hakiessani äsken ruokaa jääkaapistani tuntui, että lattia tärisi askelteni tahtiin. Aivan, kuin se tärisi Niittylavalla ihmisten tanssiessa Antti Tapani Tuiskun keikalla. Oli muuten hurja keikka. Mitäpä muuta hurjaa tai ei niin hurjaa tapahtui Ruisrockissa 2017. Urheilujournalismin tyyliin: Leijonat ja Lampaat jakoon.

SÄÄ: Kyllä taitaa Ukko Ylijumalakin pitää musiikin nykysuuntauksista ja tästä Suomen suven suurimmasta festivaalista. Keli oli koko viikonlopun täydellinen, kuten se tuntuu olevan aina Ruisrockin aikaan. Aurinko porotti lähes pilvettömältä taivaalta. Tarjosipa Ukko iltojen päätteksi vielä aivan mielettömät auringonlaskut, jotka piirtyivät upeasti lavojen ja ihmismassojen taakse. KOLME LEIJONAA.

IHMISET: Kohtaamisia. Ruisrock tarjosi jälleen lukemattoman määrän kohtaamisia. Halauksia, ympärillä vaihdettuja suudelmia. Juttutuokiota ja puheensorinaa. Itse haluan taas kiittää kaikkia teitä, jotka tulitte juttelemaan ja vaihtamaan kuulumisia. On niin upeaa huomata miten mahtavia ihmisiä tämä blogi on kerännyt ympärilleen. Erään lukijani sanoin. Jatka Esko samaan malliin, jatka samaan malliin. Jatkakaa tekin samaan malliin. Olette huippuja, ihan huippuja. KOLME LEIJONAA.

KEIKAT: Tämän vuoden artistikattaus oli itselleni hieman vieras. Suurista nimistä en tuntenut entuudestaan juuri ketään ja ennenkaikkea ulkomaiset esiintyjät jäivät hyvinkin etäisiksi. Onneksi on kuitenkin kotimaiset takuutanssittajat. JVG ja Antti Tuisku, jälleen kerran. Hittiä, hitin perään ja tanssit olivat aivan mielettömät näiden sankareiden vallatessa Niittylavan. Niin ja tietysti Ultra bra. Paluu nuoruusvuosiin. Paluu moniin upeisiin vuosia sitten koettuihin hetkiin. Sano mulle, sano mulle, rakas… ja niin edelleen. YKSI LEIJONA.

MAJOITUS: Olimme varanneet ystävieni kanssa Omenahotellista huoneen jo aikoja, aikoja sitten. Ex-temporena sain kuitenkin kuulla, että minulla oli mahdollisuus päästä yöpymään erään ystäväni kautta aivan Turun keskustassa sijaitsevalle idylliselle puutaloalueelle. Eihän tätä tilaisuutta voinut olla käyttämättä. Kolme kerrosta. Sauna ja aurinkoinen pihagrilli. Kiitos Tidjan ja erityisesti kiitos Iina. Puitteet olivat mahtavat. Naapurin kissa oli hieman ärhäkkä ja kiukkuinen, mutta silti ehdottomasti. KOLME LEIJONAA.

SIIRTYMISET JA KULKEMINEN: Se Via Dolorosa. Se perhanan Via Dolorosa. Pieni metsäinen reitti, joka on todella leppoisa menomatkalla, mutta se paluumatka. Jokainen paluumatka oli aivan täysi kaaos. Tiedän. Kymmenien tuhansien ihmisten siirtäminen pois Ruissalosta on tehty varmasti niin hyvin kuin mahdollista, mutta ne poispäin kävelyt olivat hirveitä. Aidat kaatuilivat. Ihmiset tunkivat. Pyöräilijät vetivät ilman valoja hirveätä vauhtia. Kyllä oli nuo kävelyt hieman liikaa tämmöiselle huonoselkäiselle vanhalle miehelle. KOLME LAMMASTA.

YLEINEN FESTARIFIILIS: Jälleen kerran. Aivan ehdottomasti. KOLME LEIJONAA. Tekisi mieli antaa neljä.

Autoseurueemme muut jäsenet olivat ensimmäistä kertaa Ruisrockissa ja tähän loppuun vielä ensikertalaisten kommentteja.

” Tapahtuma-alueella kaikki toimi hyvin. Vaikka oli hirveästi ihmisiä. Ei ollut mielettömiä ruuhkia ja lavat oli sijoiteltu järkevästi.”

” Ruissi houkuttelee sivistynyttä porukkaa. Ei ollut juurikaan järjestyshäiriöitä. ”

” Poismeno ja varsinkin se hiekkatie. Ahtaisiin paikkoihin tottumattomalle täysi mahdottomuus. ”

” Ämpärit voisivat olla hieman isompia. ”

” Palvelut pelasi ja juoma- sekä ruokatarjonnan laajuus yllätti todella positiivisesti. ”

” Keikat mitä nähtiin olivat mahtavia. Oli upeaa, että saatiin pidettyä oma tiivis porukkamme kasassa lähes koko ajan. ”

Ja viimeisenä kommenttina kaikkien suusta tullut lause. Ensi vuonna uudestaan. Todellakin, ensi vuonna uudestaan.

Kiitos Ruisrock. Seuraavana viikonloppuna Joensuu ja Ilosaarirock, jes!!

-Esko-

// Pääsylippu saatu blogin kautta. //

Hankkisinko sähköauton?

Kaupallinen yhteistyö: Suomen Blogimedia ja Nissan Leaf

Kaksi kuukautta sitten sain käyttööni sähköauton. En tiennyt sähköautoilusta juuri mitään. Äsken luovutin sähköauton pois. Mitä tiedän sähköautoilusta nyt? Ei kaksi kuukautta tee minusta asiantuntijaa, mutta jotain kosketuspintaa sain tähän tulevaisuudessa varmasti räjähdysmäisesti kasvavaan autoilumuotoon. Leafin perävalojen kaartaessa pois pihastani tuli minulle hieman ikävä tätä uutta tuttavuutta. Kahden kuukauden matka oli kuin ensimmäinen seurustelusuhde. Mistään et tiedä oikein mitään. Aluksi jännittää, mutta kokeilemalla ja asioihin perehtymällä sinusta tulee viisaampi ja varmempi. Myös ympärillä olevia ihmisiä tämä uusi kumppani kiinnosti todella paljon. Niin, siis tässä viimeisessä lauseessa puhuin taas sähköautosta.

Huristelu Nissan Leafilla oli todella positiivinen kokemus. Ajelin pääasiassa kaupungissa ja lähialueilla. Oletettavasti tämä auto on siihen suunniteltukin. Ja hyvin on suunniteltu. Kaupunkiajoihin ja lyhyemmillle matkoille Leaf soveltuu aivan täydellisesti ja latauspisteitä ilmestyy katukuvaan koko ajan tihenevällä tahdilla. Jo nyt useiden kauppakeskusten parkkihalleissa, suurempien kauppojen pihoissa on latauspisteitä. Näihin voi jättää auton latautumaan kauppareissun ajaksi, kätevää.

Mikä sitten ei ollut niin kätevää? Pidemmille matkoille akun kantavuussäde on vielä hieman liian lyhyt. Pidemmät matkat vaativat tarkempaa suunnittelua ja kovemmilla nopeuksilla akkuprosentit putoavat melkoisen kovaa tahtia. Esimerkkinä matka Lahteen eräänä lämpöisenä kesäiltana. Kesänopeusrajoitusten mukaan ajelin ja matkalle oli tehtävä yksi pysähdys. Latauspisteitä on toki matkalla ainakin kahdella huoltoasemalla ja itse kävin ”varikolla” Mäntsälän Tuuliruusulla. Tuuliruusulla oli mahdollista ladata keskinopealla laturilla.

Mäntsälässä vietin noin 45 minuuttia. Join kahvit ja pelailin Superrulettia. Mustalla kasilla nappasin vielä kaksikymmentäseitsemän euroa taskurahaa. Pidemmän päälle voisi tulla kuitenkin kalliiksi nämä pysähdykset. Siis ei sähkönsiirron vaan henkilökohtaisten mieltymysten takia. Lataushinnan voi useimmiten tarkastaa latauslaitteen kyljestä ja joissain kohteissa lataaminen on vielä toistaiseksi maksutonta. Tuuliruusulta huristelin Lahteen, jossa sainkin sitten autoni lataukseen vanhempieni autotalliin. Matka-ajaksi tuli noin parisen tuntia. Aika lähes tuplaantui totutusta. Tuon matkan, kun yleensä ajaa pysähtymättä, niin tämä uuden kumppanini vaatima pysähdys aiheutti hieman harmaita hiuksia. Noh, se lienee tuttua tuoreissa ja jopa vuosia kestäneissäkin parisuhteissa.

Lahdesta löytyi hienoin näkemäni latauspiste. Tuo piste löytyi Apulannan Apulandia-kahvilan pihasta. Piste oli tuunattu bändin omilla printeillä. Apulanta tarjoaa virtaa lavalta ja nykyään myös sähköautoihin kahvilansa pihasta Lahden Hennalassa. Kannattaa käydä tutustumassa vanhaan Sotilasmusiikkimuseon rakennukseen saneerattuun kahvilaan ja Apulanta-museoon. Hyviä herkkuja ja rokkimeininkiä. Usein Leafin takapenkillä istui myös kuusivuotias rokkimimmi, joka kertoi omia kokemuksiaan Nissan Leafista. (Tai siis Lefasta, jolla hän sitä kutsui.)

  • Lefa oli hieno ja se ajoi ihan hiljaa.
  • Tuoksui ihan tuoreelta autolta.
  • Siinä näytössä näkyi aina biisit ja levyt. Oli hyvät musat.

Tällä lyhyellä kokemuksella kiinnostuin suuresti sähköautoilun maailmasta. Akkukestojen kasvamisen ja toivottavasti tuntuvasti alenevien hintojen jälkeen voisin tulevaisuudessa tosissani harkita sähköauton hankintaa. Pihaamme on tulossa tolppapaikat, joten se tekisi autoilusta vieläkin kätevämpää. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Seuraavaan suhteeseen voisi kuitenkin lähteä jo hieman kokeneempana.

-Esko-