Ruisrock on taaksejäänyttä elämää. On aika kääntää katseet jo itseasiassa ylihuomenna alkavaan Ilosaarirockiin. Ilosaarirock on tänä vuonna ensimmäistä kertaa virallisesti kolmipäiväinen festivaali. Aikaisemmin perjantaisin on järjestetty vain Sulo-klubi, mutta tänä vuonna festivaali on täydessä iskussa jo perjantaina. Ilosaarirockilla on paikka sydämessäni jo senkin takia, että olen asunut elämäni aikana Joensuussa, kaksikin kertaa. Lapsuudessa ja myös aikuisiällä. Joensuussa minulla on todella paljon kavereita ja nämä ovat perinteisesti myös lapsuudenystävieni kokoontumisajot. Ai, että kohta mennään taas. Tanssia, naurua ja sitä Ilon taikaa.
Tänä vuonna aion katsoa ainakin kaksi keikkaa oikein antaumuksella. Millencolin, tuo lukioaikojeni ykkösbändi. Leveät farkut, flanellipaita ja skeittilauta. Juuri ennen Millencolinia teltassa soittaa S-tool. Entisen Sentenced-vokalistin Ville Laihialan ympärilleen keräämä pumppu. Ja tässä pumpussa paukuttelee rumpuja yksi pitkäaikaisimmista ystävistäni. On niin upeaa nähdä tuttu heppu Ilosaarirockin lauteilla. Lotilan koulun nelosluokalta Lahdesta ollaan lähdetty liikenteeseen. Aika monta vuotta ollaan yhteistä taivalta kuljettu. Aika monta Ilosaarirockia on tullut myös taivallettua. Tässäpä muutamia muisteloita.
- Vuosi taisi olla 2001. Kaverini soitteli parvekkeelta Noitalinna Huraan Pikkuveljeä. Istuimme isoveljeni kanssa vierekkäin asfaltilla ja lauloimme yhteen ääneen. Taisimme pitää vielä toisiamme kädestä kiinni.
- Viime vuoden sunnuntai ja Olavi Uusivirran keikka. Rentolavan hiekkarannalla, pienen vanerilaatikon päälle kokoontui koko kaveriporukkamme. Kaikki ne, jotka olen tuntenut jo vuosia ja vuosia. Hieno hetki. Hieno oli laulaa ja tanssia tittelit romukoppaan.
- Ensimmäinen Ilosaarirockini. Lippu maksoi 130 markkaa. Menimme varmuuden vuoksi jo torstaina Joensuuhun ja pystytimme telttamme. Laitoimme sen vahingossa jonnekin keskelle aluetta, joten jouduimme hieman siirtämään myöhemmin.
- Jetsetin lauteet. Se tuttujen määrä. Se hyväntuulisten ihmisten määrä. Sen kokee enää vain kerran vuodessa.
- Kävelymatka festivaalialueelta hotellille. Kävelen aina Niskakadun kautta. Kävelen vanhan asuntomme edestä ja katson huoneeseen, jossa pikku-Esko vietti ikävuotensa 3-10v. Aikaisemmin ikkunoissa oli punaiset ja vihreät sälekaihtimet. Viime vuonna ei enää ollut.
Perjantaina mennään. Hyvä Joensuu, aina hyvä Joensuu!!
-Esko-
Tämä olo saattanee johtua osittain viikonlopun karnevaaleista ja sen aiheuttamasta tyhjyydestä. Juuri tällä hetkellä kaipaisin, että joku ottaisi kädestä kiinni. Olisi vaan tuossa vieressä. Pitäisi kädestä kiinni. Ei tarvitsisi edes sanoa mitään, ei yhtään mitään. Se riittäisi. Kirjoitan hetkessä, ja tällä hetkellä mielessäni pyörii emotionaalinen tyhjyys. Emotionaalinen paitsio, jonne olen luistellut. Linjamiehellä on käsi pystyssä. Itsekin nostan oman käteni pystyyn. Paitsiossa.