Kuukauden positiiviset

Tämä toukokuu oli vuosituhannen viilein ja kylmin. Suomen kesään liittyviin päivityksiin ei ole voinut olla törmäämättä sosiaalisessa mediassa. Kyllä minä itsekin nauroin sille Pekka Poudan säätiedotukselle. Edes kokenut meteorologi ei voinut lukea sääennustetta lupailevan monotonisella äänellä. Noh, ei säästä sen enempää. Tokihan täällä voisi olla vain sen kymmenen astetta lämpimämpää. Ehkä se vielä nyt piakkoin tulee, jos näin positiivisuuden kautta asiaa tarkastelee. Tarkastellaanpas samalla omia toukokuun positiivisia:

  • Pyörä ja pyörälenkit. Helsinki tarjoaa kyllä todella hyvät puitteet fillarilenkkeihin.
  • Linnanmäen avautuminen. Ilmainen sisäänpääsy mahdollistaa paineettomia kesäisiä hengailupäiviä. Niissä ilmaislentokoneissa on muuten saman verran jalkatilaa kuin hieman hinnakkaamissa oikeissa.
  • Malminkartanon portaat. Taivas ja helvetti parin kilometrin päässä kotiovelta. Uusin villitykseni on lenkin ja porrasjuoksujen yhdistäminen. Lenkki portaille. Pikaiset kipuamiset ja lenkki kotiin. Pohkeet kiittää.
  • Tietoisuus kohta alkavasta kesälomasta. Tietoisuus pidemmästä ajasta ja lomasta, jota voimme pikkumimmin kanssa viettää. Niin mukavaa!
  •  Adidaksen Ultraboostit. Ei voi enää olla miellyttävämpiä kenkiä. Ostettuani olen pitänyt päivittäin jalassani. Huiput.
  • Munkkiniemen Nepalilaisen ravintolan Lumbinin putkiremontin valmistuminen. Butterchicken ja Ginger ale. Melkoisen toimiva kombo.
  • Tutustuminen sähköautoiluun. Nappivalinta kaupunki- ja työmatka-ajoon. Herättää vaan hieman tuota autokuumetta.
  • Oli Netflix and chill, nyt on Watson and pills. Erittäin hyvä yhdistelmä orastavan flunssan taltuttamiseen. Watson ja sieltä löytyvä Makuunin videovuokraamo. Toimii näin kotimaisen elokuvan ystävälle.
  • Sanoinko jo kohta alkavan loman?

Mukavaa kesäkuuta!!!

-Esko-

Minä rakastan ihmisenä olemista, koska…

Viime viikolla kirjoittelin hittilelusta, joka on suosiollaan varmasti yllättänyt kaikki, ihan kaikki. Kaupoissa myydään eioota ja kuulemma on joistain liikkeistä myyty laakeritkin loppuun. Joo, kyllä se on se Fidget Spinner. Nyt törmäsin jostain Facebook-seinältäni Norjan däppäävään pikkuprinssiin. Sverre Magnus päätti hieman elävöittää kuninkaallisten parvekepönötystä ja on saanut tälle tempaukselleen yli 14 miljoonaa katselua. Itselleni ei tämäkään liikesarja ollut ihan uusi. Lukuvuoden alussa ihmettelin mikä tämä homma oikein mahtaa olla? Nyt todellakin tiedän mikä on oikeaoppinen däppi. Liikkeen alkuperästä liikkuu useita teorioita. Olkoot mitä tahansa, niin kovasti on tämäkin villitys levinnyt lasten ja nuorten keskuudessa.

Tämän kuluneen lukuvuoden aikana olen oppinut lasten ja nuorten maailmasta erinäisiä asioita. Nämä siis tämmöisiä hieman kevyempiä muotivillityksiä. Bottle flip ja sen onnistuneen ländäyksen jälkeinen hurmos. Musical.ly-applikaatio ja sen avustuksella tehdyt musiikkivideot. Itsekin olin mukana yhdessä. Oli kuulemma vähän noloa. Kyllähän tässä ammatissa ja elämässä muutenkin tulee olla mukana suuri kauhallinen lapsenmielisyyttä. Asiaa, jota ei saisi koskaan kadottaa. Kadottaa ei saisi myöskään sitä tosiasiaa, että lapsenmielisyys ja lapsellisuus ovat kaksi aivan eri asiaa.

Tämän kuluneen lukuvuoden jälkeen järjestettiin taas koulumme perinteiset kevätkahvit. Voileipäkakkuja, kermaista kahvia, vaniljapullia ja hyviä puheita. Yhdessä puheessa lainattiin todella hienoa Ulrich Schafferin runoa. En ollut tätä koskaan aikaisemmin kuullut. Tunsin kuinka tuo runo upposi minuun todella syvälle. Tuijotin ikkunasta ulos. Pyöritin muovilusikkaa kahvikupissani ja katselin niitä vehreitä tuulessa humisevia puita. Paljon taas tapahtui tämänkin lukuvuoden aikana koulussa ja sen seinien ulkopuolella. Oli räppejä, däppejä, onnistuneita ja ei niin onnistuneita bottle flippejä.

“Minä rakastan ihmisenä olemista, juuri kaikessa sen epätäydellisyydessä. Koska mikään ei ole valmista ja täydellistä, on olemassa kasvua ja kypsymistä.

Minä rakastan ihmisenä olemista sen uhanalaisuuden ja haavoittuvuuden vuoksi. Siten minä koen elävänä olemisen onnen ja jokaisen uuden päivän tuottaman ilon.

Minä rakastan ihmisenä olemista, koska olen tietoisesti liittynyt itseni kaltaisiin olentoihin ja meillä on kyky muovata elämäämme.

Minä rakastan ihmisenä olemista myös sen syvyyksien ja huippujen vuoksi. Tuskassa, joka tuntuu tukahduttavan kaiken, ja ilossa, jonka syvyyttä tuskin kykenen ottamaan vastaan, avautuu usein teitä aavistamattomaan.”

-Ulrich Schaffer-

Hieno oli myös eilinen kuvauslokaatio. Go Seutula!

-Esko-

// Kuvat: Olli Laine. Kuvat otettu Huawei P10-puhelimella. //