Akkuja ladattu. Olen ollut vain ihan rauhassa. Yrittänyt siirtää tunteet sivuun ja miettiä asioita järjen tasolla. Tämä uusi tilanne vaan muutti monen ihmisen arkea niin radikaalisti, että se väistämättä kolauttaa hyvin vahvasti tuonne tunnerekisteriin. Siksi kirjoittamani ulostulo oli hyvin tunteikas. Se oli minun tapani tuoda asia esille. En minä voi tämmöistä asiaa vain muutamalla lauseella kuitata. Syyllisiä on ihan turha etsiä ja pohtia päätänsä puhki olisinko voinut toimia jossain asiassa toisin. Vanhojen asioiden kaivelu ei johda enää yhtään mihinkään. Nyt on katsottava tähän hetkeen ja tulevaan. Rakentaa paras mahdollinen lopputulos, lapsen kannalta.
Kaikkeen varmasti ja toivottavasti tottuu, jokainen. Olemassaoleva vahva side tyttäreeni on pyrittävä säilyttämään. Jokainen F:n kanssa vietetty hetki tulee olemaan entistä tärkeämpi ja arvokkaampi. Tässä vaiheessa voin taas kiittää ammatinvalintaani. On paljon lomia tasaisissa sykleissä, jotka mahdollistavat yhteistä aikaa. Paljon tulee varmasti Nissanin ratissa istuttua ja automatkoillekin täytyy keksiä jotain meidän omia yhteisiä juttuja, etteivät ne tunnu vaan niiltä pakollisilta “palautusreissuilta”. Pelle Miljoonan sanoin: Moottoritie tulee olemaan kuuma.
Tämä on nyt totta ja arki on erilaista. Tietysti se harmittaa ihan suunnattomasti, mutta ei tämä masentelemalla parane. Taas seisotaan kuilun reunalla. Helppo olisi pudota ja antaa mennä. Katkeroitua ja masentua. Ei, niin en halua tehdä. Varmasti ajoittain tulee todella vaikeita hetkiä, mutta omakin elämä on pyrittävä aloittamaan. Aloittamaan isolla liekillä. Huomenna takaisin arkeen kiinni. Karttakeppi käteen ja iltapäivällä lähdetään Ollin kanssa minilomalle Mikkeliin. Tulee reissu ja vappu hyvään väliin. Toivottavasti kevät on lämmin ja alkaa tältäkin ukkelilta putoilemaan positiivisempia, auringonsäteiden valaisemia kirjoituksia.
Kiitos tuesta, ihan teille kaikille!!
Nyt Tampereelle, F:n uuden eskarin ja tulevan koulun kautta kotiin.
-Esko-
// Kuvat: Jere Lehtonen //
