Minilomalle…

Rakas kotimaamme tarjoaa paljon nähtävää. Tarjoaa myös hyvin erikoisia sääilmiötä, josta tämä sunnuntai oli hyvä esimerkki. Lähtiessämme F:n kanssa kaupungille satoi räntää. Muutamaa tuntia myöhemmin keinuessamme viereisessä leikkipuistossa kaivoimme aurinkolasit päähämme. Toivottavasti saa taas ensi viikonloppuna kaivaa aurinkolasit päähän, kun suuntaamme ystäväni Ollin kanssa kaupunkiin, jossa en ole koskaan yöpynyt. Ohi olen ajanut satoja kertoja, mutta tällä kertaa Juke jää parkkihalliin yöksi ja pojat pääsevät nauttimaan minilomasta.

Eilen suunnittelimme F:n kanssa kesälomareissuja. F:n kanssa emme ole vielä ulkomailla käyneet. lukuunottamatta laivareissujamme. Kotimaan sisäpuolella olemme matkustelleet mm. Oulussa, Hämeenlinnassa, Vantaalla, Porvoossa ym… Vaikka olet lähellä, niin tunnet kuitenkin olevasi kaukana ja ennenkaikkea lomalla. F:n suurimpana toiveena olisi matkustaa uudestaan Ouluun. Ouluun siksi, jos vaikka törmäisi hänen suurimpaan suosikkiinsa Suvi Teräsniskaan. Oulu olikin todella mukava kaupunki ja siellähän oli vaikka mitä. Päällimmäisenä jäi mieleeni Pannukakkutalon pannarit. Täytynee siis kesällä suunnata taas kohti Oulua, tuota Pohjois-Suomen keskusta.

Palataanpas takaisin tuohon ensi viikonlopun minilomaan. On siis aika tankata Nissan ja suunnata kohti kaupunkia. Kaupunkia, josta jo legendaarinen Kummeli räppäsi eräässä sketsissään. Kaupunkia, jossa asustelee suomalaisten miesten ihannenainen: Lumikki. Täytynee pakata vähän siistimpää vaatetta, jos tuohon tummaverikköön sattuisi törmäämään. Kaupunkia, jossa sijaitsee ehkä Suomen tunnetuin vahakabinetti ja lyhytkätisin tyrannosaurus. Kaupunkia, jonne on todella kiva lähteä. Minimatkakuume päällä.

Nyt en kysele vinkkejä New Yorkiin, en Lombokille, en Milanoon. Nyt kyselen vinkkejä Mikkeliin. Visulahteen mennään ainakin, mutta hyviä ravintoloita, kahviloita ja ehkä käydään lasillisillakin.

Mikkeliin mänijöitä?

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen //

Sydän jää paikalleen…

Kaikki lähtee edelleen sydämestä, eli se jää paikalleen. Pidän blogini logosta todella paljon, mutta ajoittain on hyvä tehdä pientä uudistusta. Logo säilyi lähes samanmoisena, mutta banneri sai ympärilleen hieman lisää visuaalisuutta. Olen jo vuosia ihaillut nuoren lahtelaisen Rasmus Leppäsen taidetta. Ensimmäisen kerran törmäsin hänen kädenjälkeensä lahtelaisessa putiikissa Petit St.Louisissa. Rasmus oli suunnittelut Lahti-aiheisen Support Your Local- logon. Nähtyäni tuon, etsin hepun käsiini Instagramista.

Instagramista bongasin lisää Rasmuksen tekeleitä. Yksi niistä löytyy tällä hetkellä kehystettynä olohuoneeni seinältä. Näin kevään korvilla ajattelin, jotta blogini ulkoasua voisi hieman elävöittää. Onnekseni Rasmus mukavana ja ystävällisenä kaverina ojensi auttavan kätensä.

Pidän tuosta hänen tyylistään todella paljon.

Mitäpä tykkäätte?

-Esko-