Tähän perheeseen on ollut ilo tutustua ja onnistunut lahja

Tähän perheeseen on ollut ilo tutustua. Ihania tyyppejä ja pikkumimmi kertoo itse kuinka tämä ystävyys alkoi:

Olimme Elinan ja Sofian Meet & Greetissä Karismassa. Isi kielsi minua, etten saa mennä häiritsemään tyttöjä ennen esitystä ja viemään tekemääni kirjettä. Sanoin, että kylläpäs vien ja hetken päästä olinkin jo Sofian kanssa leikkimässä Papuparkissa. Lopuksi söin vielä niiden kanssa pizzaa ja vanhemmat vaihtoivat numeroita ja tutustuivat.

Olemme tämän jälkeen nähneet paljon. Olemme olleet mummolassa, tytöt Helsingissä meillä kylässä. Olimme Rushissa, Lintsillä ja vaikka missä. Tosi kivoja kavereita. Niiden äiti ja mummokin on tosi kivoja. Pääsin oppilaskuntaan, kun katsoin Sofian oppilaskuntaräpin. Sofia on rohkea ja sai minut Puuhamaassa hurjaan pyörivään laitteeseen.

Näin se jotakuinkin on mennyt ja taas meinasi aikuinen/minä olla kieltämässä ihan turhaan. Ystävyys se voi alkaa näemmä ihan mistä vaan. Ja hyvä niin.

Tytöt toivoivat aineettomana joululahjana lumilautailuopetusta. Niinpä päätin tämän toteuttaa ja kaivoin naftaliinista parikymmentä vuotta vanhan lumilautani. Mimmit mukaan ja rinteeseen. Katsokaapas Elinan ja Sofian tekemästä videosta, kuinkas siellä Messilässä oikein meni.

Sanotaankos loppuun, että “opettaja” oli maailman ylpein ja molemmille puhdas kymmenen plus.

Kivaa viikonloppua!!

-Esko ja F-

SINKKU, OPETTAJA JNE…LUETUIMMAT JUTTUNI 2019

Tutut sävelet. Milloinkohan siitä nuottikirjasta voisi kääntää sen seuraavan sivun?

MITEN TINDER TOIMII? SINKULLA ON ONGELMA

”Saduissa tai kalajuttujen kaverina? Ja, miten vastakkaisen sukupuolen edustaja mahtaisi reagoida, jos tämmöinen partasuu menisi proteiinijuomat ja valmiskaurapuurot korissaan kysymään mahdollisia kahvitteluja tai kajakkimelomistapaamisia? Joko kulman takana irtokarkkiosastolla varastoja täydentävä raamikas elämänkumppani antaisi pahoja katseita tai sitten hän olisi vaivaantuneesti hiljaa ja vaihtaisi kassajonoa. Entäs jos kuitenkin?”

MITÄ VEISIN OPETTAJALLE LAHJAKSI?

”No, mutta sitten otetaankin askel seuraavaan opetusmaailman polttavaan aiheeseen. Se on muuten varma homma, että viimeistään ensi viikolla alkaa jossain pyörimään taas tämä otsikko: Mitä lahjaksi opettajalle? Sitä saatetaan juuri näinä hetkinä monessa kodissa pohtia. No, minäpä voin tähän ihan lyhyesti kirjoittaa pienen listan, josta on helppo poimia muistaminen sille oman lapsen opettajalle.”

MINÄ MUUTAN; MINÄ MUUTAN (TUNE: SINÄ RIITÄT)

”Maisemanvaihdon otan todella mielelläni vastaan. Tämä elo Helsingissä välillä toistaa hieman itseään ja on todella piristävä päästä kuluttamaan lenkkareita aivan uusiin maisemiin. Kompassi etutaskuun, tai semmoinen laivoilta tuttu lapsille laitettava tarra selkään. Löytyy sitten osoite, johon eksyneen lenkkeilijän voi palauttaa.”

SINKKUMIEHEN ROHKEA SIIRTO JA KUINKAS SITTEN KÄVIKÄÄN?

”Miten sitä aikuinen mies voi vielä ajoittain taantua sinne murkkuikäisen Eskon tunnetiloihin? Kädet hikoilivat ja jalat täristen marssin hakemaan tarjoilijalta post it-lappusen ja mustekynän. Raapustin lappuselle lyhyen ja kivan (mielestäni) viestin, joka jääköön salaisuudeksi. Hymynaaman vielä kekseliäästi paperin kulmaan piirsin. Ja sitten eikun odottelemaan oikeaa hetkeä. Hain sata kertaa varmistelua pöytäkavereiltani. ”No, todellakin viet. Mieti, kun itse saisit tuommoisen lapun.” Totta, sehän tuntuisi varmasti mukavalta oli sen ajatus tai lopputulos ihan mikä tahansa. Eihän siinä ole mitään pahaa tai noloa jos haluaa toisen ihmisen päivää ilahduttaa. Vai onko?”

HELVETIN MYRSKYISTÄ TYYNEEN LIPLATTELUUN…

”Aallot ovat kuluttaneet kanoottini kyljen tekstiä. H on kulunut ja viimeisen ä:n pisteet jonnekin huuhtoutuneet. Ensimmäinen ä- kirjain näyttääkin ihan u:lta. Upea, nyt siinä lukee upea. Tämä täytyy muistaa, jos haluan joskus vierelleni vielä isomman kanootin kulkemaan. Kukaan ei epätoivoista ja vanhoissa aalloissa kulkevaa seilaajaa rinnalleen halua. Juuri nyt on hyvä ja tyyni. Joskus, onneksi harvoin enää hieman keinuttaa.”

TÄNÄÄN KUULIN ERÄÄN OPEURANI LIIKUTTAVIMMAN LAUSAHDUKSEN

”Tänään koin ehkä yhden opeurani liikuttavimmista hetkistä. Olimme odottelemassa omaa uintivuoroamme uimahallin aulassa. Söimme siinä hieman eväitä, että jaksaa polskia ahkerasti. Istuin erään pikkusankarin vieressä. Hän kaivoi omasta muovisesta eväsrasiastaan välipalakeksin. Puolitti sen ja antoi toisen puolikkaan minulle. Katsoi minua silmiin ja sanoi: Esko, sä oot mun kultahippu.” 

Uusia vuosia teille kaikille huipuille lukijoilleni. Ja suuri kiitos, kun olette menossa mukana.

KIITOS!!

-Esko-