Miten Tinder toimii? Tämä kysymys löytyi vuoden 2018 haetuimmista asioista Googlesta. Niin, että miten se toimii. Jos tähän vastaisi keski-ikäistyvä sinkkumies Länsi-Helsingistä. Ihan ensimmäisenä vinkkinä voisin sanoa, että älä käytä sitä ainakaan, kuten minä käytän. Olen varmasti yksi tämän maan huonoimmista ja rasittavimmista kyseisen sovelluksen käyttäjistä. En oikeastaan tiedä miksi edes olen siellä. No, kun olisihan se outoa jos pääkaupunkilainen sinkku ei liekkisovelluksesta löytyisi.
En ole kovinkaan innokas keskustelija. Ajoittain en edes vastaa minulle esitettyihin kysymyksiin ja tervehdyksiin. Toimisinko näin kasvotusten, oikeassa elämässä? No, en varmasti. Sovelluksesta on tullut enemmänkin ajanvietettä. Selailee ihmisiä edestakaisin. Tai siis oikealla tai vasemmalle. Tuntuu pahalta, että ajatusmalli on tämmöinen. Tinderissä on oletettavasti paljon ihmisiä, jotka ovat siellä oikeasti tosissaan etsimässä itselleen mahdollista loppuelämän kumppania. Ja sitten siellä roikkuu tämmöinen urvelo mukamas hauskalla esittelytekstillään ja tarkasti valikoiduilla valokuvillaan.
Mahdollisille Tinder-treffeille lähtiessä ennakko-olettamus on jo valmiiksi kielteinen ja koko yritys on pään sisällä tuomittu epäonnistumaan. Tapaamista lähestyy mahdollisten ongelmien kautta, kun ajatusmallin tulisi olla nimenomaan päinvastainen. Onpa kiva mennä ja onpa mahtava tavata uusia ihmisiä. Niin, onhan Tinder paikka, jossa on mahdollisuus päästä keskustelemaan uusien ihmisten kanssa. Jotenkin tuntuu, että olisi sovelluskehittäjien kuitenkin aika keksiä jo jotain uutta. Tai ennemminkin palata vanhaan.
Monen olen kuullut sanoneen, myös itseni, että luotan ja uskon yllättäviin kohtaamisiin. Niin minäkin haluan uskoa, mutta eipä ole liiemmin näitä yllättäviä kohtaamisia kohdalle osunut. En tykkää notkua joka viikonloppu baareissa. Eivätkä ne ehkä ole niitä yllättävien kohtaamisten paraatipaikkojakaan. Nämä nollaneljän törmäykset lienee menevät eri kategoriaan. Tähän kauppajonoteoriaan olisi mukava uskoa, mutta tapahtuuko semmoisia koskaan?
Saduissa tai kalajuttujen kaverina? Ja, miten vastakkaisen sukupuolen edustaja mahtaisi reagoida, jos tämmöinen partasuu menisi proteiinijuomat ja valmiskaurapuurot korissaan kysymään mahdollisia kahvitteluja tai kajakkimelomistapaamisia? Joko kulman takana irtokarkkiosastolla varastoja täydentävä raamikas elämänkumppani antaisi pahoja katseita tai sitten hän olisi vaivaantuneesti hiljaa ja vaihtaisi kassajonoa. Entäs jos kuitenkin?
Sanoisi, että olipa rohkea ja mukava lähestyminen. Itse muistan vuosia ja vuosia sitten erään tapahtuman. Matkustin linja-autolla suihkunraikkaana ja uutta hajuvettä suihkutelleena. Jäin Kampissa pois bussista ja yhtäkkiä minut juoksi kiinni naispuolinen henkilö. Koputti olkapäähän ja sanoi, että ei mulla muuta, mutta sulla on todella hyvä tuoksu. Pieni ja iso asia. En siis ottanut tilannetta mitenkään avio- tai avoliittohakemuksena, vaan ainoastaan todella kivana kohteliaisuutena. Tuommoiset harvinaiset ja epäsuomalaiset asiat jäävät kyllä hyvin mieleen.
Ottaisikos tässä vuoden 2019 tavoitteeksi, että olisi rohkea ja menisi oikeasti ihan arkena, keskellä kirkasta päivää juttelemaan jollekin ihmiselle. Sanoisi edes jonkun pienen kohteliaisuuden, toivoen, että se jättäisi yhtä hyvät muistot kuin itselleni noin kymmenen vuotta sitten tapahtunut tuoksuepisodi. Sinkulla on ongelma. Tinderiin on alkanut kyynistyä ja suuta ei saa auki kauppajonossa. Rohkeutta poika, rohkeutta! Niin ja avoimin mielin, mahdollisuuksia antaen.
Tosi kaunis päivä ollut tänään ja sinulla on tosi hyvät ostokset. Laitatko muuten tuon juuston päälle vai alle?
-Esko-
// Kuva: Jere Lehtonen //
22 Comments
Onpa loistava teksti ja niin totta. Sama vika, todella huono sovelluksen käyttäjä.
Ja todellakin rohkeampi pitäisi vaan kaikkien olla! Yleensä just noista yllättävistä ja pienistä kommenteista tai huomiosta saadaan enemmän irti kun jostain suuresta ja suunnitellusta. 😊👌🏼
Itsekin naisena sanoin eräälle kauniille naiselle, että onpa hän kaunis ja hän meni täysin hämilleen mutta oli tietysti todella otettu kommentista. Tuli niin hyvä mieli ja karma: saman illan aikana minulle tultiin antamaan kehu. 😍 Niin parasta!
Heippa Hanne!
Todellakin. Kuulostaa juuri hyvän karman tarinalta, huippu! Ja oikein hyvää jatkoa kohtalontoverilleni. Huonoja sovelluksen käyttäjiä on siis muitakin. Lohdullista kuulla. 🙂
Niin.. jos näkee Tinderissä ongelman tai alkaa kyynistyä siihen, on varmaan hyvä jatkaa pohdintaa siitä, miksi siellä on, mitä sieltä hakee ja miten itse toimii siellä.
Jos ei etsi mitään, sillonhan sovellus on turha. Jos etsii, mitä etsii? Ja miten?
Tukeeko oma toiminta ja omat oletukset omia päämääriä?
Itse pyörin tinderissä jonkun aikaa ja tykkäilin miehistä, joista varmaan tuhannet muutkin pääkaupunkiseudulla asuvat naiset tykkäsivät. Matchin osuessa kohdalle oli enemmän sääntö kuin poikkeus, että miehet eivät aloittaneet keskustelua eivätkä edes vastanneet keskusteluni aloituksiin. Itse tuoreena sovelluksen käyttäjänä en voinut tajuta tätä, kun ajattelin ihmisten oikeasti hakevan sieltä muutakin kuin ajanvietettä viikonloppuihin ja pönkitystä itsetunnolleen.
Kuunneltuani aiheesta Lettukestien podcastia, tajusin, että näinhän se menee.. universumin komeimmalta tai kauneimmalta näyttävä ihminen saanee sovelluksessa niin paljon huomiota osakseen, että sieltä on vaikea erottua tai päätyä mihinkään hyvään, kun tuo komistus tai kaunistus tuskin edes etsii oikeasti mitään.
Kun jätin surffaripoikien tykkäilyn sikseen ja muutin strategiaa ja keskityin mukavan tuntuisiin, kiinnostaviin ja ihan normaalin näköisiin miehiin, osui kohdalle välittömästi helmi, jollaisia en ole edes tiennyt olevan. Niinpä seurustelen nykyään empaattisen, fiksun, kiltin, sosiaalisen ja seksikkään tindetistä löytyneen miehen kanssa.
Mä vaihdoin myös strategian Tinderissä surffaripojista normaalin näköisiin sekä tuntuisiin miehiin ja nopeasti kohdalle osui se helmi, jonka kanssa keskustelu lähti heti kulkemaan ensimmäisestä viestistä alkaen. Taisimme matchin jälkeen viestitellä pari tuntia heti putkeen – mikä oli todella poikkeuksellista meiltä molemmilta. Nopeasti todettiin myös, että pakko meidän on tavata ja edelleen tuossa vieressä se sama helmi on ja pysyy.
Todellakin se mitä sieltä etsii ja missä se oma rima kumppanin suhteen on, niin kannattaa miettiä. Kyllä niitä Tinder-pariskuntia tiedän useampiakin ja yhdet menevät tulevana kesänä naimisiin.
Eiköhän se helmi Eskollekin jossain tule vastaan, odottavan aika vaan on välillä todella pitkä.
Onnea Maria teille molemmille. Helmelle myös. 🙂 Eipä tässä Eskolla ole mikään kiire mihinkään. Kuhan sitä välillä kyyninen ukko avautuu. 🙂
Heippa Outi!
Niin, todellakin kannattaa miettiä mitkä ovat esimerkiksi omat motiivini. En oikeastaan edes tiedä tällä hetkellä. Ollaan taas vähän aikaa, kunnes poistutaan ja taas palataan ja poistutaan.
Onnea teille ja kiitos, kun jaoit rohkaisevan tarinasi. Oikein mukavaa iltaa!!
Ensinnäkin kiitos Esko mielenkiintoisesta blogista. Tullut käytyä lukemassa, mutta vasta nyt piti tulla kommentoimaan… 😁
Itsekin kyynistyin Tinderiin ja ajattelin etten ainakaan sieltä löydä sitä helmeä, jota tosimielellä etsin. Kunnes siellä tuli vastaan mielenkiintoinen tapaus, jolle en ennakkoajatuksissani olisi missään nimessä viestitellyt. Mutta nyt oli jostain syystä pakko painaa sydäntä ja matchihän sieltä sitten tuli. No juttu ei oikein kulkenut viestittelyissä ja homma alkoi kuivua muutaman viestin jälkeen kasaan. Ja pohdin jo Tinderin sulkemista kokonaan. Kunnes….huomasin hänet yllättäen kaupassa… Ja hän kiinnitti huomioni välittömästi sisään astuessani. Hän ei huomannut minua, enkä ujona naisena, rantakamppeissa, kehdannut mennä moikkaamaan. Mutta hänen näkeminen oli sen verran mieleenpainuva juttu, että laitoin Tinderiin viestiä ja kyselin, josko hän sattui olemaan se komistus, jonka kaupassa näin. Ja loppu on historiaa. Hän osoittautui mieheksi, jollaisesta en edes ollut osannut unelmoida. Ja kohta on puoli vuotta takana yhteistä taivalta.
Joten halusin vain valaa uskoa siihen, että koskaan ei voi tietää missä ja milloin unelmien ihminen tulee vastaan. Ja todennäköisesti näin tapahtuu silloin, kun lopetat etsimisen. Pidähän vain mieli avoimena!
Moi Elliliisa! (Olipa vaikea kirjoittaa 🙂
Kiva, että kommentoit ja kiitos paljon. Lämmittää kehut sydäntä. Ei vihreää.
Wau, mikä tarina! Kiitos, kun jaoit sen täällä. Luo uskoa 🙂 Niinpä, kaikkea voi tapahtua.
Avoimin mielin vaan sen tinderin(kin) kanssa, mutta jos tuntuu vain pelaamiselta ja ajanvietteeltä, niin onkohan sitten enää järkeä. Itsekin kyynistyin siihen parin kuukauden jälkeen. Ihan kivoja tyyppejä tapasin ja ihan avoimin mielin, mutta ei löytynyt minulle sopivaa sieltä. Muulta kanavalta löysin, avoimin mielin molemmat tutustutaan toisiimme koko ajan. Rakastuminen on ihanaa! Tapahtui se sitten missä tilanteessa tahansa. Tsemppiä!
Heippa Henna!
Ah, rakastukaa kunnolla. Joo, todellakin mietin, että miksipä siellä roikun. No, ollaanpa nyt vielä ainakin hetkinen, kunnes poistutaan ja palataan taas takaisin. Avoimin mielin, avoimin mielin. Kivaa iltaa!
“Ai säkin tankkaamassa protskuvarastoja?” Väärä kaupunki, muuten swaippaisin oikeelle. 😉
Niin samat fiilikset.
En oo vielä päätyny tindertreffeille, ajatuskin niistä saa mut juoksemaan karkuun.😂 Siellä ne mätsit oottelee, että joku alottais keskustelun.
Ja en laita. 🧀
Eikö riitä etäisyys? Avaa peli, avaa peli eläkä juokse karkuun. Et käytä juustoa, et alle, et päälle. Protskusta plussat. 🙂
Mulla on kauheesti matchejä Tinderissä ja muualla. Treffeille vois mennä kolmekin kertaa viikossa, jos olisi aikaa. Mulla on haku päällä ja tiedän mitä tahdon. Vastaan ja aloitan keskusteluja, mutta annan myös hiipua eli vissiin “gosthaan”. Aika pian pyrin tapaamaa ja jos toinen ei ole yhtä valmis, asia on sit siinä. Ujo ja arka kun ei käy mulle. Keskustelu ja sähköpostiviestit on hyviä aluksi. Mutta tavata täytyy, että oikeesti saa käsityksen ihmisestä.
Ihmistuntemukseni kehittyy valtavaa vauhtia ja joillekin on helppo sanoa heipat jo muutaman rivin jälkeen. Varatutkin osaan paljastaa hyvissä ajoin ja jotkut niistä suuttuu, kun eivät onnistuneet jekuttamaan. Kivoja miehiä oon tavannut, mutta helmi on vielä löytymättä. Ehkä.
Joku liikennevalosysteemi olisi toimiva, että kuinka tosissaan toinen roikkuu palvelussa. Paikkakuntarajaus, kielitaustarajaus, älykkyysrajaus (!) jne. olisi oikein tervetulleita, kun neulan löytäminen heinäsuovasta on kovin työlästä. Ei mulle kuka tahansa käy, en pidä kakkosvaihtoehtoa tai varahenkilöä, niin kai niitä suodattimia voisi olla!
Moikka Leena!
Kolme kertaa viikossa kuulostaa korvaani aivan utopialta. Sehän menisi ihan työstä. Itselle nämä asiat kuulostavat niin kovin vierailta, koska en juuri koskaan edes keskustele kyseisessä sovelluksessa. Silloin on kyllä ihan soveliasta kysyä itseltään, että miksi hel####ä edes olen siellä? Minun liikennevalot olisivat pahasti punaisella.
Kiitos viestistäsi ja kyllä se helmi vielä löytyy!! 🙂
Löysin tänne kun tulit vastaan juurikin Tinderissä. Luin sun profiilin, katsoin kuvat, tulin katsomaan sun instagram profiilin ja vielä tämän blogin!
Mä olen ollut Tinderissä muutamaan otteseen ja taukoja ollut siinä välissä. Ja nyt taas siellä.
Ehkä kokeneempana Tinder käyttäjän vinkkinä, että paina sydän niille jotka oikeesti vaikuttaa mielenkiintoisilta. Skippaa ne joista oot epävarma, ne tulee ehkä applikaatiossa vastaan uudestaankin, jos tuut katumapäälle.
Kirjoita heti, kun sulle tulee match, josta tulee kiva fiilis (siis kun se ilmoitus matchista tulee). Tapaa henkilö vasta, jos tulee sellanen olo että olispa tosikiva tavata!
Ja ehkä vielä, että älä pyöri Tinderissä joka päivä jos se alkaa kyynistää jne.
Lycka till!
Tänne blogiini voi siis löytää mitä erinäisimpiä reittejä. 🙂
Kiitos vinkeistä kokeneelle käyttäjälle. Täytyy ottaa siis neuvoista opiksi. Kiitos Mia viestistä ja oikein kivaa viikonloppua!! 🙂
Tinder-käyttäytyminen vaihtelee paljon myös paikkakunnittain. Esim. pitkien välimatkojen Lapissa, ihmiset oikeasti keskustelevat ja löytävät sieltä elämänkumppaneja. Ajattelisin, että sinkkuna olis tosi mielenkiintoista laajentaa deittailua (Tinderissä tai sen ulkopuolella) just erilaisiin tapailukulttuureihin, vaikka ihan vaan Suomen sisällä. Keväällä vaikka viikoksi Leville tai Inariin Papana-baariin katsomaan bändejä, kesällä Hailuotoon Bättre Folk-festareille tai vaellukselle luonnonpuistoihin/käsivarren erämaatupiin. Uusiin tyyppeihin tutustuminen on aina virkistävää, vaikka ei olis kumppanin etsintäkään mielessä!
Heippa RonjaK!
Kyllä, näin varmasti on. Itse en voi antaa kuin omaa helsinkiläisen miehen subjektiivisen kokemuksen. Kyllä, uudet ihmiset ovat aina mukavia. Kaikilta aina oppii jotain uutta. Rikkaus! Kivaa viikkoa!!
[…] Omalla tavallaanhan tämä on kuitenkin hyvin kiehtova elämänvaihe, joka varmasti saa ajan kuluessa ympärilleen ne kultaiset reunukset. Voi sitten hienoisella hymynkareella lueskella näitä kirjoitettuja juttujani. Eilen jostain Instagramin syövereistä iski silmiini teksti, joka meni jotenkin näin. ”…kun lopettaa rakkauden perässä juoksemisen, juokseekin se kiinni sinut.” Voi siis huoletta höllätä vauhtia ja pysähtyä paikoilleen. […]
[…] Eilen kirjoitettu teksti Tinderistä ja sen mukanaan tuomat lukuisat viestit erinäisissä kanavissa saivat jälleen palauttamaan mieleen sen, että kirjoittelu on oikein antoisaa puuhaa. Ihmiset alkavat vuoden 2018 pettymyksien ja vaikeuksien jälkeen löytää takaisin tämän oudon opettajan raapustuksien pariin. Kiva juttu! […]
[…] tästä kaikesta voi vaan syyttää Tindereitä tai muita yhteyttämisapplikaatioita. Minä syytän tästä vain ja ainoastaan itseäni. Täytyisi […]
[…] MITEN TINDER TOIMII? SINKULLA ON ONGELMA […]