Arkeen ja juhlaan sieltä tutusta ja turvallisesta

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Suomen Blogimedia ja Kauppakeskus Kaari

Kurvaan niin tuttuun kattoparkkiin siihen samaiseen parkkiruutuun. Tämä traditio toistuu ihan jokaikinen kerta. Jos vakiopaikkani on varattu päästän suustani muutaman ärräpään, vaikka ympärillä olisi kuinka paljon vapaata tilaa. Ruuvaan parkkikiekon kohdillensa ja lähden kiertelemään Länsi-Helsinkiläisenä heppuna niin tuttuun kauppakeskukseen. Kannelmäessä sijaitseva Kauppakeskus Kaari on näytellyt ihan merkittävää roolia elämässäni uudelleenhelsinkiläistymiseni jälkeen. Paljon on muuttunut, mutta Kaari se on ja pysyy. Minulle se perinteinen lähikauppa(keskus).

Aluksi oli vain Prisma, jossa usein perheenä vierailimme. Yhtäkkiä ja yllättäen Prisma olikin laajentunut ihan oikeaksi ja todella toimivaksi kauppakeskukseksi. Siellä sijaitsi myös oma lähipostimme, josta on aikoinaan monet joulukortit ja paketit lähetetty. Ja onpa Kaaresta useamman kerran haettu myös ne viimetinkaan jätetyt joululahjatkin. Paljon liittyy muistoja Kaaren leikkipaikalle, ravintoloihin ja erinäisiin kauppoihin. Pikkumimmini tunteekin Kaaren jo itse nimeämällään lempinimellä Karkku. 

Jos siellä aikoinaan vierailimme usein perheemme kanssa, niin vielä useammin siellä on vierailtu miniperheemme kanssa. Kaari ja sen lähes jokainen nurkkaus on minulle ja tyttärelleni enemmän kuin tuttuja. Astuessamme liukuovista sisälle tulee hyvä fiilis. Tietää tarkalleen mistä löytyy ne tavarat, joita on etsimässä.

Tässä istuskelen keittiönpöytäni ääressä ja naputtelen tätä juttua. Katselen ympärilleni ja paljon iskee silmiin Kaaresta hankittuja tuotteita. Tauluni on kehystetty kakkoskerroksessa sijaitsevassa Seven Artissa. Päässäni on alakerran Nissenistä hankitut silmälasit. Sohvalle on heitetty Sokoksen miestenosastolta poimittu Tigerin t-paita ja kylppärissä jo hieman pistävänhajuiset Stadiumista ostetut juoksulenkkarini, Adidaksen Solarboostit. 

Kaari on paikka, josta löytyy kaikkea niin arkeen kuin juhlaankin. Täyttääpä siellä vatsansakin monipuolisen ravintolatarjonnan mahdollistamana. Kovasti odottelen jo elokuussa avautuvaa uutta ravintolamaailmaa. Kävimme ystäväni Jeren kanssa vierailemassa Kaaressa ja tällä kertaa päädyimme toisessa kerroksessa sijaitsevaan Spaghetteriaan. Hyvä oli ruoka ja vatsa täynnä jaksoi napsia kuvia Kaaren käytävillä. Tai siis kohdallani olla niinsanotusti napsittavana. 

Kurvatessani pois siitä tutusta parkkiruudusta ja takakontti on täyttynyt usein hyvin erilaisilla variaatioilla. Välillä on tomaatteja ja uusi kauluspaita. Joskus slimentekoautomaatti ja unicorn-yöpuku. Tällä kertaa siellä oli hyaluronihapposeerumia, pestokastiketta ja varrettomia sukkia. 

Kaari, olet just hyvä!

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen //

Kaksi ja puoli viikkoa kesälomaan

Tänään hölkätessäni töistä kotiin havahduin siihen tosiasiaan, että kesäloma alkaa kahden ja puolen viikon päästä. Se tuntuu joka kevät aivan yhtä erikoiselta. Minulla on nyt toista vuotta peräkkäin kuudes luokka, joten sinne ne lapsukaiset lähtevät kohti uutta vaihetta elämässään.

Kutosluokkalaisten kanssa jo ovelle koputteleva kevätjuhla on aina hieman spesiaali. Usein sitä joutuu hieman nieleskelemään Jäähyväislaulun kajahtaessa ilmoille. Tänään hölkätessäni töistä kotiin iloitsin myös omasta suorituksestani. Koko kevään ajan juoksin edestakaisin työpaikalleni noin 2-3 kertaa viikossa. Hyvä Esko, olen ylpeä sinusta.

Jos on kevätjuhla varma alkavan kesän merkki, niin kyllä niitä vuosittain toistuvia merkkejä on jälleen ilmoilla. Ei, nyt en puhu vihertävästä luonnosta, linnunlaulusta tai solisevista puroista. En edes tukka pystyssä kulkevasta, kauheilla silmäpusseilla varustetusta opettajasta. Vaan jälleen ovat ympärillä velloneet seuraavat aihepiirit:

  • Aivan väärin kasattu ja kokematon Leijonaryhmä kisoissa. Ei tule mitään. Ja kuinkas onkaan käynyt? Kolmesta pelistä kaksi upeaa voittoa aivan niitä kärkimaita vastaan. Ja sitten voidaankin hurrata ja elää yhdessä tämän juuri oikein ja fiksusti rakennetun jengin mukana. On myös hienoa huomata, että lähes joka kevät nousee Suomen urheilukartalle aivan uusia sankareita. Oli Mikael Granlundin ilmaveivi ja nyt veivaa vasta 18-vuotias superheppu Kaapo Kakko. Nimi on varmasti jo nyt kaikkien tiedossa.
  • Euroviisut ja jälleen on keskusteluja seurattuani mukana kaikkien aikojen suomalainen floppi. Toivon niin suuresti, että Darude ja Sebastian Rejman osoittavat kaikkien epäilijöiden olleen väärässä ja saavat viisukansan puolelleen. Itse tykkään tuosta biisistä. Saa nähdä tykkääkö kukaan muu? Lordi teki sen, mutta siitä on jo auttamatta liikaa aikaa. 
  • Sammakkomiehen pitävä ennuste kesän säästä. Mahtaako tulla käristyskupolia tänä vuonna? Ei kyllä yhtään haittaisi jos sammakkomies tämän maahamme ennustaisi. 
  • Vielä ehdit kesäkuntoon artikkelit, joissa mitä kummallisemmilla asennoilla saat aivan varman pyykkilautavatsan. 
  • Hymy ihmisten kasvoilla. 

Tuleeko muita mieleen?

-Esko-