Kesäloma alkaa olla lopuillaan. Toivottavasti kesä ei kuitenkaan ole ohi, koska eihän työn alkaminen suinkaan tarkoita kesän päättymistä, ei. Tämä kesäloma tuli kyllä taas optimaalisen hyvään rakoon. Kevät oli jo toista vuotta putkeen melkoista meininkiä. Työpäivien jälkeen ei soiteltu kavereille vaan perheasioihin erikoistuneille lakimiehille. On tullut tässä vuoden aikana tutuksi kyllä useat eri ammattiryhmät. Ammattiryhmät, joiden kanssa ei toivottavasti tarvitse enää koskaan liiemmin asioida.
Kesäloma oli rentouttava. Kesäloma oli helpottava. Kesäloma, jolloin touhusimme pikkumimmin kanssa paljon. Leikimme, kiepuimme huvipuistoissa, uimme, tylsistyimme, otimme yhteen, pelasimme, kapinoimme arjen rutiineja vastaan ja lähdimme hetken mielijohteesta illan päätteeksi vielä sushibuffettiin tai hampurilaisille. Nyt on edessä syyslukukausi. Alkaa koulu ja alkaa arki.
Arki, jonka realiteeteista johtuen tapaamisrytmi muuttuu. Muuttuu ja ajoittain sitä miettii, olisinko voinut tehdä jotain toisin? Varmasti jotain, mutta lähtökohtaisesti vastaus on: En. Taaksepäin on enää ihan turha tuijoitella. Ihan turha. Nyt on rakennettava tästä kattauksesta mahdollisimman hyvä. Toivoa, ettei kattaus enää muuttuisi, koska harvoin sitä pöytäliinaa onnistuu edes taikuri vetäisemään niin, ettei yhtään kippoa tai kuppia särkyisi.
Syyslukukautta kohti lähden levollisilla ja hyvillä fiiliksillä. Töiden aloitus ei harmita lainkaan. Tuttuun paikkaan on helppo mennä. Tuttujen tyyppien kanssa on helppo lähteä jatkamaan sitä aloitettua duunia. Kesällä kirjoittelin hieman harvemmin, mutta arjen alkaessa varmasti taas sormet löytävät tiensä näppäimistölle totuttuun, vanhaan tahtiin. Hyviä juttuja on varmasti tulossa sekä päätyössäni, että tässä “sivutyössäni.” Elokuu tarjoaa vielä monia ja monia hienoja pimeneviä iltoja, joita voi tuolla uudella terassillani vietellä.
Elämää oppii ainoastaan elämällä. Kyllä, ajoittain kantapään kautta.
Kohti arkea! Mukavaa alkavaa viikkoa!!
-Esko-
