Tinder vai Kinder tekee arjesta hauskemman?

Joku tuossa esitti minulle kysymyksen kuinka postaukseni syntyvät? Täältä löytyy vastaus, mutta tästäpä on hyvä tehdä hieman tarkempi kuvaus. Eli usein arjen keskellä kerään puhelimeni notepadiin joitain sanoja tai lausahduksia, jonka ympärille lähden kirjoitusta rakentamaan. Joistakin syntyy ihan kokonaisia postauksia, jotkut jäävät sinne ikuisiksi ajoiksi. Selailin notepadiani ja tämmöisiä raapustuksia sieltä löytyi. Osasta ei varmasti ymmärrä yhtään mitään, kukaan muu kuin allekirjoittanut.

” Viis minsaa mutakakku…”

” Kolme promillea. “

” 1,6 litrainen sydän…”

” Miksi minä lähdin, mummo…”

” Netflix and chill…”

” Alaston totuus…”

” Lahtljelain köyhä opettaa…”

” Onko sulla isi tyttöystävä?…”

” Kavennus, kinkunsyönti…”

” Konmari, parisuhde, muutto…”

” Tunteva dildo…”

” Tinder vai Kinder tekee arjesta hauskemman?…”

” Näiden tähtien alla…”

” Jotts Lapsi muutumton…”

” Synttärijrttu kohalles, takiainen takaraivoon…”

” Riita, helppo saada aikaan, mutta vaikea sopia…”

” Seuranhaku, mitn nainen haluaa. Missä Kaitsu?….”

” Kunpa isi ja äiti osaisivat hoitaa kaiken oikein…”

Täytyi osan kohdalla hieman itsekin miettiä, että mitäköhän on tuossa vaiheessa mielessä liikkunut, kun olen tuon notepadiini naputellut. Esimerkiksi: Missä Kaitsu? Ei auennut ihan heti itsellenikään.

Saapa nähdä rakentuuko noista ikinä postauksia? Sehän on kohta taas viikonloppu, je!!

-Esko-

// Kuva: Jere Lehtonen //

Minä kävelen!

Viikko takana pingviinikävelyä. Viikko takana väärinpäin olevia sukkia. Viikko takana huonosti nukuttuja öitä. Maanantai alkoi Myyrmäen Terveystalolta ja OMT-fysioterapeutti Marko Virtasen vastaanotolta. Tilanne äityi sunnuntai-maanantai välisenä yönä niin pahaksi, että onnistuin juuri ja juuri pyörähtämään sängystä lattialle ja siitä muutaman jumppaliikkeen avustamana ylös ja suoraan Markon käsittelyyn. Ammattimies, mikä ammattimies. 45 minuuttia minua väänneltiin ja käänneltiin hierontapöydällä. Avattiin suojatilassa olevia lihaksia ja käsittelyn jälkeen päässä vaan humisi. Humisi ja tuntui oudolta. Oudolta tuntui myös se, että pystyin kävelemään vastaanotolta parkkihalliin lähes normaalisti.

Sain myös vinkkejä hyviin jumppaliikkeisiin, jolla voisi ennaltaehkäistä vastaavia tapahtumia, sekä vahvistaa syviä vatsalihaksia. Marssinkin suoraan työpaikkani lähellä sijaitsevaan liikuntakeskukseen ja liityin jäseneksi. Edellisessä asunnossamme talomme alakerrassa oli kuntosali ja siellä tuli käytyä säännöllisesti. Tässä on ollut hieman taukoa kuntosaliharjoittelusta, mutta nyt päätin, että kesään asti pyrin käymään vähintään pari kertaa viikossa salilla. En halua enää kovin montaa tämmöistä viikkoa. Viikkoa, jolloin jokainen liike tuntuu jossainpäin kehoa.

Tavoitteeni ei ole saada Fabion tyyppistä täydellistä vartaloa vaan laittaa kropan lihaksisto balanssiin. Lähinnä jumpata ja vahvistaa isoja lihasryhmiä pienillä painoilla ja yksinkertaisilla liikkeillä. Eilen kävin jumppailemassa ensimmäistä kertaa ja olihan miellyttävä kokemus. En ole käynyt juuri koskaan uudentyyppisillä ”täyden palvelun” saleilla. Astuessani sisään, minut toivotti tervetulleeksi kolme erittäin pirteää nuorta neitokaista. Saattoivat lähes kädestä pitäen miesten pukuhuoneen ovelle.

Kamppeet niskaan ja hikoilemaan todella viihtyisään tilaan. Suuri, avara ja valoisa kuntosali, josta löytyi kyllä kaikki mahdolliset laitteet ja välineet. Treenin jälkeen Unisex-infrapunasaunaan istumaan ja lukemaan mitäpäs muutakaan kuin uusinta Annaa. Onneksi muistivat vastaanoton tytöt mainita, että infrapunasauna on Unisex. Tajusin mennä pyyhe päällä. Mielikuva herrasmiehestä lauteilla ilman pyyhettä lukemassa uusinta Annaa, noh…

Pilatekseen ja Joogaan aion kyllä mennä kevään aikana. Niin ja kiitos kaikille teille selkävaivaisille, jotka jaoitte kokemuksianne ja annoitte vinkkejä tälle laksatiivipingviinikävelijälle.

Taistelu kivutonta arkea vastaan alkakoon!!

-Esko-

// Kuva vanhan asuntomme ”kotisalilta”.//