Miten olet muuttunut eron jälkeen?

Laitetaanpas tähän tiistain ratoksi ensimmäinen vastauspostaus. Kysymyksiä tuli jälleen todella runsaasti ja vastailen niihin muutaman kirjoituksen muodossa. Kiitos kaikille kysymyksiä lähettäneille.

Mistä tällä hetkellä unelmoit? Tavoittelet?

Unelmoin hyvästä, virikkeellisestä, tasapainoisesta elämästä. Tavoittelen tilaa, jossa minulla on kokonaisvaltaisesti hyvä olla. Jos itselläni on hyvä olo, heijastuu se lähelläni oleviin ihmisiin. Tällä hetkellä yksi unelmistani on toteutunut uuden juuri näköiseni asunnon myötä. Unelmoin ja tavoittelen läheisten välejen säilymistä F:n kanssa. Niin, että hän voi vielä teini-iän pahimmissakin karikoissa tulla viereen ja ottaa kädestä kiinni, tarvittaessa.

Oletko edelleen laiska ja saamaton mies, joka menee monessa asiassa sieltä mistä aita on matalin?

Tämä on yksi piirre, josta en ole itsessäni yhtään ylpeä. Aikaisemmin olin varmasti huomattavasti laiskempi ja tämä heijastui mm. kotitöihin. Viime aikoina olen opetellut tästä tavasta eroon, mutta toki jotkut asiat jätän aina viime tinkaan. Kyllä aidanrima on noussut ja pyrin hoitamaan asiani niin hyvin kuin mahdollista.

Koetko, että et saa viettää aikaa niin paljon tyttäresi kanssa, kun haluaisit?

Kyllähän ydinperheajatus on varmasti kaikilla mielessä, kun sitä suuresti odotettua jälkikasvua siunaantuu. Myös minulla. Tottakai sitä haluaisi antaa sen hyvän yön suukon jokaikinen ilta, mutta tilanne on tämä. Sen kanssa on opittava elämään. Onneksi on aina mahdollisuus virtuaalipusuun.

Miten olet muuttunut eron jälkeen?

Hyvin paljon. Ensimmäiset puoli vuotta meni melkoisessa sumussa. Asiat vain vilisivät ympärillä ja mihinkään ei oikein osannut tarttua. Kesällä ja alkusyksystä aloin pääsemään jaloilleni ja ymmärrys tapahtuneesta pikkuhiljaa muuttui konkretiaksi. Kävin todella pohjalla ja sieltähän ei ollut kuin yksi suunta, eli ylöspäin. Hyvä, että kävin. Itsensä rakentaminen uudestaan lähes nollapisteestä on aika eheyttävä kokemus.

Eron jälkeen olen keskustellut ja keskustellut ja keskustellut. Minusta on varmasti tullut paljon avoimempi ja epäitsekkäämpi kuin aikaisemmin. Kääntöpuolena olen tunnepuolella hyvin epävarma ja uusien ihmissuhteiden rakentaminen tuntuu haastavalta. Toivon, että ajan kanssa nämäkin asiat korjaantuvat.

Haluaisitko joskus muuttaa takas Lahteen?

Lahti on minulle hyvin rakas kaupunki. Käyn/Käymme siellä vähintään kerran kuukaudessa. Vanhempieni lisäksi useat ystäväni asuvat siellä edelleen ja pyrin myös heitä morjestamaan Lahessa käydessäni. Lahen lenkkikerho on piristävä jengi ja siinä on juoksemisen ohessa hyvä päivittää kuulumiset.

Tällä hetkellä elämä on Helsingissä. On asunto, vakituinen työpaikka, ystäviä ja F:n tulevaisuus rakentuu tänne, niin muutto Lahteen lähitulevaisuudessa ei ole laskelmissa.

Minkä makuisen metrilakun valitsisit ekana jos niitä olisi tarjolla?

Aivan ehdottomasti banaanin.

Mistä saat ideasti postauksiin?

Kirjoitan aika fiilispohjalta. En niinkään suunnittele juttujani. Usein ihan perusarjesta nousee tilanteita, joista tekee mieli kirjoittaa ja pohdiskella asioita. Bloggaamisessa hyvänä puolena on se, että tarkastelee ja havainnoi ympärillä tapahtuvaa elämää hieman tutkivammalla silmällä.

Lähestymistapani arjen tilanteisiin tai polttaviin aiheisiin on hieman erikoinen ja kirjoittelen usein vahvasti omaa mielikuvitusta käyttäen. Tällä hetkellä arkeni yksi polttavista aiheista on uusi asuntoni, jonka “valmistusprosessista” varmasti tulen paljon kirjoittamaan.

Mistä ammennat onnea ja iloa elämääsi?

Arjen pienistä hetkistä ja kaikesta ajasta, jotka vietän pikkumimmini kanssa. Kyllähän siihenkin arkeen mahtuu myös niitä haastavampia tilanteita, mutta pääosin yhteinen aikamme on naurun ja positiivisen toiminnan värittämää.

Urheilu on itselleni lähes henkireikä ja lenkkipolku hyvällä musiikilla tarjoaa tähän hyvät puitteet. Hankin kevääksi myös kuntosalikortin, joten painojen nostelu ja selän jumppaaminen tuovat iloa arkeen. Hyvä ruoka ystävien seurassa saa myös suun kääntymään hymyyn.

Niin ja kyllähän oma arkityö ja touhuaminen huippuluokkani kanssa on lähes aina palkitsevaa. Vahvasti olen päättänyt, että vuosi 2017 on elämässäni muutoksen vuosi. Positiivisen muutoksen.

Olipahan mukava vastailla. Jatketaan taas lähiaikoina. Aurinkoa!!

-Esko-

// Kuva: Jere Lehtonen //

Side silmille ja käsiraudat käteen. Se on menoa nyt!!

Yhteistyössä: Suomen Blogimedia ja Truescape Helsinki

Taas sidottiin silmät ja laitettiin käsiraudat käteen. Ei, tämä ei ollut Fifty Shades Of Grey. Tämä oli Prison Break-pakohuonepeli Helsingin Punavuoressa. Kävimme aiemmin lähes samalla porukalla pelaamassa Hannibalin. Läpäisimme sen vain muutamaa vinkkiä apuna käyttäen. Prison Breakiin lähdimme kovalla itseluottamuksella. Tavoitteemme oli päästä pois sellistä vain omaa loogista ajattelua ja järkeä käyttäen. Pohdimme, tsemppasimme toisiamme, uppouduimme peliin, mutta kaksi kertaa jouduimme apua kysymään. Selvisimme ulos, mutta vähän jäi taas hampaankoloon. Tehtävät olisivat olleet itsekin ratkaistavissa. Jälkipuinnit olivat kovat ja onhan se Truescapen kolmaskin peli Ghost Photolab mentävä kokeilemaan.

Useat tuttuni ovat kyselleet, että mikä tuo pakohuonepeli oikein on? Voiko sinne mennä lasten kanssa? Voiko sinne mennä kahdestaan? Oheisesta linkistä löytyy tarkempaa tietoa, mutta näin lyhyesti kerrottuna. Pakohuonepeli on seikkailupeli, jossa 2-6 henkilön peliporukan on selvittävä ulos lukitusta huoneesta. Peleihin voi osallistua myös lapsia, mutta ikäraja on yleensä 7-10 vuotta (Paitsi Hannibal K-18). Pelinhoitajamme kertoikin eräästä perheestä, joka oli ratkomassa Prison Breakia. Viimeiset ja ratkaisevat vinkit eivät tulleetkaan isältä tai äidiltä vaan perheen pienimmiltä. Pelit vaativatkin loogista ajattelua, nokkeluutta ja hyvää yhteishenkeä. Voimalla et saa muuta, kun laskun takataskuusi.

Kaksi pakohuonetta läpäistynä ja tässäpä ystävieni mietteitä Hannibalista ja Prison Breakista:

” Kaksi pakohuonetta vedetty läpi ja molemmat todella siistejä. Tulee juuri sellaista flow-meininkiä, mitä arkipäiviin pitää saadakin. ” 

” Kaksi hyvin erilaista huonetta läpäistynä. Prison Break sopii mielestäni kaikille melkeinpä vauvasta vaariin. Kannattaa kuitenkin tiedostaa, että osa pulmista on todella haastavia ja ratkaistavaa on todella paljon. Siinä riittää varmasti pähkäiltävää kokeneimmillekkin konnille.

Hannibal oli kokemuksena todella jännittävä, eikä missään nimessä sovellu kaikkein herkimmille. Muutenkin se tarjosi hyvin moniulotteisen pelikokemuksen verrattuna ihan perinteiseen pakohuoneeseen. 

Molemmat olivat todella hyvin järjestettyjä ja rekvisiitta oli korkealaatuista. Voin ehdottomasti suositella näitä molempia huoneita. Kumpi on sitten sopivampi, riippuu paljon pakoa yrittävän ryhmän rakenteesta.

Mukavaa vaihtelua ja nastaa aivojumppaa kaveriporukan arki-illan (ja myös viikonlopun) ohjelmaksi. Niin ja pakko mennä vetämään vielä se Ghost Photolab. “

Menkää ihmeessä kokeilemaan ja tarjoankin lukijoilleni hyvän ale-tärpin. Varaa peli tammikuun loppuun (31.1.2017) mennessä. (Pelin voit tietysti pelata myöhemminkin). Mainitse varausta tehdessä ” Esko Kyrön blogi-ale ” ja saat 20 euron alennuksen. Alennus koskee kaikkia kolmea peliä. 

Pelinhoitajamme kertoi myös liikuttavan tarinan vastarakastuneesta pariskunnasta, jotka olivat ratkaisemassa Prison Breakia. Vaikka he olisivat saaneet toistensa käsissä olleet käsiraudat pois, eivät he niitä halunneet ottaa. Yhdessä ollaan niin myötä- kuin vastamäessä.

Näinhän se menee ja eikun pelaamaan. Raudoilla tai ilman.

-Esko-

// Kuvat: Markus Suntila ja Sini Marttinen //