Hävittää tuommoiset pitäisi

Olen minä kyllä melkoinen sankari. Yksin asustellessa tietyt pinttyneet tavat nostivat taas päätään ja saivat paikkansa siellä minun omassa arjessani. Ja nämä tavat eivät ole niitä kaikista mairittelevimpia. Eihän niihin itse edes hirveästi kiinnittänyt huomiota, mutta toisen ihmisen tullessa mukaan arkeen ne kyllä huomataan. Yksin ja ennenkaikkea yhdessä. Esko, nämä tavat täytyy taas hävittää:

  • Tyhjien purkkien, smoothie-pullojen ja maitotölkkien säilytyspaikka ei ole jääkaappi. Roskakori on yhden taivutuksen päässä.
  • Yöpuku mallia Aku Ankka tai P.O.P:in haalariyökkäri etunapeilla.
  • Hikisiivous -> Siivoaa erittäin suurella intensiteetilla. On nopeaa, (tehokasta) ja toimenpiteen jälkeen on hikinorot valuvat pitkin otsaa. Lopputulos. Juuri mitään ei tapahtunut. Tällä on uusi nimitys: Häsläyssiivous.
  • Roskapussin asettamattomuus roskalaatikon ympärille. Laitan vain sen pussin sinne laatikkoon, en viritä sitä oikeaoppisesti reunoille, jolloin roskienvetotilavuus nousisi huomattavasti.
  • Vaatteiden heittely ympäri asuntoa. Tämä sama homma, tämä sama homma. Kuinka se on niin vaikeaa viikata vaate ja laittaa se takaisin kaappiin tai pyykkikoriin. Niinpä, minulla ei muuten ole pyykkikoria. Täytyy kokeilla jos auttaisi.
  • Yleinen säätäminen. Aamuisin sitä tottui lähtemään yksin töihin ja se sama kaava tuli selkärangasta. Ne tutut hommat olisi hoitunut vaikka silmät kiinni. Berocca, espresso, smoothie, hammaspesu jne…jne…Nyt siellä kahvinkeittimen ääressä hääräilee ajoittain toinenkin ihminen. Tämä vaatii hieman totuttelua. Toisaalta, kivaahan se on vähän törmäillä siellä vessan ovella ja sylkäistä hammastahnat vuorotellen sinne lavuaariin.

Hyvä, että näitä tuli mietittyä ja kirjoitettua ylös. Lähdetään nyt näistä kuudesta liikenteeseen. Saa nähdä onnistuuko hävitys. Toivottavasti.

Kuulostaako tutulta? Toivottavasti ei…

Tiistaita, tiistaita!!

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen //

Elämän suuria kysymyksiä, joihin ei ole oikeita vastauksia

Tänään nousi lounaallamme keskusteluihin aihe, joka on aina yhtä ajankohtainen. Kummalle puolelle näkkileipää levite tulee laittaa? Tasaiselle vai sille reikäiselle? Molempien koulukuntien kannattajia oli pöydässä ja joitain perustelujakin osattiin esittää omille toimintamalleille. Reikäinen puoli ehdottomasti, koska margariinia menee runsaammin ja se maistuu paremmalta haukatessa. Kyllä, ihan hyvä perustelu. Itse olen silti ehdottomasti sileän puolen miehiä. Nämä ovat näitä kysymyksiä joihin ei ole oikeaa vastausta. Arkisia kysymyksiä, joihin varmasti jokainen törmää elämänsä aikana. Yhteen esittelemistäni viimeistään perustaessa sitä yhteistä lemmenpesää mielitiettynsä kanssa.

Ensimmäisenä siis näkkäriesimerkki ja otetaanpas seuraavaksi tuo erittäin kinkkinen vessapaperipohdinta. Kumminpäin rulla tulee asettaa telineeseen? En tiedä onko kukaan tutkinut näitä tarkemmin ja mistä sinne selkärankaan pinttyy nämä asiat. Kotikasvatuksella ja kodin antamilla esimerkeillä näissäkin on lienee se suurin merkitys. Väärinpäin olevan rullan huomaa aina ja se on käännettävä omasta mielestä oikeinpäin vaikka hienoisen perheriidan uhatessa. Eihän se vain olla siellä väärinpäin.

Tämä on siis juuri se mielipiteitä jakava homma, joka nousee lähes varmasti keskusteluihin jos olet sen ensimmäisen avopuolisosi kanssa eri koulukunnan paperinasettajia. Siinä on turha lähteä hakemaan vastausta Annan tai Me Naisten horoskoopeista. Yhteinen sävel on löydettävä ja useimmiten toinen joutuu tyytymään kohtaloonsa ja opettelemaan näinkin olennaisen asian aivan alusta.

Ja viimeisenä todellinen klassikko. Tuleeko juusto asettaa leikkeen alle vai päälle? Tämäkin asia tulee selkärangasta ja on kyllä outoa, että leipää tehdessä toimit aina samalla tavalla. Jos se juusto meneekin eri kerrokseen, korjaat sen huomaamattasi totuttuun asetukseen. Uskoisin, että haukatessasi palasen leivästäsi, tällä asettelulla ei ole makukokemuksen kanssa mitään tekemistä. Tapa se on, pinttynyt tapa. Niin ja kyllähän sen juuston tulee olla aivan ehdottomasti siellä leikkeen alla. Visuaalisestikin huomattavasti hienompi.

Ei sitä aina jaksa niin syvällisiä pohtia. Välillä riittää näkkileipä, vessapaperi ja juusto. Paitsi nämäkin asiat saattavat ajoittain kiristää pinnaa, kuten myös ne lähes tyhjät maito- ja mehutölkit jääkaapissa sekä viikkamattomat vaatteet tuolien reunuksilla. Osittaisena yksinasujana voi vain katsoa peiliin ja heristellä sormea, itselleen.

Onko tuttuja hommia ja minkäs koulukunnan ihmisiä on liikenteessä?

-Esko-

// Kuvien somistus: Esko Sakari //