Viimeisin tekstini on lauantailta. Silloin oikeastaan ensimmäistä kertaa ahdisti tämä tilanne oikein kunnolla. Pelko oppilasryntäyksestä oli onneksi aiheeton. Vanhemmat ovat hoitaneet asian juuri sen kuulumalla vakavuudella ja pitäneet lapset kotona, mikäli mahdollista. Alkuviikosta olin vielä opettamassa fyysisesti työpaikallani, mutta keskiviikkona tuotin jo opetushistoriani ensimmäisen videokoulupäivän itsetehdyn keittiönpöytäni äärestä. Olihan se hyvinkin erikoista, mutta ainakin tähän mennessä on mennyt todella hienosti. Varmasti jossain kohdin tulee osittaisia notkahduksia, mutta kaikesta selviää kyllä.
Uusin mahdollisen ahdistuksen aihe iskikin sitten eilen, kun Uusimaa päätettiin eristää muusta Suomesta. Päätöshän on todella järkevä tälläisessä tilanteessa. Päässäni sitten pohdiskelin, jotta lapseni toinen kotihan sijaitsee näiden rajojen ulkopuolella. Tällä syyllä rajan pääsee ylittämään, mutta onhan se jotenkin todella absurdi tilanne ajella sitä tuttua Tampereen moottoritietä ja pysähtyä rajanylityspaikalle. Selittää tilanne ja jatkaa matkaa. Tässäkin tilanteessa kaikki järjestyy kyllä, joten aivan turha stressata ja valittaa. Se ei johda yhtään mihinkään.
Konditionaalimuodot voi tämmöisessä poikkeustilanteessa laittaa hetkeksi tuonne hattuhyllylle. Ei tässä oikein muuta voi tehdä kuin elää hetkessä ja nauttia upeasta keväästä. Olla tiiviisti yhteydessä läheisiin ja ystäviin. Onhan se myönnettävä, että Eskon oma puolustusjärjestelmä on kytkeytynyt päälle tässä ehkä hieman pelottavassakin erikoistilanteessa.
Onneksi se minulla ilmenee yltiöpäisenä huumorina ja ulospäinsuuntautumisena. Ne huonoimmatkin meemit naurattavat helvetisti. (vessapaperihuumori ei edelleenkään) Hyvä suojelukeino. Onneksi Eskon oma puolustusmekanismi ei kytkeydy sisäänpäinkääntymiseen ja negatiivisuuteen.
Tänään piti kirjoittaa otsikolla Sinkun kuiva kausi, mutta jätetään se seuraavalle kerralle.
Mukavaa ja aurinkoista iltaa!!
-Esko-
