Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Tag

fiiistely

, , , , , ,

…aina on eksiä ja eksiä

7.10.2018

Täällä minä olen sormet syyhyten odottanut sovelluskehittäjien yhteydenottoa lanseeramalleni single-ihmisten Oikotie-applikaatiolle. Kas kummaa, yhteydenottoja ei ole tullut. Näyttöjäkään varten ei ole tarvinnut juurikaan siivoilla. Jätetään siis hautumaan ja hypätäänkin jo seuraavan sovellusidean pariin. Tämä ei ole ihan kokonaan omaa höpinääni, vaan kollegani tästä ohimennen puhui opehuoneessamme. Aloin kuuntelemaan hänen juttuaan sivukorvalla ja tänään oikein soittamalla varmistin, jotta saanko soveltaa ja hieman jalostaa hänen tuotettaan? Sain luvan.

Noniin, eli lähtökohtainen ideahan on sovellus nimeltään eXrate. Useimmilla ihmisillä on aikuisiällä takanaan ehkäpä useampia parisuhteita. Ja kukapa pääsee lähemmäs sinua kuin mahdolliset elämänkumppanisi? Elikkäs yksinkertaisesti sovellus antaisi mahdollisuuden arvostella oma eksänsä. Noniin, nyt varmasti kuulostaa oudolta, mutta avataanpas hieman lisää.

Facebookin kaveripyynnön tapaisesti kysyttäisiin lupa mahdolliseen arviointiin. Tällä jo lähtökohtaisesti voitaisiin poistaa niinsanotut haamuarvostelut. Jos lupa heltiää, niin eikun arvioimaan. Ja puhelimissahan on jo kaikenmaailman kasvojentunnistuksia, joten sovellus tunnistaisi jos on vielä katkeruutta silmäkulmassa. Siirtäisi katkeruuspuuskaisien ex-kumppanien arviointikerrat huomattavasti myöhemmäksi. Ehkäpä saatesanoilla. Aika parantaa, vaikka juuri nyt ei siltä tunnu.

Nykymaailma tuntuu olevan niin kiireistä ja hektistä, ettei ihmisillä ole aikaa lähteä enää tutustumaan uusiin ihmisiin. Tai jos lähdetään, niin useimmiten keskustelu jää hyvin pintapuoliseksi ja jo ollaan seuraavia tapaamisia suunnittelemassa. Sitten kuvioihin saapuukin eXrate ja sieltähän voit jo valmiiksi käydä tarkastamassa kumppanisi pylväsdiagrammit. Vaan mitäpä jos ei löydykään yhtään arvostelua tai sitten niitä löytyykin kymmeniä? Siinäpä onkin sitten pohtimista.

Ja, koska kaikki varmasti tämmöisen sovelluksen haluavat ja tulevaisuudessa se tuleekin todennäköisesti löytymään kaikkien sinkkujen älypuhelimista. Kaikki haluavat sinne mahdollisimman hyvät arvostelut. Sehän nyt on ihan selvää. Eli jo eroa suunnitellessa tuleekin mieleen tämä jo valtavasti mediatilaa saanut supersovellus. Kannattaa siis rakentaa mahdollisimman järkevä ja myös toista kunnioittava eroprosessi. Pyrkiä säilyttämään ystävyys ja nähdä se yhteinen aika lähinnä positiivisena oppimisenpaikkana. Antaa ex-kumppaneille mahdollisimman hyvät arviot eXratessa ja tarjota heille hyvät eväät ja lähtökohdat tulevaisuuden tuuliin. Ei ehkä ihan helpoin homma.

Mitäpä siellä sitten voisi arvostella? Huomioonottaminen arkisissa tilanteissa, suhtautuminen mahdolliseen jälkikasvuun, kodinhoitoaktiivisuus, taipumus mustasukkaisuuteen, kyky tarjota ja vastaanottaa lempeä, taloudenhoitokyky, vastuunkanto ja olisihan näitä vaikka ja kuinka. Hienoista pilkettä silmäkulmaan sekä avarakatseisuutta eXrate-sovellus ainakin vaatii, ehkäpä liikakin. Sovellushautumoon hautumaan siis tämäkin ja en voi juuri nyt olla miettimättä minkälaiset pylväsdiagrammit minulle kehkeytyisi tämänhetkisten seurustelunäyttöjeni perusteella.

Tuleekohan vielä eXraten aika? Oikein hyvää alkavaa viikkoa!!

-Esko-

// Kuvat: Antti Sihlman //

Comments (2)
, , , , ,

Mikä sinkkuelämässä ahdistaa?

13.12.2017

En puhu nyt siitä supersuositusta televisiosarjasta. Ei siinä ahdista mikään. Sehän on hyvin viihdyttävää hömppää ja itse voin myöntää pitäväni niistä valkokankaalle tuotetuista elokuvista. Tämä elämä, kun ei ole aina televisioviihdettä. Tai on minun elämäni ollut yhdeltä ajanjaksolta myös televisiosarja. No, olipas kömpelö aloitus. Sinkkuelämästä olen kirjoittanut paljon ja tulen varmasti myös vielä paljon kirjoittamaankin. Aluksi kirjoittelin sarkastisesti kuinka v###n siistiä tämä touhu onkaan. Ajan kanssa tähänkin elämänvaiheeseen osaa suhtautua tietyllä keveydellä, ei liian intohimoisesti. Intohimoa voisi toki ajoittain olla hieman enemmän.

Se on tämä elämä erikoinen asia. Parisuhteessa eläessä se oma aika tuntui ajoittain niin luksukselta. Sai vaan olla, köllötellä, syödä karkkia ja lukea uusinta Annaa. Sinkkuna köllötellessään, karkkia syödessään, taas yhden Annan oikealle sviipanneena sitä toivoisi, että olisinpa siellä kylppärissä huonosti nukkuneena pesemässä niitä kurahousuja. Oma aika, kun on niin kontekstisidonnainen asia. Liika on liikaa, asiassa kuin asiassa. En ole koskaan elänyt näin “kauaa” sinkkuna. Kyllähän tässä elämäntyylissä on myös jotain kiehtovaa ja viihdearvo on näemmä myös suuri. Harvemmin on sellaista viikkoa, ettei iltapäivälehdissä olisi jotain otsikkoa liittyen sinkkuuteen. “Mistä syystä olet sinkku?” “Millainen sinkku olet?” ja viimeisenä “Vain harva on sinkku ikuisesti.”

Tässä ollaan ja elellään yksin. Pääosin hymy huulilla. Tässä on parissa vuodessa havainnut myös asioita, joiden osuessa kohdalle sitä toivoisi, että olisi avoimesti julistettu siellä Facebookissa: In a relationship. Koska virallistahan kaikki on vasta, kun se on somessa.

  • Juoksulenkki pilkkopimeässä vesisateessa. Jalat ovat kastuneet litimäriksi jo ensimmäisten viiden metrin jälkeen. Voisi niitä iltoja joskus muullakin tavalla viettää.
  • Kaupungilla kävellessä törmää hymyilevään ja hassuttelevaan perheeseen. Kenenkään onni ei ole keneltäkään pois, mutta joskus olisi mukava laulaa sitä vanhaa Apulantaa muillekin kuin Instastories-seuraajille.
  • Fyysisen kosketuksen puute. En tarkoita välttämättä sitä suurinta hekumanhuippua, vaan ihan pienen kosketuksen tärkeyttä. Se pieni silitys tai puhallus niskaan on äärimmäisen hienoa. Ei sitä vuosien suhteen keskellä edes ymmärrä tai osaa riittävällä tasolla arvostaa.
  • Matkustamisen hankaluus. Kyllä, yksinkin voi tietysti matkustaa, mutta itseni tuntien en viihtyisi esimerkiksi kahta viikkoa yksin. En edes viikkoa. Kerran olen miespaikalla matkustanut Tukholmaan. Avasin hyttini oven ja siellä poltteli Keski-Eurooppalainen herrasmies sikaria alapedillä. Aina, kun itse voisi lähteä reissuun, niin ystävilläni on töitä. Aina, kun ystäväni voisivat lähteä reissuun, minulla on töitä.
  • Ruoanlaitto. En ole niinsanottu synnynäinen superkokki ja etenkään yksin en koe kokkaamista kovinkaan mielekkääksi. Tästä en ole todellakaan ylpeä. En yhtään. Varmasti osaisin tehdä ruokaa, mutta mielummin syön ulkona ja onneksi koulumme keittäjä on ihan timanttinen tyyppi. Tekee niin maittavaa ja ravitsevaa ruokaa. Ja työlounaitani ei tarvitse syödä yksin. Aina on lähes sata ruokaseuralaista.
  • Jouluaatto
  • “Sait supertykkäyksen…” “Sinulla on mielenkiintoinen profiili. Kolme ihmistä on salaisesti tykännyt sinusta…” Nämä perhanan sovellukset. Itse edelleen haluan kokea fyysisen supertykkäyksen ja uskoa, että nämä salaiset tykkäykset saapuvat kasvotusten. Kahvilassa, bussissa tai kauppajonossa. No, nämä nyt saattavat olla hieman utopistisiä ajatuksia.

Niin ja jaksan uskoa myös siihen, että profiilini on riittävän mielenkiintoinen myös täällä oikeassa maailmassa. Ei ainoastaan siellä virtuaaliviidakossa.

-Esko-

// Kuvat: Markus Suntila //

Comments (9)