Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Tag

flow

, , , ,

Flow, joka ei oikein kohdaltani lähtenyt lentoon

11.8.2019

Lippu saatu akkreditoinnin kautta

Flow-festivaalia juhlitaan parhaillaan tuossa muutaman kilometrin päässä. Itse vietin paikalla perjantain sekä lauantain. Ensimmäistä kertaa elämässäni tuli festivaaliähky. Eilen kävellessäni ystäväporukkani luokse tuli fiilis, että nyt loppui. Siitäpä sitten nopeat moikkaukset, puhelin äänettömälle ja taksijonoon. Yleensä tuohon aikaan alkaa vasta ne festareiden parhaat tunnit. Kyse ei missään tapauksessa ollut puitteissa. Ne olivat ja ovat aina olleet Flow:ssa aivan mielettömän hienot. Kyse oli omasta festarifiiliksestä, joka ei näemmä elokuussa 2019 oikein enää jaksanut lähteä lentoon.

Ja sitä fiilistähän ei oikein voi pakottaa. Jos ei lähe, niin ei lähe. Vaikka olisi kuinka hienoa ja kaunista ympärillä, mutta omaa päätä ei saa käännettyä tarvittavaan moodiin, niin lopputulos on helposti eilisenkaltainen. Jos olisin laskenut yhteen kahdessa päivässä kävelemäni kilometrimäärän olisi varmasti helposti taittunut puolimaraton. Siellä minä lähinnä vaan hamuilin (uusi verbi monelle, tarkoittaa päämäärätöntä vaeltelua) ympäriinsä. Välillä pysähdyin syömään Bun2Bunin burgerin ja jatkoin matkaani. Moikkailin lukuisia tuttuja, kadotin kaikki ja hamuilu jatkui.

Tänään selailin sosiaalista mediaa ja mietiskelin siinä, jotta ai, hänkin oli tuolla ja hän ja hän ja hän ja hän. Eipä tullut törmättyä, vaikka aivan varmasti tuli kierrettyä lähes jokainen kulmaus Helsingin Suvilahdessa. Musiikkipuolikin jäi tänä vuonna hieman kaukaisemmaksi. Suurista nimistä en oikein ollut perillä, mutta Maustetytöt, Pyhimys ja Alma vetäisivät hienot keikat. Maustetyttöjen meiningistä pidin erityisesti. Erikoinen ja kiehtova duo pohjoisesta, joka tulee varmasti ensi kesänä esiintymään astetta suuremmilla lavoilla.

Olemme käyneet perinteisesti ystäväni kanssa pyörähtämässä vielä sunnuntaina alueella syömässä ja juomassa arkeen lataavat smoothiet. Aamupäivällä satoi kaatamalla vettä ja totesimme, että tähän traditioon tuleekin nyt välivuosi. Tässäpä tätä juttua kirjoittaessani alkaa ilmakin hieman kirkastumaan. Pitäiskö sitä sitten kuitenkin ottaa auto alle ja hurauttaa äkkiä vielä pyörähtämään Suvilahdessa? Ihan semmoiset pikkuhamuilut vaan.

Itsellänihän Flow-festivaali ja arjen alkaminen kulkevat käsi kädessä. Se on semmoinen varma koulujenalkamistraditio. Huomenna ranneke pois kädestä ja karttakeppi tilalle. 

Kiitos festivaalikesä 2019!

-Esko-

Comments (3)
, , , ,

Aina ne askeleet kuljettaa

12.8.2018

Lippu saatu normaalin media-akkreditoinnin kautta

Mikä on varma merkki siitä, että koulut ovat alkaneet ja todella pitkä loma on takanapäin. Noh, se on Flow-festivaali. Ja niin myös tänäkin vuonna. Perjantaina töiden jälkeen otin pienet päiväunet ja suuntasin kohti Suomen varmasti visuaalisesti hienointa ulkoilmafestivaalia. Juuri tämä “kotikenttäetu” ja jo alkanut arki erottaa Flow:n muista itselleni jo vakioksi muodostuneista festareista. Ruisrock ja Ilosaari saavat aina aikaan hienoisen reissufiiliksen. Riippuen kulkuvälineestä noin puolen tunnin matka kotiovelta ei ehkä saa päätä ihan reissumoodiin. Väliäkö sillä, koska oli jälleen todella mukavat päivät Helsingin Suvilahdessa.

Tänäkään vuonna en ollut perillä ihan kaikista festivaaleilla esiintyneistä artisteista. Noh, Anna Puun ja Olavi Uusivirran tiesin ja olinpa vielä katsomassa tai ainakin kuuntelemassa molempien keikkojakin. Hyvä Suomi! Toistan jo varmasti hieman itseäni, mutta Flow on minulle aina ollut hieman enemmän paikka tavata järjetön määrä tuttuja tyyppejä. Flow on minulle aina ollut hieman enemmän paikka, jossa jokaisena vuonna tekisi mieli syödä ihan jokaista tarjolla olevaa ruokaa. Silti syön lähes aina hampurilaisia tai bataattiranskalaisia. Tänä vuonna maistoin kyllä ystäväni hehkuttaman falafel-lautasen. Hyvää oli, tietysti.

Pari vuotta sitten otsikoin Flow-tekstini, saapuu pimeä. Illan hämärtyessä Flow herää oikeasti eloon. Valaistukset pääsevät oikeuksiina ja kaikki ystävät häviävät ympäriltä. Ja niin kävi tänäkin vuonna. Ja sehän on yksi Flow:n siisteimpiä juttuja. Haahuilla yksinään ympäri todella hienoa aluetta. Pysähtyä viiden metrin välein juttelemaan tutuille ja tuntemattomille. Taustalla jyskyttää basso tasaiseen tahtiin ja ohjailee askeleita mitä erilaisempiin tunnelmiin. On punaista valoa, siniseksi valaistuja puita ja lopulta ne askeleet aina kuljettavat takaisin sinne ystävien luo, aina.

Festarieläin. En ole ihan varma mitä mieltä olen tuosta sanasta. Eilen minua kutsuttiin festarieläimeksi. Siinä vaiheessa on hyvä lopettaa tämä festivaalirumba. Tänään vielä Kimin kanssa vakiot sunnuntaismoothiet ja pyörimiset. Sitten onkin aika pitää jälleen vuoden tauko ja palailla ensi kesänä taas asiaan.

Kiitos festivaalikesä 2018!

-Esko-

Comments (0)