Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Tag

harrasteurheilu

, , , ,

YHDESSÄ TÄSTÄ SELVITÄÄN

11.2.2020

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Babler ja Stone’s Ginger Joe

“Urheilullisesti suuntautuneiden kulttuuriteollisuuden edustajien seura. Tolperointia jo vuodesta 1991.” Näin esittelee itsensä koripallojoukkue Hedelmäkori. Joukkue muuten valittiin vuonna 2009 City-lehden äänestyksessä Kaupungin parhaaksi korisjengiksi. Uskoisin, että valinta ei muodostunut ainoastaan pelisuoritusten perusteella. Näin kuvaili joukkueen jäsen Tidjan Ba voitokkaan tunnustuksen jälkeen City-lehdessä: “Kun joukkue koostuu pääasiassa muusikoista ja näyttelijöistä, voi olla varma, että ilmaisu kentälläkin on melko originellia. Sitä voisi kutsua jopa runoudeksi.” 

Tuo Tidjanin lausahdus kuvastaa oikein hyvin joukkuetta, jossa minullakin on nykyään ilo palloilla. Ei niinkään ne täydelliset hyppyheitot. Ei niinkään ne täydelliset pelikuviot. Joukkueen vahvuus piilee loistavassa yhteishengessä, rennossa meiningissä ja ajoittain todella runollisissa suorituksissa. Hedelmäkorin harjoitukset pitävät sisällään juuri sitä, mitä nykyään joukkueurheilulta haluaa. Hiki päälle itselleen rakkaan lajin parissa ja vieläpä oikein mukavassa seurassa. Aina sieltä lähdetään kotiin hymy huulilla, päättyipä pelit ihan miten tahansa. Yhdessä tästä selvitään, onkin yksi joukkueemme kantavia teemoja. Uusien joukkuehuppareiden hihaan painatettiin toinen kantava teema: Heittämällä ohi! Ei ehkä se perinteisin lausahdus koripalloilijan suusta.

Olen pelannut koripalloa lähes koko ikäni. Pukukopeissa on tullut kasvettua ja sieltä on tarttunut mukaan erittäin tärkeitä ohjenuoria tänne elämäntaipaleelle. Auta kaveria. Kukaan ei pärjää yksin. Älä koskaan luovuta. Yritä rohkeasti. Luota itseesi. Älä istu vahingossakaan sen kokeneimman pelaajan vakiopaikalle. Urheilu on vain urheilua. Aktiiviuran päättymisen jälkeen eniten jäi kaipaamaan juuri sitä joukkueurheilun tarjoamaa yhteisöllisyyttä. Onneksi on löytynyt Hedelmäkori, joka täyttää tätä tyhjiötä enemmän kuin hyvin. Olen joukkueen nuorimpia pelaajia ja arvostan suuresti joukkueemme iäkkäämpiä sankareita. Seuraava lause heitä varmasti hyvin kuvastaa: Todella hyviä äijiä. Iät ja tittelit eivät kuulu tämän joukkueen pukuhuonekeskusteluihin.

Tämä joukkue tekee asioita hieman eri tavalla, kuin ne ihan perinteiset korisjengit. Yksi tämän päivän aktiivipelaajista värvättiin aikanaan mukaan, kun oli eksynyt väärään hissiin ja väärälle kentälle. Ei muuta, kun mukaan vaan. Siinähän sitä tutustuu ja löysipä kaveri siitä itselleen uuden harrastuksen. Vaikka yleisesti ottaen tähän joukkueeseen ei ihan niin vain pääsekään mukaan. Tidjan kertoo tästäkin mainitsemassani City-lehden jutussa: ”Joukkueen pelipaitaan ei valitettavasti sujahdeta aivan mutkitta. Kummin lisäksi uusi jäsen tarvitsee arvovaltaisen presidentin hyväksynnän, ja mikä vaikeinta, pelaajan on oltava Tidjanin sanoin ”hyvä ihminen”. Lieneekö tuo hyvyys osasyynä siihen, että HeKo on kysytty pelivastus myös rakkaassa etelänaapurissamme Virossa. Se, että kaikki pelaajat ovat palanneet korisreissulta hengissä kotiin, onkin Tidjanin mukaan joukkueen suurin saavutus. Tosin kerran eräs pelaaja ei muistanutkaan hypätä laivasta pois kotisatamassa, vaan havahtuminen tapahtui edestakaismatkan jälkeen Tallinnassa.”

Tämä joukkue järjesti viime harjoituksissa myös hieman tavanomaista uhmaavan kolmoskisan. Ei ollut niitä liikuntasaleista tuttuja tötsiä, mutta onneksi minulla oli tämän yhteistyön puitteissa saatuja Ginger Joen alkoholittomia inkivääriolutpulloja mukana. Hyvin hoitivat tötsien roolia. Pullot pystyyn kentälle ja palloa ilmaan. Hedelmäkorille tyypilliseen tapaan voittoon riitti yksi onnistunut kolmonen. (Tästä lisää Instagramissani.)

Treenien jälkeen tarjoilin joukkuekavereille vähän Ginger Joen alkoholitonta inkivääriolutta. Ja hyvin näytti maistuvan. ”Onko mullekin?” ”Eikö oo enää yhtään?” ”Oliko muka viimeinen?” Ja onhan se tähän loppuun todettava. Juuri sopiva urheilujuoma tälle hieman erikoiselle ja erilaiselle koripallojoukkueelle. Raikas, maukas ja hienoisesti tavanomaista uhmaava. Aivan, kuten kuuluu Ginger Joenkin slogankin: Defy Ordinary! 

Heittämällä ohi ja yhdessä tästä selvitään. Yhdessä on mukava viettää myös tulevaa ystävänpäivää. Olisiko tänä vuonna teemana vaikkapa jokin tavanomaisesta poikkeava tekeminen? Olisipa muuten hyvä idea!

-Esko-  

// Kuvat: Tidjan Ba, Lähde: City-lehti (https://www.city.fi/ilmiot/kaupungin+paras+2009/3200) //

Comments (0)
, , , , ,

Maailman mukavinta ja kaupungin parasta…

10.2.2018

…koripalloa. Eikun ei ehkä ihan kaupungin parasta (valittiin kyllä aikoinaan City-lehden jutussa kaupungin parhaaksi koripallojoukkueeksi). No, ehkä viihdyttävintä. No, ei ehkä sitäkään. No, mukavinta. Sitä se on. Koripalloa maailman mukavimmassa koripalloturnauksessa on taas luvassa. Tänään lauantaina pelataan vuosittainen korisjoukkueemme Hedelmäkorin organisoima turnaus Pasilan Urheiluhallilla. Jälkilöylyt kerrataan Dubrovnikissa hyvän musiikin ja ruoan kera. Hedelmäkori koostuu todella monen eri alan ammattilaisista. Koripalloammattilaisia porukassa ei ole, eikä tarvitsekaan. Joukkueen tärkein juttu on pelata maailman mukavinta koripalloa. Sitä se on kymmenvuotisen taipaleeni varrella todellakin ollut.

Joukkueurheilua olen harrastanut lähes koko ikäni. Hedelmäkori paikkaa sitä “tosiurheilun” jättämää tyhjiötä elämässäni. Hedelmäkori antaa minulle kerran viikossa mahdollisuuden päästä kokemaan pukukoppitunnelmaa ja heittämään tarinaa äijien kanssa pelaamisen ohessa. Se on asia, josta en halua päästää koskaan irti. Vielä harmaantuneena (alkanut jo) vanhana pappana on tavoitteeni olla siellä kolmen sekunnin alueella heittämässä bravuuriani, kääntöhyppyheittoa. Joukkueurheilu on antanut minulle todella paljon ja tulee vielä toivottavasti monta vuotta antamaan.

Harmittavaa on huomata se, että kroppa alkaa olla jo melkoisen kovilla. Vuonna 2011 minulta repesi oikean jalan akillesjänne lähes kokonaan poikki. Vamma ei ole vieläkään parantunut ihan täysin ja juuri vähän aikaa sitten minulta repesi saman jalan takareidestä lihas ja jänne. Vasta menneen viikon torstaina uskalsin mennä takaisin koripalloparketille. Edelleen juokseminen oli hieman varovaista, koska se takareiden repeäminen oli todella kivulias vamma. Sitä ei enää mielellään ihan heti uusiksi ottaisi. Taju meinasi silloin lähteä kivusta. Torstaina meinasi taju lähteä siitä, kun ei yhtään heittoa meinannut upota sinne korirenkaan keskelle.

Tänään varovasti parketeilla. Aamupäivällä koripallo- ja illalla tanssiparketilla. Yhtä sulavat liikkeet molemmissa.

Jos olet tekemistä vaille niin eikun mukaan vaan!!

-Esko-

Comments (2)

Categories

Archives