Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
, , , , ,

Lojaalius on suuri hyve!

14.10.2017

Napakka spurtti harjoitusten loppuhetkillä, napakka napsahdus oikeassa takareidessä. Ja siinähän sitten olikin tämän tragikoomisen tapahtuman alkusysäys. Viimeistelin torstain kirjoitukseni lausahdukseen, että lähdenpäs tästä valmentamaan itseäni ikämiesten koripallovuorolle. Ei sitä silloin tiennyt, että harjoituksista kotiudun puolen yön jälkeen taksilla kainalosauvat rikkaampana. Noh, näitä sattuu. Päätä pystyyn ja entistä ehompana takaisin. Tässä nyt on kiitelty oikein urakalla viime aikoina, joten kiitelläänpäs lisää.

Oli mahtava huomata, millaisia ihmisiä kohtasin tämän ”hoitoketjun” aikana. Välittömästi maatessani parketin pinnassa saapui pelikaverit ympärille. Joku lähti hakemaan jäitä, joku luovutti oman hikisen sukkansa, jotta saatiin jääpussi kiristettyä. Yksi soitteli jo avoinna olevia hoitopaikkoja. Yksi selvitteli vakuutukseni korvausehtoja. Velipoika soitti ambulanssin, koska kipu oli aivan tajuton (kirjaimellisesti, koska taju meinasi lähteä), eikä siirtyminen muulla keinolla olisi oikein onnistunut. Minua hoitaneet ambulanssimiehet ottivat minut vastaan todella hyvin. Rentoja äijiä ja ambulanssikyyti meni mukavia jutellessa.

Päivystävä poliklinikka Helsingissä ja kello lähemmäs kymmenen. Osasin jo hieman arvailla minkälainen iltapuhde on edessä. Arvostukseni sairaanhoitajia ja päivystäviä lääkäreitä kohtaan nousi todella korkealle. Jokainen potilas sai tarvitsemaansa hoitoa, vaikka ympärillä huudettiin, kiroiltiin ja yritettiin karata kesken hoitotoimenpiteiden. Sain särkylääkkeitä, kainalosauvat ja lähetteen Töölön tapaturmaklinikalle seuraavaksi aamuksi. Taksikuski, joka heitti kotiin auttoi minut sisälle asti. Avasi oven, auttoi kamppeet sisään ja kysyi vielä lopuksi, että pärjääthän tästä eteenpäin.

Töölön tapaturma-asemalla aloitin perjantain kolmastoista lokakuuta, joka on muuten valtakunnallinen tapaturmapäivä. Tästähän tein aikaisemmin viikolla  yhteistyökirjoituksen, joten voisinkin näin mustan huumorin ystävänä todeta.  Suhtaudun tekemiini yhteistöihin tosissani. No, mutta Töölössä asiat sujuivat todella mallikkaasti. Melkein samantien ammattitaitoisen lääkärin vastaanotolle, kahvin kautta magneettikuviin ja diagnoosi oli kädessäni parin tunnin jälkeen. Takareiden jänteessä repeämä.

Maanantaina tapaan vielä lääkärin ja pohdimme vaatiiko vamma mahdollisesti leikkaushoitoa, vai selvitäänkö viikkojen kinkuttamisella ja levolla. Usein puhutaan, että kunnallinen sairaanhoito on todella takkuilevaa. Tämän vamman hoidosta en voi sanoa mitään muuta, kun pelkkää positiivista. Täysi kymppi kaikille minua hoitaneille tahoille. Ja Pasille kiitos autoni säilyttämisestä ja kotiinkuskaamisesta.

Magneettikuvausputkeen tutustuin ensimmäistä kertaa elämässäni. Klaustrofobiselle ihmiselle ehkä ahdistavahko toimenpide. Luurit päähän ja sain toivoa soitettavan radiokanavan. Valitsin Suomipopin. Makasin putkessa ja luureista alkoi soimaan Robinin Onnellinen. Hyvä biisivalinta, vaikken putken uumenissa ihan suoranaisesti onneni kukkuloilla ollutkaan. Turha tässä on valittaa ja manata. Urheilu on syvällä selkärangassa ja nämä kuuluvat elämään. Samassa rakennuksessa oli varmasti ihmisiä paljon pahemmassakin tilanteessa. Tästä vammasta voi osittain syyttää vain peilikuvaansa. Lihashuoltoa tulisi harrastaa aktiivisemmin peilaten liikuntamääriini.

Syyslomakin starttasi ja sain maailman parhaan kotihoitajan. On kokeiltu jo Slime-hierontaa ja Marsu-terapiaa. Kyllä on ympärillä avuliaita, empaattisia ja lojaaleita ihmisiä.

-Esko-

Comments (15)

You Might Also Like

15 Comments

  • Reply Inkuli 14.10.2017 at 10:25

    Tsemppiä toipumiseen 💛 ja ihanaa että sulla on nyt maailman paras tyyppi hoitamassa kotona.Kyllä se siitä 👍🏻

    • Reply Esko 14.10.2017 at 22:38

      Kiitos Inka! Kyllä tämä tästä…✌ Henkinen hoito on ainakin kunnossa tuon höpöttäjän juttuja kuunnellessa…Kivaa iltaa!!

  • Reply Ellis 14.10.2017 at 10:38

    Tsemppiä, ja ennenkaikkea malttia paranemiseen 😊 Kyllä tuollaiset tapaturmat, pienetkin, mutta liikuntakykyä jollain tavalla rajoittavat aina pysäyttävät. Miettimään, kuinka hienoa, ja loppujen lopuksi, kuinka pienestä kiinni se on että kroppa toimii ”saumattomasti”. Mukavaa syyslomaa teille kaikesta huolimatta 🌞

    • Reply Esko 14.10.2017 at 22:41

      Kiitos Ellis! 🙏
      Näitä vaan ajoittain tulee. Onneksi pystyy linkuttamaan, ettei tarvitse kotona vaan kökkiä. Pysäytti taas miettimään ettei sitä hierontaa ja venyttelyä ole turhaan tarjolla…🤔

      • Reply Ellis 15.10.2017 at 01:23

        Hei ja hommaa sellanen foamroller! Sillä kun alkaa rullailemaan lihaksia, tajuaa kuinka jumissa ne oikeesti onkaan. Toimii!

        • Reply Esko 15.10.2017 at 20:20

          Kiitos, täytyy ottaa ohjelmistoon punttiksella…👍🏼

  • Reply mummi 14.10.2017 at 13:48

    No voi sentään, tekevälle sattuu! Alkukuvia katsellessani luulin haavan olevan jalassa kun näin kiristyssiteen. Se olikin side joka piti jääpussia.
    Pian saat selvyyttä jatkotoimenpiteistä.
    Minulla on ahtaanpaikan kammo. Oli kamalaa olla magneettikuvassa. Diapaminkin otin ennen kuvausta. Toivon etten hetkeen joudu siihen!!
    Tsemppiä! Joskus meille annetaan näitä rauhoittumisaikoja 😊.

    • Reply Esko 14.10.2017 at 22:44

      Sattuu, mummi sattuu.
      Joo, se oli diy-jääpussihikisukkakiristys. Maanantaina selviää jatko. Suuresti toivon, ettei jalkaa leikata, mutta sittenhän sen näkee. Joo, magneetti oli kokemus. Kivaa iltaa!…✌

  • Reply Heli 14.10.2017 at 20:31

    Voi harmi! On sulla asenne kohdallaan ja ihana kun tuossa tilanteessa kaikki muu sujui mallikkaasti. Tsemppiä!

    • Reply Esko 14.10.2017 at 22:45

      Ei tämä manaamalla parane ja huippua, että pikkuhoitaja tuli pitämään nämä ekat päivät kiireisinä…😍 Kyllä, kaikki toimi todella hyvin. Kivaa iltaa!

  • Reply minttu 14.10.2017 at 20:35

    Tsemppiä paranemiseen! Hienoa kuitenkin onnettomuudessa, että sait nopeaa apua ja hoito toimi erinomaisesti. Maailman parhaimman hoitajan kanssa toipuminen lähtee hyvin liikkeelle!

    • Reply Esko 14.10.2017 at 22:46

      Kyllä Minttu, niin lähtee ja kiitos tsempeistä!! Kaikki meni hienosti ja vielä, kun selviäisi vain muutaman viikon huililla, niin mikäpä tässä…🙏 Kivaa iltaa!

  • Reply s 15.10.2017 at 00:32

    Toivon sulle hurjasti kärsivällisyyttä ja onnea tuon työstämisessä. Toivottavasti kuntoutuu ja pääset toteuttamaan asioita, mutta jos leikkaus tehdään, se on sun parhaaksi. Mutta tottakai aina haluais päästä mahdollisimman vähällä operoinnilla! Oman leikkauksen ollessa takana ja kuntoutuksen ollessa päällä, on pohtinut kaikenlaista. Sairastelun vuosi on opettanut sen, että mitä vaan voi tapahtua millon vaan. Ja sitä kärsivällisyyttä kyllä riittää ihan oikeasti, kun on kyse kunnon uudelleenhakemisesta. On ainakin motivaatio huipussaan mennä päin suunnitelmia, jotka joutui tapaturman vuoksi jättää pois tältä vuodelta ainakin.

    Niin, ja onneksi toiminta hoitoketjun alussa on ollut ripeää! Se voi pelastaa jo paljolta. Hyvä että on sattunut oikeat tyypit olemaan auttamassa ja työvuorossa. Edelleen vaan paljon tsemppiä, toivottavasti hyvä linja säilyy hoidon suhteen! Ja tottakai toivon hyvää linjaa muutenkin kaikessa

    • Reply Esko 15.10.2017 at 20:23

      Kiitos S oikein paljon!
      Joo, täytyy huomenna katsella tilanne kuntoon. Kaikkea sitä näemmä voi sattua, nämä fyysiset onneksi pääosin hoituvat kuntoon…🙏 Joo, sattui kyllä hyvät tyypit nuihin tärkeisiin hoitovaiheisiin…Mukavaa viikkoa!

  • Reply Maailman mukavinta ja kaupungin parasta… | E2O 10.2.2018 at 09:20

    […] kokonaan poikki. Vamma ei ole vieläkään parantunut ihan täysin ja juuri vähän aikaa sitten minulta repesi saman jalan takareidestä lihas ja jänne. Vasta menneen viikon torstaina uskalsin mennä takaisin koripalloparketille. Edelleen juokseminen […]

  • Leave a Reply