Ihanat päivät

Se on tämä vanhemmuus ihmeellinen asia. Välillä tuntuu, että hoitaa hommansa aivan päin seiniä ja mistään ei tahdo tulla yhtikäs mitään. Nyt kesällä loma mahdollistaa säännöllisen tapaamisrytmin pikkusankarin kanssa ja yhteinen aika saa isäitseluottamuksen nousemaan hellelukemiin. Pohjimmaisena ajatuksena tuleekin aina muistaa ja muistuttaa itselle, että olen aina maailman paras isä omalle lapselleni. Oli tilanne mikä tahansa.

Eilen F sai vieraakseen kaveruskaksikon Lahdesta. Heput olivat jo kauan suunnitelleet lomayöreissua Helsinkiin. Nyt se saatiin toteutettua ja hyvä niin. Oli aivan älyttömän kiva seurata typyjen touhuilua. Kaikki pitivät huolta toisistaan. Remutessa tulleet haavat paikattiin yhdessä. Yksi laittoi laastarin ja toinen lohdutti, pitäen kädestä kiinni. Hymyä toi huulille ainakin seuraavat asiat:

  • Se ilon määrä, kun Z-juna Lahdesta saapui raiteelle seitsemän.
  • Se ilon määrä, kun onnistuin Lintsillä pussittamaan koriksessa kaikki kolme palloa. En ole koskaan ennen onnistunut. Hyvät kannustajat.
  • Se ilon määrä, kun TuttiFrutti- onnenpyörässä valomato pysähtyi juuri siihen meidän numeron kohdalle. Olen elänyt illuusiossa, että ei noista voita koskaan. Nyt olimme kilon makeisia rikkaampia.
  • Se ilon määrä, kun yläkerran naapuri luovuttikin meille saunavuoronsa, kiitos.
  • Se ilon määrä, kun vihdoin ja viimein löytyi se oikea nukkumisjärjestely. Ei muuten lapsia paljon neliöt kiinnostaneet. Minikotini palveli vallan mainiosti.
  • Se pettymyksen määrä, kun ei voitukaan olla Hesassa enää toista päivää.

Ystävät ne ovat tärkeitä. Isoilla ja pienillä.

Huomenna onkin sitten pakkailuilta, koska lauantaina tämä herra pääsee pitkästä aikaa aurinkolomalle. Ja sitä on todellakin luvassa. Yli kolmeakymmentä näyttää Supersää jokaiselle päivälle.

Kivaa iltaa!!

-Esko-

Housut pois hyvän asian puolesta

Mahtuipa iloisia ja hyväntuulisia tapahtumia näihin muutamiin menneisiin päiviin. Hymyä, naurua, positiivista tunnelmaa, erikoisia kohtaamisia ja keskusteluja ventovieraiden ihmisten kanssa. Torstaina järjestetty MllUp- hyväntekeväisyysmuotinäytös oli jälleen hieno kokemus. Tupa oli täynnä ja tulipa sitä pyörähdettyä aika monen silmäparin edessä bokserit jalassa. Yleisön onneksi paita sentään pysyi päällä. Mitäpä sitä ei hyvän asian puolesta tekisi? Hauskaa siellä oli ystäväni Heroldin Kimin kanssa askeltaa. Toisella ehkä hienoisesti enemmän kokemusta catwalkeista. Kumpaa lie tarkoitan?

Toisen pyörähdyksen sainkin heittää pienen keltanokkaystävän kanssa. Reipas kaveri ja sattuipa olemaan vielä koripallomiehiä. Siinä lavan päässä heitti kaveri minulle täydellisen rannesyötön hienolla Wilsonin mustalla pallollaan. Huippu ja rohkea pikku-ukkeli.

Takahuoneessa pyörin hieman ummikkona ja ympärillä hääräsi Suomen viihdemaailman kirkkaimpia tähtiä. Todella välittömiä ja kivoja tyyppejä kaikki kenen kanssa juttelin. Akseli Herleville oli pakko käydä kehumassa Naughtybrgrin hampurilaisia. Antti Ketoselle kerroin, kuinka vaikuttava hänen Olisitpa sylissäni kappale onkaan ollut. On tehnyt minusta kovan iskusävelmien kuuntelijan. Toivottavasti eivät ihan Urvelona pitäneet.

Ja suurimman palveluksen teki ihana laulajatar Ilta. Tyttäreni on todella kova Ilta-fani ja hän oli askarrellut fanikirjekuoren. Nyt minulla avautui mahdollisuus antaa tämä kirje hänelle suoraan käteen. Unohdin sen aluksi autoon ja näin jo silmissäni, kuinka isyyspisteeni putoavat miinukselle jos tämän jutun sössin. Juoksin tuhatta ja sataa takaisin autolleni ja toimitin kirjeen Iltalle. Hän lähetti vielä F:lle takaisin videotervehdyksen. “Meinasin tippua penkiltä, kun sain sen.” Oli pikkumimmin vastaus.

Kiitos järjestäjille, että pääsin mukaan tänäkin vuonna. Ja sitten olikin parin hieman erilaisen tapahtuman vuoro. Kesäinen Helsinki on täynnä erinäisiä karnevaaleja. Lauantaina järjestettiin Arabian katufestivaalit, jossa kävimme F:n ja hänen serkkunsa kanssa pyörähtämässä. Sää suosi ja kyllähän aurinko saa ihmiset liikkeelle. Aivan älyttömästi porukkaa ja oli kaikenmoista aktiviteettia tarjolla. Ensikosketus graffiti-maalaukseen otettu.

Ja sitten se viimeinen setti. Sain kunnian osallistua ystäväni Mikon kipparoimaan marathonviestijoukkueeseen lauantaina järjestettyyn Helsinki City Marathoniin. Vetäsin aloitusosuuden viisitoista kilometriä. Se oli niinsanottu nautinnollinen juoksusuoritus. Mahtava sää, mahtava reitti ja mahtavasti ihmisiä kannustamassa reitin varrella. Ei paljoa väsymys tuntunut ja vaihtopaikalle saapui todella hyväntuulinen heppu. Hattua nostan kaikille kokonaisen marathonin juosseille.

Huhheijjjaaaaa!!! Olipahan menoa ja meininkiä!!

Huomenna olisikin sitten maisemanvaihto edessä. Hyvinkää, täältä tullaan!

-Esko-

// Osa kuvista: Mll Up- Facebook Leena Aro //