Eilen oli pitkästä, pitkästä aikaa semmoinen ihan rehellinen alavireinen sinkkusunnuntaiaamupäivä. Ilman mitään merkittävää syytä, ilman pikkutunneille jatkuneita tansseja. Makailin vaan sängyssä varmaankin kolmeen asti iltapäivällä. Piti siivota-> en jaksanut. Piti käydä pitkällä aurinkolenkillä -> en jaksanut. Piti lähteä brunssille -> peruin, en jaksanut. En vaan päässyt millään ylös. Tuntui, kuin kuvitteelliset hahmot ympärillä osoittelisivat sormella ja nauraisivat räkäisesti. Tuolla tuo häviäjä makailee kahden peittonsa alla, tyyny jalkojensa välissä saamatta mitään aikaiseksi. Oli kyllä niin tyhjä olo.
Onnekseni olin sopinut illaksi hengailut ystävieni kanssa. Ja itseasiassa heti sängystä noustuani alkoi mieli piristymään. Musiikit soimaan ja aamu/iltapäiväkahvit omalla terassilla saivat ihmeitä aikaan. Usein on täällä kyselty, että esittelisin mieluisia paikkoja, joissa tykkään Helsingissä käydä. Tämä esittelyhän sopii hyvin tähän hieman mollivoittoisesti alkaneeseen kirjoitukseen. Hernesaaren tupla on kyllä todella piristävä yhdistelmä. Sinnehän mekin eilen suuntasimme.
Birgitta Hernesaari tarjosi melkoisen hienot puitteet nauttia hampurilaiset ilta-auringon paistellessa ja merenpinnan kiillellessä noin kymmenen metrin päässä. Paikka on yleensä todella täynnä, mutta eilen saimme kuin sattumankaupalla hyvät paikat. Siitä sitten suuntasimme vatsat täynnä aivan vieressä sijaitsevaan arkkitehtuurin helmeen eli Löylyyn. Löylyssä on aina todella mukava käydä. Paikassa on jokainen kulma mietitty millintarkasti ja meren päälle ulottuva terassi tarjoaa melkoisen mukavat puitteet iltaisille jutusteluille. Lyhyemmille ja myös niille hieman pidemmille.
Kotiin palattuani aamuinen synkistely oli tipotiessään. Viikonloppu jäi selkeästi plussan puolelle ja oli mukava aloittaa työviikko. Se viimeinen työviikko. Ei pidä jäädä sinne sängynpohjalle makailemaan. Ylös, ulos, lenkille ja Hernesaaren tuplaan. Tulee oletettavasti myös lomalla kohtalaisen tutuksi.
Mukavaa maanantaita!!!
Oletteko käyneet?
-Esko-
// Kuvat: Jere Lehtonen //
Toukokuu, on se melkoista meininkiä kuinka nämä päivät, viikot ja kuukaudet vain hurisevat eteenpäin. Tänään katselimme töissä kalenteria ja pohdimme kuinka monta torstaita on jäljellä. Ensi viikolla on helatorstai, seuraavan viikon torstaina on metsäretki, sitä seuraavan viikon torstaina luokkaretki ja sitten onkin jo viimeinen viikko ennen kesälomaa. Kiirettähän tässä on hieman tiedossa, mutta eipä haittaa. On sitten kesällä aikaa ladata akkuja oikein kunnolla. Listaillaanpas hieman juttuja, joita on tässä lähiaikoina elämäntaipaleella tapahtunut: