Browsing Tag

hyvinkää

, , , ,

Kahden elämän viikonloppu

1.9.2019

Red Carpet- lippu saatu 

Joku varmaankin saattaa muistaa keväisen yhteistyön, jonka tein yhdessä Hyvinkään kaupungin kanssa. Muutettiin kollegani Natan kanssa asustelemaan kaupunkiin kuukaudeksi. Kampanja sai paljon näkyvyyttä. Oli juttuja Maikkarilla, Ylellä ja käsittelipä Helsingin Sanomatkin lehdessään tätä Suomen ensimmäistä asumiskamppista. Keskiössä pyöri paljon yhteistyöhön uponnut rahasumma. Se oli lähes kaikissa otsikoissa ja sateli minullekin yksityisviestejä, joissa oltiin tuohtuneita, kun käytän Hyvinkään rahoja ja riittääköhän minulle 17500 euroa palkkioksi. Riitti paljon vähemmän ja minua suoranaisesti harmitti, kun nuo rahasummat nousivat itselleni monin tavoin tärkeän kamppiksen keskipisteeksi.

Hyvinkää oli yhteistyö, joka jäi minulla vähän päälle. Olen käynyt kesäkuisen Helsinkiin paluun jälkeen kaupungissa monta ja monta kertaa. Tutustuin tuon kuukauden aikana useisiin ihmisiin, joiden ystävällisyys ja sosiaalisuus jätti minulle todella hyvät fiilikset. Aina heitä tavatessaan tuntuu, että oltaisiin tuttuja jo vuosien takaa. Menneen viikonlopun viettelin jälleen Hyvinkään maisemissa. Hotelli Sveitsistä olin varannut majoitukset jo hyvissä ajoin. Tuo kyseinen paikka on noussut minulle todella tärkeäksi.

Tiedättehän niitä lokaatioita, joihin saapuessa mieli vaan kääntyy hyvälle moodille. Ystävällinen henkilökunta toivottaa tervetulleeksi ja huoneen ikkunasta avautuu näkymä suoraan jylhään mäntymetsikköön. Kulunut viikonloppu oli myös hyvin konkreettinen esimerkki asiasta, josta vähän aikaa sitten kirjoittelin. Kahden elämän mies. Siitä ne oli Eskon elokuun viimeiset päivät tehty.

Perjantaina viettelin aikaa tyttäreni kanssa, jolle myös Sveitsi on jo hyvinkin tuttu ja tärkeä paikka. Hän tuntee osan työntekijöistä ja heidän suhtautuminen (hotellinjohtajaa myöden) pikkusankarin touhuiluun lämmittää sydäntäni aivan älyttömän paljon. Aina kyselevät kuulumisia, leikkivät ja tekevät meidän molempien olosta todella tervetulleen. Kävimme vetämässä niinsanotun vakiokaavan yhdellä variaatiolla. Eli Superpark, illallinen ja kruununa uusi alkanut Vain Elämää- kausi. Vierekkäin sitä katselimme ja napsimme lempparikarkkejamme eli pehmotekohampaita. Itsekin nukahdin Supermarsu- äänikirjaan ennen kymmentä. 

Lauantaina aamiaisen jälkeen oli edessä tuttu moottoritie kohti Tamperetta ja reissun jälkeen kurvasin takaisin Hyvinkäälle ja Sveitsiin. Sain vieraakseni Helsingistä hieman varttuneemman yökaverin, jonka kanssa lähdimmekin nauttimaan Red Carpet- elokuvafestivaalin konsertista Villatehtaalle. Ennen Ollin saapumista kävin yksin kävelemässä hotellin viereisessä metsässä. Siinä oli hyvä puhdistella ajatuksia ja kääntää pää siitä vastuullisesta isäroolista sinne punaisen maton juhlahumuun. Ihan hyvin onnistui. 

On myös ensiarvoisen tärkeää, että elämässäni on Ollin kaltaisia ystäviä. Hänen kanssaan ei parisängyn jakaminen tunnu yhtään oudolta. Hänen kanssaan viihdyn yksinkertaisesti aivan mielettömän hyvin. Hänen rauhallinen luonteensa tasoittaa juuri sopivasti tätä ajoittain hieman levotonta mieltäni. Olemme ihmisinä hyvin erilaisia ja se varmasti onkin yksi ystävyytemme kulmakivistä. Sielläpä kaverukset tanssahtelivat aamuyön pikkutunneille ja oli mukava nukahtaa tämän hieman suuremman Supermarsun tuhinaan.

Kiitos Hyvinkää jälleen kerran, kiitos Pena (sydämellinen savolainen) lipuista sekä Sveitsin poppoo miellyttävistä hetkistä. Tulemme taas!

-Esko-

Comments (0)
, , , ,

…kun Esko vähän ihastui

16.6.2019

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Suomen Blogimedia ja Hyvinkään kaupunki

Saavuin juuri kotiini Helsinkiin Hyvinkäältä. Kaupungista, jossa asustelin menneen kuukauden. Kaupungista, josta en tiennyt kuukausi sitten juuri yhtään mitään. Nyt tiedän vähän enemmän. Pää  on vielä pyörällä ja olo on hieman haikea. Joissain yhteyksissä puhuttiin, että kuinka selviät tämmöisestä ihmiskokeesta? Henkilökohtaisesti en kokenut missään vaiheessa olevani ihmiskokeessa, ennemminkin tämä kuukausi teki minulle todella hyvää. Oli erittäin piristävä kokemus viettää aikaansa täysin muissa maisemissa.

Yle uutisoi projektista kertoneessa jutussa, kuinka minä rakastuin kaupunkiin. Puhuisin enemmänkin kesäromanssin mukanaan tuomasta, koko vartalon täyttäneestä vahvasta ihastumisesta. Asetelma tähän romanssiin oli hieman normaalista poikkeava. En oikein tiennyt tulevasta  ”mätsistäni” mitään. Annoin sille aikaa. Annoin mahdollisuuden ja tutustuin kokonaisvaltaisesti. Minut otettiin vastaan todella lämpimästi. Minua kohdeltiin niin hyvin. Minuun jäi jälki, hetkiä ja muistoja, jotka kantavat varmasti pitkälle loppuelämään. 

Hetkiäni ja kokemuksiani Hyvinkääläisenä:

  • Ihmisten ystävällisyys lämmitti mieltäni ihan jokaisella kerralla. Sosiaalisena kaverina nautin tästä todella paljon. Esimerkiksi Rääkänpäässä tarjottiin raparperimehua, Martissa makkaraa, Kulmakonditorian vakiopöydässä mukavia kahvikeskusteluja täysin tuntemattomien ihmisten kanssa. Kaikkien näiden kohtaamisten päällä leijui semmoinen lämmin ja vastaanottavainen ilmapiiri.
  • Täytin huhtikuussa neljäkymmentä vuotta. Hyvinkään S-market hälvensi viimeistään minusta kaikki ikäkriisin jäänteet. Olin ostamassa muutaman virvokkeen Rockfesteille ja minulta kysyttiin kassalla paperit. Hyvinkää näkyy siis näemmä myös naamassa, oikein positiivisella tavalla.
  • Tyttäreni vietteli kanssani päiviä Hyvinkäällä. Saimme mahdollisuuden touhuta todella hienossa ja palkitussa Hotelli Sveitsissä. Lapsiperheelle optimaalinen lomakohde. Kaikki löytyy saman katon alta tai ainakin ihan vierestä. Käytiin Superparkissa, maauimalassa, ravintolassa kolmen ruokalajin illallisella ja jokaiseen paikkaan olisi voinut kulkea niissä hotellin tossuissa. Itseasiassa kuljinkin, noh ravintolaan en kehdannut. 
  • Hotelli Sveitsissä koin myös itselleni tärkeän hetken. Pikkumimmi veteli hirsiä touhukkaan päivän jälkeen. Itse istuskelin sohvalla ja tuijottelin ulos vehreään metsikköön. Siinä mietin, että paljon on kiemuroita ja vastoinkäymisiä viimeisiin vuosiin mahtunut. Tuossa hetkessä minut valtasi kokonaisvaltainen hyvänolontunne. Kaikki on hyvin, oikein hyvin!
  • Asuntoni (kuvia) Hyvinkäällä sijaitsi Metsäkaltevassa. Menimme tyttäreni kanssa viereiseen leikkipuistoon. Hän sosiaalisena heppuna bongasi itselleen kaverit ja yhtäkkiä olimmekin upean omakotitalon takapihalla hyppimässä trampoliinilla. Mielessäni kävi, että kuinka esittelen itseni jos talonomistaja saapuu paikalle. Partasuinen ukko istuu siellä heidän aurinkotuolissaan. Hyvin olivat ymmärtäväisiä. 
  • Viimeisen viikonlopun saimme viettää ystävieni kanssa Kytäjän maisemissa. Minulla oli käytössäni noin 250 neliön huvila kaikilla herkuilla. Siinä istuessani vartaloani mukailevassa nahkaisessa nojatuolissa. Katsellessani järvelle jouduin nipistelemään itseäni, että onko tämä nyt edes totta? Totta se oli. Siellä me grillasimme, saunoimme, nautimme ja nauroimme. Se oli upea huipennus tälle hieman erilaiselle, maailman parhaalle kesätyölle.

Tässä elämäntilanteessa en marssi vielä asuntokaupoille, vaikka tunnustan käyneeni useampana iltana ihan vain katselemassa Hyvinkään asuntojen hintoja. Tässä elämäntilanteessa palaan varmasti ihastukseni luo takaisin. Palaan sinne ilman Google Mapsin apua ja todella monta muistoa rikkaampana. 

Kiitos Hyvinkää. Sinä olit tärkeä.

Kiitos myös Hyvinkään Superpark ja SeikkailuSveitsi, kun mahdollistitte tähän yhteyteen vielä kesäisen arvonnan. Kommentoi kommenttikenttään mitä odotat kesältä 2019? Olet mukana lippupaketin arvonnassa. (1kpl. Superpark ja 1kpl. SeikkailuSveitsi) Näitä settejä kaksi jaossa. (Arvonta päättyy keskiviikkona 19.6 kello 20.00.) Olen yhteydessä voittajiin.

Kivaa iltaa!!

-Esko-

Comments (68)