Tässäpä sitä on tullut jouluna oivallettua erinäisiä asioita. Ympärilläni olevat virikkeet ovat saaneet minut ymmärtämään seuraavanlaisia asioita:
- En enää juurikaan pidä suklaakonvehdeista. Kiitos muuten teille kyselyyni vastanneille. Toiseen kerrokseen saa mennä, ennen ensimmäisen loppuunsyömistä. Olkoon teiltä lainattu mottoni: “Elämä on liian lyhyt huonoille suklaakonvehdeille.“
- Status: single. Ja jouluaatto oli kuin mikä tahansa sunnuntai. Rosollilla ja perunalaatikolla höystettynä. Mielensäpahoittaja kiteytti hyvin ajatukseni: “En juhli. On lasten juhla.”
- Pehmeät paketit ja ikä korreloivat toisiaan.
- Juha Mieto on aivan älytön jätkä syömään. Pääsiäisen aikaan Mietaa söi viisikymmentäseitsemän (57) tuokkosta mämmiä. Jouluna entinen hiihtosankari syä ja naattii sata (100) joulutorttua ja kinkun kuorineen. Hävisin Mietaalle yhdeksälläkymmenelläyhdeksällä (99) tortulla ja kinkustakin raavin kuoret pois. Mitäköhän mietaa syö Suomen suvessa? (Lähde: Iltalehti)
- “Tänä vuonna ei sitten osteta lahjoja.” Niinpä. Kuinkakohan monessa taloudessa tämä tavoite meni niinsanotusti maaliin?
- Juoksulenkki on mahtava lääke asiaan kuin asiaan. Sillä karistaa työhuolet, sillä karistaa naishuolet, sillä karistaa jouluaattona puseroon hiipivän yksinäisyyden. Varmasti on parempi kuin tiukka viina ja glögi, ihan varmasti.
- Joulupukin odottaminen on raastavaa hommaa. Se on niin jännää. Se on niin malttamatonta. Näin totesi pikku-Esko kuusivuotiaana. Näin totesi Esko myös hieman vanhempana.
- “Joulu ei ole päivämäärä. Se on mielentila. ” -Mary Ellen Chase- Lainasin taas.
Joulu on taas, joulu on taas…ensi vuonna!!
Oikein hyviä ja rauhallisia pyhiä!!!
-Esko-