Työpaikaltani arvokkaalle ja ansaitsemalla eläkkeelle siirtyville työntekijöille annetaan usein muistoksi meidän vielä työhön jäävien ja tuskin koskaan eläköityvien täyttämä Aikuiset ystäväni- kirja. Kirja on päivitetty versio niistä nuoruuden ”slämäreistä”, joissa kysytään erinäisiä kinkkisiä ja hauskojakin kysymyksiä. Miksiköhän niitä ei enää ole? Se ruutupaperivihko, jossa aina vaikein kysymys oli, luokan mukavimmat tytöt/pojat? Kolme vaihtoehtoa sai laittaa ja olihan se katastrofi jos kukaan ei edes kohteliaisuudesta siihen slämärin omistajan nimeä raapustanut. Sanna viidenneltä luokalta ei näin tehnyt.
Tässä juuri menneellä viikolla täytin Aikuiset ystäväni-kirjaa, jonka lopussa on bonuksena aikuistesti. Luetultuna on erinäisiä asioita, jotka kirjan tekijöiden mielestä rinnastuvat aikuisuuteen. Pluspisteitä oli luvassa esimerkiksi Aalto-maljakosta, sienestyksestä, pariskuntaillallisista, kaasugrillistä, onnistuneesta illasta ilman seksiä, kävelysauvoista ja ties mistä aikuisuuden tuulahduksista. Miinuspisteitä laariin karttui superkalliista lenkkareista (omistan), minulta on kysytty papereita viimeisen vuoden aikana (kysyttiin Willi Wäinössä kuukausi sitten, jeee!!!!) Rockfestarit (käyn edelleen) ja pipon käyttämisestä sisällä (käytän, huono tapa). Kohtia oli toki muitakin ja lopuksi laskettiin yhteen aikuisuuspisteet. Jäin yhden pisteen plussalle, yhden.
”Olet nuoruutesi kukoistuksessa, mutta älä huoli, idealismi ja skeittilauta vaihtuvat tuota pikaa selluliittiin ja eläkevakuutukseen.” Näin vedettiin yhteen tämänhetkinen elämänvaiheeni. Eläkevakuutusta maksan, mutta selluliittiä ei ole hidastuneesta aineenvaihdunnasta huolimatta kroppaani siunaantunut. Tulee jos on tullakseen. Nuoruus kukoistaa ja vaikka se numeroiden värittämä nuoruus on jo takanapäin, haluan sen kukoistavan koko elinikäni. Hurtti huumori ja poikamainen virne tulee säilymään kasvoilla hamaan tulevaisuuteen. Tatuoitu, vitsejä heittävä papparainen, joka ehkä joskus saa eläköitymislahjakseen Aikuiset ystäväni- kirjan. Tavoitteena saada silloinkin aikuistestistä alle kolme pistettä.
Loppuun ajankohtainen kysymys. Tätä jo Instastoriesissa kyselinkin.
Saako suklaakonvehtirasiassa mennä toiseen kerrokseen, jos ylemmässä on vielä jäljellä?
-Esko-
// Lähde: Aikuiset ystäväni- kirja, Otava Kuvat: Jere Lehtonen ja Amanda Aho //
29 Comments
Rasiassa saa mennä toiseen kerrokseen heti kun ekan kerroksen hyvät loppuvat, koska elämä on liian lyhyt vastenmielisten asioiden suorittamiseen (epäkiinnostavien komvehtien syömiseen) + miksi ottaa lisäkaloreita konvehdeista joista ei edes tykkää?
Totta Muffin, totta!…????
Saa koska ananasta ei kukaan halua syödä. Hyvää Joulua!
Kiitos samoin TätiOo!!…???????? Ja haluaa, erään opettajamme lempisuklaa…????????
Saa mennä jos konvehtirasia on oma, mutta jos se on toisen, etene kerroksiin vasta luvan kanssa ????
Merry Christmas täältä ison veden takaa ????
Samaa mieltä 🙂
Hyvää joulua Maikki…????????
Kiitos samoin sinulle Carita!!…????????????????
Saa mennä. Miksi niitä ananassuklaita yleensäkään valmistetaan kun ei niitä kukaan tosiaan syö ????
Hyvää joulua A! Syö, syö! Itsekin söin eilen, ihan ok oli…????????????????
Saa! Pitää pelastaa parhaat omaan käyttöön ja jättää pahanamit hitaille.
Hmm. Vieraassa rasiassa näin ei kannata toimia. Kylässä voi sivusilmällä seurata konvehtien liikkuvuutta ja olla ajoituksen mestari. Hyvä konvehti kruunaa kahvihetken.
Hyvää joulua!
Kiitos samoin sinulle Elva!…???????????????? Ajoituksen mestari…????
Tottakai saa mennä tokaan kerrokseen, miksi ”kärsiä” pahasta kun parempaakin on tarjolla ????
Ja voi jes! Aikuisten slämäri, kuinka siistiä. Tiedätkö, minultakin kysyttiin papereita ja ihan ruokakaupassa..menin niin sekaisin onnesta että en tiennyr mitä korttia näyttää..plussaa,ässää,kelaa,lapsen kelaa.. siinä pläräillessäni tajusin mitä juuri oli tapahtunut, minua luullaan alle 30 vuotiaaksi! Voi kyllä sai kassatyttö kuulla kuinka pelasti päivän ja koko loppu vuoden. Ihanaa on olla ei aikuinen.
Onnea Iida ja oikein hyvää joulua!….????????????????
Saa mennä ja ananas on hyvää! ???? Joskus tulee puolisolle yllärinä että toisesta kerroksestaki hävinnyt suklaata ????
Go ananas, go Eevu, go puoliso! Oikein hyvää joulua teille!…????????????????
Saa ja pitää mennä, nopeet syö hitaat ????
Hyvää joulua Heidi ja näinpä!…????????
Saa vaihtaa kerrosta, vaikka edellisessä olisi vielä jäljellä. Elämä on ihan liian lyhyt epämiellyttävien konvehtien syömiseen !
Aivan liian lyhyt! Hyvää joulua H.A.K!…????????????????
Mutta mitä pahaa on aikuisuudessa? Tai aikuistumisessa?
Kun kotona kasvaa noita nuoria teinejä, pidän ihan terveenäkin sitä ajatusta, että sukupolvien välissä on pientä kuilua. Siitäkin huolimatta, että esikoinen aamulla kouluun lähtiessään lainasi kenkiäni “kun ne on siistit”, tahdon olla aikuinen talossa. Johan se hullua olisi, ja lapsille turvatonta, jos täällä hillitsi vain joukko nuoria. Mukavaan se, että on kotona aikuisia myös.
Ei mitään pahaa, ei. Oikein tervettähän se on ja ajoittain on huippua, että kenkäsi vielä jälkipolvillekin kelpaavat…???? Se on oikein mukavaa!!!
Ps. Ja sinne suklaarasian alempaan kerrokseen ei ole mitää asiaa, ennen kuin ylempi on syöty tyhjäksi.
Hyväää joulua Veera!….????????
Minäkään en tmmärrä mitä pahaa on aikuistumisessa. Siis siinä että kantaa vastuunsa ja hoitaa hommansa esim parisuhteessa ja vanhemmuudessa. Ei sen tarvitse tosikkomaista olla . En kyllä haluais elää koko elämääni keskenkasvuisen tai -kasvuisten kanssa.
Iloista joulua kaikille. Myös aikuisille.
Vastuu täytyy kantaa ja hommansa hoitaa tietysti. Nuoruuden into säilyttäen…Oikein hyvääää joulua ihan kaikille!….????????????????
[…] En enää juurikaan pidä suklaakonvehdeista. Kiitos muuten teille kyselyyni vastanneille. Toiseen kerrokseen saa mennä, ennen ensimmäisen loppuunsyömistä. Olkoon teiltä lainattu mottoni: ”Elämä on liian lyhyt huonoille suklaakonvehdeille.” […]
Mulla on kyseinen aikuiset ystäväni kirja.. Ei oo kovin moni täytellyt.. Sitten sain tasavuotislahjaksi “viisaat ystäväni-kirjan. Yksi on täyttänyt sivut. Mihin tämä aika menee kun ei ystävät ehdi täyttää ystäväkirjoja??
No, niinpä O! Ai tuommoinenkin kirja on olemassa. Viisaat, mutta kiireiset ystäväni…:)