Tämä asia tulee selkärangasta, onneksi!

Kaupallinen yhteistyö: Suomen Blogimedia ja Atria Eat & Go

Liikunnallinen elämäntapa. Tämä on asia, josta haluan omia vanhempiani kiittää. Jo pieni Esko oli tottunut liikkumaan ja jo pienen Eskon ympärillä urheilu ja liikunta olivat tiivisti mukana. Veljeni kanssa olimme ihan pikkupoikina usein isäni mukana hänen koripalloharjoituksissaan. Saimme aina, tai en tiedä olisimmeko saaneet mennä koulun patjavarastoon pomppimaan. Rakensimme sinne erinäisiä seikkailuratoja ja hypimme vuorotellen trampoliinilla. Uskoisin, että tuolta on pikkuhiljaa lähtenyt rakentumaan myös liikunnan tärkeys minun elämässäni. Tämän asian pyrin myös omalle tyttärelleni siirtämään. Ei tarvitse kilpailla, ei tarvitse olla huipulla, mutta liikunnallinen elämäntapa olisi merkityksellistä saada osaksi hänenkin elämäänsä.

Omassa lapsuudessani ei ollut älypuhelimia, ei ollut Pleikkareita eikä ollut sosiaalista mediaa. Oli kerrostalon piha. Oli kaverit. Oli idoleja, joita leikittiin pihapeleissä. Timo Suden lähes täydellisen kääntölämärin opettelin sillä puuvartisella Montrealilla. Vietimme lähes kaikki päivät pihalla, pelaillen ja leikkien. Kouluikäisenä aloitin sitten harrastamaan urheilua kolmessa eri lajissa ja sille tielle olen jäänyt. Liikunta ja sen tarve tulee selkärangasta ja en pysty olemaan kovinkaan montaa päivää tekemättä jonkintyyppistä urheilusuoritusta. Oli se sitten reipas kävely, koristreenit, lenkki, kuntosali tai kotijumppa. Olen kohtalaisen aktiivinen henkilö, joten energiataso nousee helposti liian korkeaksi. Läheiseni tämän tietävät. Kyllä, muutun sietämättömäksi.

Sietämättömäksi rakentuu myös nälkä jos ei tankkaa kunnolla liikunnan ohessa. Tämä on minun heikko kohtani. En ole koskaan kiinnittänyt syömiseeni minkäänlaista huomiota, lukuunottamatta karkkilakkojani. Eivätpä nekään ole supersuorituksiin johtaneet. Syön ihan mitä vaan, ihan milloin vaan. Joskus unohdan syödä kokonaan ja ihmettelen miksei jalka oikein nouse lenkkipolulla. En ole oikein löytänyt semmoista helppoa ja nopeaa syötävää, jonka voi tankata vaikkapa työpäivän jälkeen juuri ennen kuntosalia tai lenkkiä. Rahka ei täytä tarpeeksi. Lämmin ateria täyttää vähän liikaakin. Nyt on markkinoille tullut todella varteenotettava vaihtoehto Atrialta.

Atrian Eat & Go salaattiateriat ovat proteiinipitoisia, vegaanisia ja ennenkaikkea helposti nautittavia pika-aterioita. Noita herkkuja olen napsinut viime aikoina oikein urakalla. Pakkaus on kuin tehty nopeaan popsimiseen. Tarpeeksi tukeva, ei lentele pavut autonpenkeille ja mukana tuleva luha (armeijatermi lusikkahaarukalle) helpottaa syömistä huomattavasti. Maku on molemmissa annoksissa todella hyvä. Raikas, ruokaisa ja täyttävä. Itse olen syönyt aterioita ainoastaan kylmänä, mutta ne voi halutessaan lämmittääkin. Yhteenvetona voin suositella näitä uutuuksia kaikille helppoa, nopeaa ja terveellistä ruokaa etsiville. Toimii!!

Liikunnan ilon ja terveellisen valmisruoan saattelemana uuteen viikkoon!!

-Esko-

// Osa kuvista: Olli Laine //

Muistot taskuun…

Kaupallinen yhteistyö: Suomen Blogimedia ja Huawei

On paikkoja, jotka herättävät paljon muistoja. Muistoja lapsuudesta. Muistoja jo eletystä elämästä. Kaikilla ihmisillä on varmasti lokaatioita, jotka herättelevät muistin syövereistä asioita, joita on tullut vanhempien, ystävien tai sukulaisten kanssa touhuttua. Tänä päivänä lähes jokaisen ihmisen taskussa kulkee väline, jolla näitä muistoja voi tallentaa. Tallentaa, miettimättä mihin ne entisajan filmirullan tarjoamat kaksikymmentäkaksi kuvaa olisi järkevintä käyttää. Voit napsia kuvia sieltä ja täältä. Lähes jokaisesta eletystä hetkestä. Merkityksellisestä tai merkityksettömästä. Itselläni on tällä hetkellä Huawei P10:ni tallennettuna 6464 valokuvaa, joka olisi noin 294 vanhaa filmirullaa.

Matkapuhelimen valokuvat ovat resoluutioltaan todella korkealaatuisia ja halutessasi voit tulostaa seinälle vaikka A3-kokoisen taulun kuvalaadun kärsimättä lainkaan. Mietinkin, että voisin jonkun tuommoisen mustavalkoisen kuvan printata asuntoni seinälle. Lapsen syntymä. Lapsen kasvun seuraaminen ja niiden ainutkertaisten muistojen tallentaminen on meidän ajassamme todella helppoa. Ne ensimmäiset askeleet, ensimmäiset kiinteät ruoat ja se ensimmäinen koulupäivä tallentuu taskuihimme, matkapuhelimiimme. Matkapuhelimiimme, josta voit siirtää ne internetin mahdollistamana vaikkapa hyvälaatuiseksi kuvakirjaksi. Olemmekin tehneet F:n lähes jokaisesta vuodesta kuvakirjan isovanhemmille joululahjoiksi. Sitä ensimmäistä kirjaa on luettu pikkumimmin kanssa yhdessä lukuisia ja lukuisia kertoja. Siis, pestiinkö me oikeasti häntä pienenä taikinakulhossa? Kyllä, näin me teimme.

Eilen juoksin lenkin paikassa, joka on itselleni hyvin muistorikas. Seurasaari. Tuo oravia ja historian havinaa sisältävä saari, aivan Helsingin keskustan läheisyydessä. Muistan, kun pikkupoikana sain Helsingin jäätelötehtaan vaniljapuikon ja taskuuni pähkinöitä. Pähkinöitä, joita sain syöttää rohkeille kädestä nappaaville oraville. Eilisellä lenkillä kuvailin ja tallensin puhelimeeni niitä paikkoja, joissa olemme isäni ja isoisäni kanssa tallustelleet.

Matkalle osui auktoriteettisen, entisen presidenttimme Urho Kekkosen kuntoiluportaat, vanhoja aittoja ja tietysti niitä oravia. Ei ollut tällä kertaa pähkinöitä taskussa, mutta onneksi oli Huawein matkapuhelin, jonka kameraominaisuudet ovat aivan älyttömän hyvät. Jokaisen kuvan jälkeen tuli wau-efekti. Tunsin itseni taas hyväksi valokuvaajaksi. Matkalle osui myös asioita, joita ei omassa lapsuudessani vielä ollut. Kanadanhanhet ja Alepa-fillarit. Näiden hallitsematon lisääntyminen puhuttaa mediassa. Mediassa, jonka kiemurat ovat nykyään myös kätesi ulottuvissa, siellä taskussasi.

KÄYKÄÄHÄN blogini Facebook-sivuilla (facebook.com/eskokyroblogi) osallistumassa Huawein tuotearvontaan. On bluetooth-kaiutinta, sateenvarjoa Suomen lumisien kesäpäivien varalle ym…

Kirjoitus on hyvä päättää tuttuun mainoslauseeseen, jonka voin edelleen täysin allekirjoittaa. ” Täydellinen älypuhelin epätäydellisessä maailmassa.

-Esko-