Ilon ja surun päivät

Niinhän se sitten alkoi launtaina kesäloma. Kymmenisen viikkoa olisi aikaa olla ja ihmetellä. Lomalle en ole tehnyt juuri minkäänlaisia suunnitelmia. Kiireetöntä yhdessäoloa F:n kanssa, muutamia tuttuja jo traditioksi muodostuneita festivaaleja (uutena Hyvinkään Rockfest) ja ystäviä. Koostukoon niistä Eskon kesä vuosimallia 2019. Alkoipa tuo hellesumppukin enemmän kuin sopivasti. Kuka näitä nimiä keksii? Stipendin paikka.

Lauantaina jaettiin stipendejä ja todistuksia työmaallani koulumme juhlasalissa. Jo toisen kerran peräkkäin sain saatella kutosluokkalaiset kohti uusia tuulia ja yläkoulua. Haikean, vaikean, onnellisia nuo juhlat ovat olleet. Sitä muodostuu melkoisen tiivis yhteys noihin pikkusankareihin, kun heidän kanssaan viettää lukuvuoden ja keskimäärin noin viitisen tuntia päivässä. Kyynel siinä valui poskipäille, kun ruusuja jakoi oppilaille, musaopen soittaessa taustalla Täällä Pohjantähden alla. Kaikkea hyvää heille tulevaisuuden tuuliin.

Tänään oli aika saatella ystäväni hänen viimeiselle matkalleen. Haikean, vaikea oli muistotilaisuus. Kyynel valui poskipäille, kun valkoista arkkua tuijotteli ja Suojelusenkelin sävelet alkoivat soimaan. Ei täältä keskuudestamme kukaan saisi yhtäkkiä ja yllättäen poistua. Hyviä ja lempeitä aaltoja sinne jonnekkin.

Iloa ja surua on näihin ensimmäisiin päiviin mahtunut. Elämä se tuntuu semmoista olevan.

Aurinkoa!!

-Esko-

Kaksi ja puoli viikkoa kesälomaan

Tänään hölkätessäni töistä kotiin havahduin siihen tosiasiaan, että kesäloma alkaa kahden ja puolen viikon päästä. Se tuntuu joka kevät aivan yhtä erikoiselta. Minulla on nyt toista vuotta peräkkäin kuudes luokka, joten sinne ne lapsukaiset lähtevät kohti uutta vaihetta elämässään.

Kutosluokkalaisten kanssa jo ovelle koputteleva kevätjuhla on aina hieman spesiaali. Usein sitä joutuu hieman nieleskelemään Jäähyväislaulun kajahtaessa ilmoille. Tänään hölkätessäni töistä kotiin iloitsin myös omasta suorituksestani. Koko kevään ajan juoksin edestakaisin työpaikalleni noin 2-3 kertaa viikossa. Hyvä Esko, olen ylpeä sinusta.

Jos on kevätjuhla varma alkavan kesän merkki, niin kyllä niitä vuosittain toistuvia merkkejä on jälleen ilmoilla. Ei, nyt en puhu vihertävästä luonnosta, linnunlaulusta tai solisevista puroista. En edes tukka pystyssä kulkevasta, kauheilla silmäpusseilla varustetusta opettajasta. Vaan jälleen ovat ympärillä velloneet seuraavat aihepiirit:

  • Aivan väärin kasattu ja kokematon Leijonaryhmä kisoissa. Ei tule mitään. Ja kuinkas onkaan käynyt? Kolmesta pelistä kaksi upeaa voittoa aivan niitä kärkimaita vastaan. Ja sitten voidaankin hurrata ja elää yhdessä tämän juuri oikein ja fiksusti rakennetun jengin mukana. On myös hienoa huomata, että lähes joka kevät nousee Suomen urheilukartalle aivan uusia sankareita. Oli Mikael Granlundin ilmaveivi ja nyt veivaa vasta 18-vuotias superheppu Kaapo Kakko. Nimi on varmasti jo nyt kaikkien tiedossa.
  • Euroviisut ja jälleen on keskusteluja seurattuani mukana kaikkien aikojen suomalainen floppi. Toivon niin suuresti, että Darude ja Sebastian Rejman osoittavat kaikkien epäilijöiden olleen väärässä ja saavat viisukansan puolelleen. Itse tykkään tuosta biisistä. Saa nähdä tykkääkö kukaan muu? Lordi teki sen, mutta siitä on jo auttamatta liikaa aikaa. 
  • Sammakkomiehen pitävä ennuste kesän säästä. Mahtaako tulla käristyskupolia tänä vuonna? Ei kyllä yhtään haittaisi jos sammakkomies tämän maahamme ennustaisi. 
  • Vielä ehdit kesäkuntoon artikkelit, joissa mitä kummallisemmilla asennoilla saat aivan varman pyykkilautavatsan. 
  • Hymy ihmisten kasvoilla. 

Tuleeko muita mieleen?

-Esko-