On taas aika sen erikoisen tapahtuman

Olen nähnyt elämäni aikana lukuisia urheilutapahtumia. Olen nähnyt elämäni aikana lukuisia kulttuuritapahtumia. Olen tutustunut elämäni aikana lukuisiin yhteisöihin. Vain yhden kerran olen kokenut jotain semmoista, mitä taas tulevana viikonloppuna kokee tuhannet ihmiset Enon metsissä, Joensuun suunnalla. Ja se on Jukolan viesti. Se on kyllä omassa ainutlaatuisuudessaan semmoinen tapahtuma, joka olisi jokaisen suomalaisen hyvä kokea kerran elämässään. Edes katsojana. Tänä kesänä lähden kyllä Joensuun suunnalle suunnistamaan, mutta hieman erityyppisille rasteille, eli Ilosaarirockiin.

Aamulla Etelä-Suomen Sanomien välistä tupsahti Jukola-liite. Lueskelin sitä läpi ja palailin omiin suunnistusmuistoihini. Se fiilis, kun seisot aamuviideltä nilkkoja myöden suossa. Kädessäsi A3-kokoinen kartta. Otsalamppusi on jäänyt matkalle ja tarttunut koivunoksaan. Se fiilis on niin absurdi ja erikoinen, että pakkohan se on kokea vielä uudestaan.

Etlarin välistä tupsahtanut Jukola-liite tiesi kertoa, että ensi kesänä suunnistetaankin Lahden naapurissa Hollolassa ja tarkemmin Hälvälän metsissä. Niistä metsistähän minulla on jo kokemusta armeija-ajoilta. Tämän etulyöntiaseman siivittämänä on siis alettava valmistautumaan ensi vuoden koitokseen. Tiimi ympärille ja metsään. Markkinoin sen samalla tavalla, jolla ystäväni sen minulle kaksi vuotta sitten möi. ” Haluatko osallistua semmoiseen iloiseen viestijuoksutapahtumaan?…”

Kaksi vuotta sitten osallistuin tähän iloiseen viestijuoksutapahtumaan. Olin maailman ylpein, että selvisin pois metsästä. Nukkumatta silmäystäkään kirjoitin jutun, josta olen edelleenkin ylpeä ja siksipä jaan sen tänne jälleen. KÄYKÄÄPÄS LUKAISEMASSA Toivottavasti ensi vuonna olisi ihan tuore ja uusi juttu tehtynä. Flow-mies Hälvälässä!!

Tsemppiä kaikille metsään suuntaaville ja etenkin ensikertalaisille!! 

-Esko-

// Kuvat: Jukolan viestin Facebookista //

…kuinka sitä olikaan kaivannut

Tyynyllä kultaista glitteriä. Kädessä kankainen ranneke. Hymy huulilla hyppään sängystä ylös. Kaupasta tuore voicroissantti, Innocentin vihersmoothie ja Vitamin Wellin uusi kofeiinipitoinen juoma. Se oli semmoinen viikonloppu. Kuinka olinkaan kaivannut tuollaista viikonloppua. Eilen olimme pitkästä, pitkästä aikaa koolla vanhalla porukalla. Porukalla, joiden kanssa olemme tunteneet useita ja useita vuosia. Yhden olen tuntenut jo synnytyssairaalasta asti. Kuinka sitä olikaan kaivannut juuri tuon porukan yhteistä kokoontumista. Ja Helsingissä järjestetty Sideways-festivaali tarjosi mahtavat puitteet todella mukavalle kesäpäivälle.

Kuinka olikaan kaivannut sitä hetkeä, kun voit olla täysin oma itsensä. Sitä hetkeä, kun istut tärkeiden ihmisten ympäröimänä ja naurat aidosti. Sitä hetkeä, kun takaraivossa ei jyskytä elämän mullistukset. Mullistukset, joiden solmujen avaamisessa on noillakin tärkeillä ihmisillä todella suuri merkitys. Kuinka olinkaan kaivannut sitä hetkeä, kun muistelimme yhteisiä vanhoja kommelluksiamme. Elettyä elämäämme. Hienoja hetkiä.

Kuinka olinkaan kaivannut sitä hetkeä, kun astelet festivaalialueelle. Taustalla koko ajan voimistuva musiikin pauke. Ympärillä tuhansia hyväntuulisia ihmisiä. Itselleni tuo on jokaikinen kesä tärkeä hetki. Hetki, joka aloittaa kunnolla tämän alkaneen kesäloman. Kesäloman, joka oli tarkoitus aloittaa ulkomailla. Ulkomaille en onnistunut siirtämään itseäni vielä kesäkuussa, mutta onneksi tuo aurinko siirtyi tännekin ainakin hetkeksi. Täytyy kyllä yrittää siirtää itsensä vielä sinne ulkomaillekin. Se hetki, se hetki, kun astut ulos lentokoneesta ja kasvoille tuulahtaa helle ja se etelän oma tuoksahdus. Kyllä, myös sitä hetkeä kaipaan.

Kuinka kaipaakaan sitä hetkeä, kun pääsee nappaamaan pikkumimmin syliin. Se on kuitenkin aina se hienoin hetki. Oli kesä taikka talvi, kevät tai syksy.

-Esko-