Kyllä vanhaa ja hyvää kannattaa vaalia

Niin kauaksi, kun muutat on hankittava sinulle kunnon pyörä. Ja tuore Helkama Oiva lähti muuttokuorman matkaan vuonna 2001 muuttaessani Joensuuhun pelaamaan koripalloa sekä opiskelemaan erityisryhmien liikunnanohjaajaksi. Siellä sillä rullailtiin Urheilutalon, koulun ja kodin väliä. Lämpötilan vaihteluväli saattoi olla noin 40 astetta. Pronssimitalijuhlien jälkeen on kerran törmätty kerrostalon seinään. Hyvin kesti.

Kajaanissa kutsui opettajaopinnot yliopistossa. Ei enää niin tuore Helkama Oiva lähti muuttokuorman matkaan vuonna 2005. Siellä rullailtiin kodin ja koulun väliä hyvinkin ahkerasti. Opinnot etenivät vauhdikkaasti ja oli aika suunnata kohti Helsinkiä suorittamaan maisterin opinnot valmiiksi. Hyvin kesti matkassa mukana.

Helsingissä Oiva lepäili aivan ydinkeskustassa rauhaisalla sisäpihalla parkissa. Pienoinen 18 neliön yksiöni sijaitsi kivenheiton päässä Stockmannin tavaratalosta. Siitä oli hyvä rullailla yliopiston ja kodin väliä. Opinnot etenivät mallikkaasti ja elämä sai mukaansa uusia vivahteita. Polkasin sen rankan Siltavuorenpenkereen ylämäen ja palautin graduni. Apteekin kautta takaisin kotiin.

Olikin aika kiinnittää Oivaan lisävaruste. Oranssi lastenistuin koristi tätä jo vuosia palvellutta luottoratsua. Ihan valtakunnan televisiossakin pääsi vilahtamaan. Isän ja tyttären yhteinen kesäinen pyöräilyreissu sai ihan oman jakson Iholla-televisiosarjassa. Itse asiassa tuon jakson katsoin taannoin läpi. Aivan ihana muisto ja on hienoa, että on tuommoinen hetki tallennettuna ja ihan ammattilaisten leikkaamana tuolla ylälaatikossani.

Sitten se hetkeksi unohtui. Oli aika hankkia uutta ja tuoretta. Valkoinen ja upea pyörä luottoratsuni syrjäytti. Heti ensimmäisellä ajokerralla tuli hieman selkä kipeäksi. Pinnat katkeilivat ja korjaamolla täytyi säännöllisesti käyttää. Väkisin yritin sitä kuntoon laittaa. Ei vaan kestänyt, ei.

Tänä kesänä 2020 tein päätöksen, että nyt otan jälleen kohta kaksikymmentä vuotta vanhan Oivani käyttöön. Ruuvasin jo kauhtuneen ja hämähäkkien seitittämän lastenistuimen irti. Huolsin, pesin ja öljysin. Ruostuneen tangon ruusukullalla koristelin. Ja se kyllä kannatti. Tämä kesä on lähtenyt käyntiin aivan upeasti. Olen pyöräillyt aivan älyttömästi ja touhunnut vaikka sun mitä. Tähän on jo mahtunut Korkeasaarta, uimista, hampurilaisia, kavereita, terasseja jne.

Oivalla vedellään vielä seuraavat kaksikymmentä vuotta. Saapa nähdä mitä sen kanssa vielä todistellaan. Kyllä vanhaa ja hyvää kannattaa vaalia.

Aurinkoista viikkoa!!

-Esko-

Rakkauden ja seksin riemukas iloittelu vai seesteinen sinkkukesä?

Perjantaina istuin pitkästä, pitkästä aikaa terassilla. Silmien eteen aukesi Katajanokan upea aurinkoinen merimaisema ja pöydälle siihen käsidesin viereen piirsi varjon korkea lasillinen poreilevaa kylmää juomaa. Pöydässä hyviä ystäviä ja ympäristön täytti iloinen sekä ajoittain äänekäskin puheensorina. En ollutkaan puoleen vuoteen ollut niinsanotussa juhlamoodissa. Oli todella mukavaa ja samalla myös hienoisen outoa.

Se lähihistoriasta tuttu taksiralli ja jatkojen huutelu alkaakin nykyään jo noin kello 22.45 sen totutun 4.45 sijaan. Tämä uusi aika sopi ainakin toistaiseksi kyllä ihan hyvin ainakin minun vartalolleni. Aamulla nousi reippaana ja hampaiden pesun jälkeen uusi päivä alkoi oikein aurinkoisesti.

Menneellä viikolla käväisin tuossa läheisessä Prismassa ostamassa peruselintarvikkeita ja silmäni iskeytyivät kassojen edessä olleisiin lööppeihin. Rakkauden ja seksin kesää siellä suurin kirjaimin ennusteltiin. Lehteä en ostanut. Siinä kassajonossa seistessäni aloin päässäni mietiskelemään kyseistä asiaa. Kyllähän tuossa lööpissä saattaa jotain perää ollakin. Poikkeustilan vuoksi ovat ihmiset hyvin tiiviisti olleet kotona ja halu tavata ihmisiä on suuri. Ja kyllä ainakin perjantaisen terassireissun perusteella tämä pitää täysin paikkaansa. Ei paljon tyhjiä penkkejä näkynyt. 

Tästähän on taidettu puhua jo psykologian tunneilla Maslowin tarvehierarkian muodossa. Rakkaus, läheisyys ja itsensä arvokkaaksi tunteminen ovat hyvinkin inhimillisiä asioita. Oletettavasti ainakin sinkkuihmisillä tämä poikkeustila on saattanut ajoittain aiheuttaa hieman suurempaa halailun tarvetta. Uskaltaako sitä tosin enää ihan tuiki tuntemattomia ihmisiä halaillakaan? Turvavälillä on kaikki huomattavasti hankalampaa. No, aina voi vilkuttaa ja heittää sen uuden ylävitosen korvaavan kyynärpäätervehdyksen. Ja jälleen on nostettava Lidlin kokovartalotyynyn arvokkuus esille. Ehkä sekin tosin alkaa jossain vaiheessa puuduttamaan.

Seesteisiin sinkkukesiin sitä on jo tottunut ja tämä lööpeissä huhuttu rakkauden ja seksin riemukas ilottelu tuntuu jotenkin kaukaiselta ajatukselta. Kesä on aina mahtavaa aikaa ja siitä voi nauttia kaikki omalla tavallaan. Tulee mitä on tullakseen, olkoon oma lähtökohtani tähän erilaiseen kesään 2020. 

Aurinkoa!!

-Esko-

// Kuva: Amanda Aho //