Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Tag

kommentointi

, , , , ,

Tämä lukijapalaute sai naurahtamaan ääneen

4.2.2019

Huomenna vietetään Runebergin päivää. Tuo romantiikan ajan kansallisrunoilijamme, jonka kunniaksi huomenna vedetään siniristiliput salkoon. Joku varmasti saattaa myös herkutella hänen mukaansa nimetyillä tortuillakin, joista on tänä vuonna lanseerattu myös aurajuustoversio. Liekö on hyvänmakuinen? En itse ole edes sen perinteisen kovin suuri ystävä, mutta vielä aurajuustolla. Puhuu kuin Runeberg, tuollaisen sanonnan olen joskus kuullut. Mitenkäs olisi, jotta kirjoittaa kuin Runeberg?

Blogin kommenttikenttä on itselleni tärkeä paikka. Kommentoinnin luonne on ehkäpä hieman muuttunut ja osa tuo ajatuksiaan ilmi tuolla Instan puolella. Blogiurani aikana olen julkaissut lähes kaikki minulle tulleet kommentit. Joitain olen niiden törkeän luonteen takia joutunut poistamaan, mutta pääosin tuolla on menty oikein hyvällä hengellä. Kaikilla on toki oikeus ymmärtää tekstini juuri omalla tavallaan ja terve kritiikki on enemmän kuin tervetullutta. Toki kirjoituksien erinäiset aihepiirit saavat aikaan ajoittain hieman kärkkäämpiä kommentteja. Viime aikoina on ollut todella rauhallista. 

Lähiaikoina kommenttikenttääni on saapunut pari todella viihdyttävää viestiä. Muusa, tuo kommenttikenttäni Runeberg on laittanut kirjoituksellisen suonensa kukkimaan ja naurahdin ihan ääneen, kun noita kommentteja lueskelin. Tähän allaolevaan kirjoitukseen oli todella helppo samaistua. Muusa, hyvä kynä!

Viisarit, värähtää tarvittaessa ja Muusan autohommia:

Näissä autoasioissahan itelle on ollu tärkeetä vain se, että sen oman auton tunnistaa ulkomuodon ja värin perusteella parkkipaikalta. Merkki ei juurikaan loppupeleissä merkitse; ranskalainen, saksalainen, jenkki; who cares!

Unelma-autoni on turvallinen. Se ei jätä motarin varteen eikä kiukuttele pakkasilla. Sen istuimella on ihana istua ja penkit tuoksuvat hyvälle. Wunderbaumit tai liian karvaiset nopat eivät kyllä kuulu autoni varustukseen…Takakontin koolla ei ole hirveästi väliä. Kiva, jos autoni kori on sen verran korkealla, että voin rauhassa ajella kuoppaisiakin metsäteitä.

Autolla pitää päästä mustikkapaikoille ja tarvittaessa vaikka maailmalle, ehdottomasti. Toki nykyään arvostan kovastikin vähäpäästöisyyttä, ja kyllähän se mieltä lämmittää, jos se ei kauhean kallis ole tallissa pidettäväksi. En juurikaan kiinnitä huomiota onko vanteet kromia vai jotain muuta, kunhan se auto ei vaan olis sysipaska.

Rikas on tämä suomen kieli ja tuo allaoleva video kannattaa myös katsoa ihan vaikkapa illanratoksi. 

Niin ja kiitos kaikille teille, jotka kirjoituksiani kommentoitte. Se on aina, aina mukavaa ja tärkeää.

-Esko-

// Kuva: Jere Lehtonen //

Comments (4)
, , , , ,

…kun kirjoituksen julkaisu arvelluttaa

11.4.2018

Pitkästä aikaa kirjoittelin maanantaina hieman syvällisempää pohdintaa. Pohdintaa niistä ajoittain esiin puskevista tuntemuksista etäisän arjessa. Välillä ne tulevat esiin todella voimakkaasti, kuten tapahtui menneenä sunnuntaina. Oikeastaan ensimmäistä kertaa painettuani Julkaise-painiketta minulle tuli hieman pelokas olo. No, ehkä pelokas on väärä sana, mutta olo, että tämä teksti taas kirvoittaa jalkeille ne kommentoijat, jotka ovat blogini alusta asti kommenteillaan pyrkineet ainoastaan tuottamaan minulle entistä pahempaa oloa ja loukkaamaan. Ja näinhän siinä kävi. Tutut kommentoijat heräsivät hienoiselta tauoltaan.

Varmaan sadatta kertaa täälläkin toistelen, että kritiikin ymmärrän, parannusehdotukset ymmärrän. Kanssani ei todellakaan tarvitse olla samaa mieltä, mutta jokainen vähänkin syvällisempi pohdinta aiheuttaa joissain ihmisissä hyvin vahvoja vastareaktioita. Tuntemattoman ihmisen syvällisempi pohdinta. Todella harvoin jätän julkaisematta kommentteja, mutta nyt niin tein. En halua, että kirjoituksiini mitenkään liittyvät ihmiset joutuvat minun kommenttikenttäni pyöritykseen. Perimmäinen tarkoitukseni on purkaa ainoastaan omia henkilökohtaisia tuntemuksia, jotka ajoittain uivat hyvin syvissäkin vesissä.

White Trash Disease-blogia kirjoittava Nata julkaisi taannoin kannanottonsa etenkin Jodel-palvelun ajoittain hyvinkin kirjavaan meininkiin. Ja sitähän se siellä on. Mahdollisuus täysin nimettömään kommentointiin ihmisistä tarjoaa hyvinkin mehevän alustan. Itsekin olen siellä joskus vieraillut ja jokaisen vierailun jälkeen pitäisi kyllä katsoa peiliin. Luulisi kovaa vauhtia neljääkymppiä lähestyvällä miehellä olevan parempaakin tekemistä. Vaikkakin on sanottava, että henkilökohtaisesti olen kyseisessä palvelussa selvinnyt todella helpolla. Tuosta Natan kannanotosta ehkä vahvimmin itselleni jäi käteen asia, jota olen paljon miettinyt. Onko kurja kommentointi osa tätä juttua, joka tulee vaan sietää? Ei, ei tarvitse.

Jodelissa kirjoitellaan nimettömänä ja tänne blogiini kommentoidaan nimimerkeillä, joiden taakse toki voi kätkeytyä kuka tahansa. Tämä yksi ja sama henkilö, jonka olen muistaakseni jo kerran kutsunut kanssani henkilökohtaiselle kahvitapaamiselle. Kustannan kyllä matkat, edestakaisin. Jos muistan väärin, niin kutsu on edelleen voimassa. Hän on tässä kahden vuoden aikana esiintynyt usealla eri nimimerkillä ja molempien sukupuolien edustajana. Samassa talossakin ilmoitti kanssani asuvansa. Tätä rohkenen kyllä hieman epäillä. Tulen tästä edespäinkin sinulle vastaamaan samalla tavalla, kuten aina. Kiitos viestistäsi. Oikein mukavaa ja aurinkoista päivää!! Aurinkoa onkin muuten luvattu pitkäksi aikaa.

Blogissani vallitsee pääosin hyvä henki ja semmoisena haluan sen jatkuvan. Välillä on vain kirjoitettava myös niistä elämän kurjemmista puolista. Tunteita ne varmasti herättävät puolin ja toisin. Samoin keskustelua. Sitä vaan voi käydä niin monella eri tavalla. Tällä hetkellä kylläkin joku virus yrittää menoa hidastaa, mutta eiköhän tuohon lääkkeet löydy noilta Atk-viisaammilta.

Aurinkoista viikkoa!!

-Esko-

// Kuvat: Pasi Salervo //

Comments (14)

Categories

Archives