Tuon minä haluan. Kävin useana iltana pihassa kääntymässä. Tiirailin ikkunoista sisälle. Näytön olin varannut ja ensimmäistä kertaa sisään astuessani olin varma, että nyt löytyi ihan ensimmäinen oma asuntoni. Todella persoonallinen, erilainen ja täytti juuri ne kriteerit, joita olin ruutupaperille raapustanut. Naapuritalon pitkäaikaisasukas tiesi kertoa, että on aikoinaan toiminut alkoholisoituneiden ja eronneiden miesten tukitalona. Jälkimmäisen kriteeristö täyttyi kohdallani.
Asunto oli täysin saneerattu. Revin keittiönkaapeista teipit irti ja alta paljastui aivan iskemättömät korkeakiiltoiset ovet. Itse sain suunnittella säilytystilat. Tehokkaasti onnistuin ne tekemään. Jokainen huonekalu on tänne hankittu harkiten. Lähes kaikki ovat sukumme peruja tai äitini karun ilmauksen saattelemana tänne saapuneet: Sitten, kun miusta aika jättää, niin sinulla nämä säilyvät. Vuodet vierivät ja voin todeta. Rakastan tätä asuntoani. Tänne on aina kiva tulla, aina.
Huomenna onkin sitten täysin yllättäen edessä muutto hetkeksi muihin maisemiin. Tämä rakas asuntoni tulee kokemaan täydellisen remontin. Olikin hieman piilevää ongelmaa ollut rakenteissa, jotka onneksi huomattiin tässä vaiheessa ja kaikki pystytään korjaamaan. En oikein ole osannut murehtia tätä asiaa yhtään. Elämä on heittänyt tässä lähivuosina eteen hieman haastavampiakin tilanteita. Niistä selvittyäni ei yksi asunnon remontti tai kiveniskemä auton tuulilasissa tunnu yhtään miltään. Ei yhtään miltään.
Kerrankin toimin tämän asunnon pakkaamisen kanssa järkevästi ja onnekseni tämä sattui tähän lomalle. Aloittelin hommat ajoissa ja tein kaiken pikkuhiljaa. Aamulla haen pakettiauton ja pari kaveriani saapuu muuttoavukseni. Kahdessa tunnissa olisi tarkoitus selvitä ja kamppeet tuohon läheiseen varastosäilytykseen toimittaa. Sitten onkin aika siirtyä sijaismajoitukseen. Huomenna kirjoitellaankin sitten muista maisemista.
Tuokoon tämä mukanaan uusia seikkailuja ja tulisipa kaikki nyt kerralla kuntoon.
-Esko-
