On se viihtyisä koti vaan tärkeä

Joo, kyllä sinä saat asuntolainan tuolle summalle. Siitäpä Nordean sinisissä kääreissä ollut hyvänmakuinen kova hedelmäkarkki suuhun ja oman asunnon etsintään. Tuosta hetkestä on aika tarkalleen kolme vuotta aikaa. Tuolloin asuin Munkkiniemen eroyksiössä, jossa aluksi roikkui eriväriset verhot ikkunan edessä. Asunto oli kiva, mutta ei se koskaan kotoisalta tuntunut. Ehkä hienoisen myllertävä tilanne vaikutti asiaan.

Tuota ennen asuin hetken muutama kuukausi sitten pilven reunalle siirtyneen isoäitini asunnossa. Siellä minä nukuin pappavainaan huoneessa Ikean sinisten kassien keskellä. Se oli kyllä aivan hirveää. Ei se kovinkaan kotoisalta tuntunut. Ne lapsuudesta tutut tuoksut ja kaikki tutut huonekalut eivät ainakaan helpottaneet sopeutumista. Onneksi kyseessä oli vain niinsanottu kriisimajoitus.

Ja se hetki, kun kesken välitunnin välittäjä soitti minulle, että tarjoukseni oli mennyt läpi. Fiilis oli melkoisen erikoinen ja noiden edellämainittujen asumusten jälkeen fiilis oli mieletön. Minulla oli ensimmäinen oma koti ja vieläpä semmoinen, joka ensimmäisellä katselukerralla aiheutti fiiliksen, tämä on pakko saada. Muistan, kun astuin ensimmäisen kerran sisään tähän nykyiseen huoneistooni. On kyllä vähän erikoinen. On kyllä hyvällä tavalla erikoinen. Erikoinen on omistajansakin, joten sopii minulle todella hyvin. Iskin samointein tarjouksen sisään ja läpihän se sitten muutaman kiemuran kautta meni. Täysin saneerattuun asuntoon oli aika helppo muuttaa. Ei tarvinnut tehdä yhtään mitään. Repiä muovit pois kaappien ovista ja sisustaa järkevästi. 

Aina postatessani Instagramiin jotain asunnosta saapuu minulle viestejä. Onpa sinulla kiva koti. Kyllähän tuolla viihtyy. Kivasti olet sisustanut. Tosi kiva koti. Totta, ei sitä aina edes osaa arvostaa kuinka onnekas voi olla, että on saanut hankittua juuri semmoisen kodin, jossa oikeasti on mukava viettää aikaansa. Jonne on aina kiva palata ja joka näin kolmen vuoden jälkeenkin herättää itsessä wau-fiiliksiä. Ja ennenkaikkea asunnon, joka ei syö läheskään kaikkia kuukausitulojani. Vähemmän menee tähän rahaa, kuin Munkan vuokrayksiöön. Ja onhan tuo lainakin lyhentynyt aika mukavasti kolmessa vuodessa. Onneksi siis ostin.

Näin syksyllä tulee vietettyä aikaa kotona enemmän kuin yleensä. Vaikka edelleen keksin itselleni aina ihan liikaa tekemistä. Joo, mennään nyt tuonne ja tuonne ja tuonne. Täytyisi osata ehkä ajoittain hieman himmata, olla vaan ja löllötellä. Poltella tuoksukynttilöitä, katsella vaikka sitä Netflixiä ja chillata. En muuten aikanaan tiennyt mitä Netflix and Chill tarkoittaa. Nopea Googlaus kertoi asian aika nopeasti. Nooh, mutta voisitteko auttaa maailman huonoista Netflixin käyttäjää?

Mitä sarjoja tai leffoja voisitte suositella Netflixistä? Chillaamisella tai ilman.

Iltoja!!

-Esko-

Sitten, kun minusta aika jättää…

Pikkuhiljaa hyvä tulee. Näin voisi todeta asunnostani. Olen tässä asustellut kohta jo parisen vuotta. Nopeasti se aika hurisee. Tästä hankinnasta on tämä mies edelleen hyvin kiitollinen. Elämän hienoisesti muututtua oli tavoitteeni hankkia mahdollisimman pian oma asunto. Tavoitteeni oli myös laittaa se nopeasti juuri itseni näköiseksi ja hankkia lähes kaikki huonekalut uusiksi. Keittiönpöydän tein itse, kyllä puutyöluokassa viimeistelin. Sohvan hankin teidän avustuksella, kiitos mahtaville lukijoilleni. Osan tuoleista löysin vanhempieni varastosta ja yhden helmen sain poisnukkuneen isoäitini asunnosta. Lipasto tuli vastaan Sotkan nettisivuilta ja siinäpä niitä jo onkin.

Yöpöytä, sitä olen jo kauan haaveilut. Yöpöytä, jonka virkaa on aiemmin ajanut Iskun vanha porrasjakkara. Nyt minä semmoisen sain. Puhuin joskus aikoinaan äidilleni, kun olimme Vepsäläisessä käymässä, että olisipa tuo hieno. Juuri erikoisen hieno, hieman erikoiseen asuntooni. Olin jo unohtanut koko keskustelun, vaan palasipa se mieleeni viikonloppuna vanhemmilla käydessäni.

Meidän äiti se on kyllä ihana tyyppi. Sinne hän oli tämän kyseisen pöydän pojalleen hankkinut. Hänen lähestyminen asiaan oli hieman suruisanhaikea. “Sitten, kun minusta aika jättää…” Niin, tota, joo. No, mutta nyt minulla on se yöpöytäkin. Ei näköjään passaa äidille hirveän usein sanoa ääneen mitään huonekalukauppareissuillamme. Se on äidin ja pojan yhteinen harrastus ollut tässä viime vuosina.

Tuota alempaa kuvaa katsoessa huomasin, että on muuten taulu vähän vinossa ja nuo seinälläni olevat plafondit ovat kyllä suoraansanottuna aika rumia. Täällä ne olivat valmiina, kun muutin ja niille minun on pitänyt myös tehdä jotain. En vain tiedä millaiset seinävalaisimet toimisivat? Täältä makuu/olo/työhuoneestani löytyy kolme plafondia.

Mistäpä tänne hienot seinävalaisimet? Tiedän, että varmasti netistä selaamalla löytyy, mutta onko teillä hyviä ajatuksia?

-Esko-