Esko Kyrö Linnan juhliin vuonna 2021

Ja siinä Lee Anderson puolisoineen. Kukas tuo seuraava mies onkaan? En, en kyllä yhtään osaa sanoa. Siinä leikkisästi taisi kysyä Saulilta, onko hän vanhemman koulukunnan jakokulmamiehiä, vai uudemman aallon allekkain jakaja? Hieman vaivaantunut ilme presidentillämme.  Myös runoilijana tunnetulta Jenni Haukiolta hän taitaa kysyä sanan kissa riimiparia. Haukion katse siirtyy jo seuraaviin vieraisiin, ymmärrettävästi.

Minulla on ollut muutamia tavotteita liittyen tähän opettajan ammattiini. Lähinnä siis sen opetuksen ulkopuolisiin asioihin. Jotkut niistä ovat jo toteutuneet, joku ehkä toteutumassa ja sitten on yksi, joka on se suuri mahdottomuus ja jonka toteutumista tavoittelen ehkäpä hienoinen hymynkare suupielessä.

Saada aforismi siihen legendaariseen luokanopettajan päiväkirjakalenteriin. Tämä on toteutunut. Vuoden 2019 vihreäkantisesta kalenterista löytyy ehdottamani mietelause: Ajattele mitä sanot, ettet sano mitä ajattelet. Tämä ei suinkaan ole itse keksimäni juttu. Jostain se on päähäni pinttynyt ja sinne se valikoitui. 

Päästä mukaan työhaastatteluun. Siis haastattelijan roolissa. Pääsin mukaan kyseiseen tuokioon, kun luokka-astetiimiimme etsittiin hyvää kolmatta linkkiä. Mielestäni onnistuin ihan hyvin.  Ehkä olisi täytynyt olla ihan piirun verran virallisempi.

“Olen haaveillut, että olisi mukava joskus päästä kertomaan opettajaopiskelijoille näistä hommista. Ei ole vielä tärpännyt. Ihme kyllä.” Näin kirjoitin viimeisimpään opettajuutta käsitteleeseen kirjoitukseeni. Sanotaanko, että tämän jälkeen ovat pyörät hieman pyörähtäneet eteenpäin ja saattapa Esko löytää itsensä myös puhujan roolista. Ihme kyllä.

Ja sitten on siis vielä tämä yksi. Päästä osallistumaan Linnan juhliin. Oikeastaan ainut tapa millä sitä kuuluisaa boolia pääsisi tiputtelemaan on tulla valituksi vuoden luokanopettajaksi. Viime viikolla ystäväni Facebook-seinällä näin ilmoituksen, jossa voi ehdottaa ihmistä kyseiseen titteliin. Hirveän tarkasti en juttua lukenut, kiinnitin lähinnä huomiota palluraan, jossa luki: Sinä voit vaikuttaa, ehdota! Esko Kyrön “vaalityö” on siis alkanut. Milläköhän sloganilla sitä lähtisi liikenteeseen?

“Kolmiloikkaa vai digiloikkaa?”

Ope, sä oot mun kultahippu.” (Oppilaani lausahdus)

“Tarrakuvalla vai sinapilla?”

“Silloin, kun minä kävin koulua…”

“Kouluruoka kunniaan!”

ROBOTTI EI KYKENE: Lohduttamaan ja puhaltamaan kipukohtiin. Sisäisiin ja ulkoisiin.

ROBOTTI KYKENEE: Seisomaan luokan edessä. Kovassa kuoressaan ja ilmeettömänä.”

Ja sieltä he saapuvat Linnan jatkoille. Noniin, noniin. Huomenna jälleen hommiin hymy huulilla.

Kivaa iltaa!

-Esko-

// Kuva: Amanda Aho //

Kuinka sinä jaksat opettaja?

Niin sinä siis olet jollain tasolla kutsumusammatissasi? Näin minulle totesi tänään kollegani, joka nykyään on myös oikein hyvä ystäväni. Tästä en tiedä, mutta hyvin minä olen opettajana viihtynyt. Onnistuneiden ja ikimuistoisten koulunkäyntiavustajavuosien jälkeen minä aikanaan tähän ammattiin ajauduin. Edesmenneen mummuni kannutus ja isoveljeni viitoittama tie toimivat myös jonkinmoisina kimmokkeina. Omat vanhempani eivät ole millään tavalla opetusalan ihmisiä. Isä eläköitynyt käräjätuomari/laamanni ja äiti projektisihteeri, joten verenperinnöstäkään ei tässä tapauksessa voida puhua.

Kuinka sinä jaksat opettaja aina vetää noin hyvällä fiiliksellä? Näin minulle totesi ystäväni, jonka luona eilen nautimme oikein makoisista löylyistä. Siitä kommentista tuli jotenkin hyvä mieli. Pääosin vetelen kyllä lähes aina hymy huulilla. Toki sitä ajoittain mukaan mahtuu myös niitä katastrofipäiviä, mutta missäpä ammatissa näin ei olisi?

Olen tässä vuosien varrella luonut itselleni toimivan mallin, jolla pidän työni mielekkäänä. Nämä EIVÄT ole mitään ohjeita. Usein sanonkin uusille opettajille, että minun työstäni ei kannata niinkään mallia ottaa. Putoushahmosuosikkiani Samppa Linnaa lainatakseni: Saa käyttää, mut ei o pakko hei!

  • Pyrin luomaan luokkaani avoimen ja lämpimän ilmapiirin. Jos kaverilta on kumi tai terotin hukassa, aina voi lainata omaansa. Hassuttelu ja huumori ovat enemmän kuin sallittuja piirteitä luokassani.
  • Pidän itseni ajan tasalla lasten kiinnostusten kohteista. Siis pelaatko säkin ope Brawlia? Mä sain tänään Piperin megalippaasta. 
  • Jos joku oppilaistani haluaa esitellä minulle puhelimestaan esimerkiksi uuden luppakorvakaninsa kuvaa. Yhdessä sitä voidaan ihastella. Aina sen verran löytyy aikaa. 
  • Huolehdin omasta jaksamisestani. Pidän itseni hyvässä fyysisessä kunnossa. 
  • Tauoilla opettajanhuoneessa vältän viimeiseen asti keskustelua työasioista. Itselleni on tärkeää saada ajatukset päivän aikana hetkeksi aina jonnekin ihan muualle. 
  • Ihan kaikkiin uusiin innovaatioihin en lähde mukaan. Ihan tavallinen on ihan hyvä. Tässä opetusmaailmassa noita kaikenmoisia uusia virtauksia tulee melkoisen usein. Luotan itseeni ja omiin hyväksi todettuihin toimintatapoihini.
  • Pysyn mahdollisimman kaukana laminointikoneesta ja dymotusta en lisää repertuaariini.
  • Wilma-viestinnän pidän minimaalisella tasolla ja käytän sitä myös positiiviseen tiedottamiseen.
  • Jalkapallon perussääntöjen osaaminen on osoittanut hyvinkin tärkeäksi. Näiden opettelua voin kyllä suositella ihan kaikille opetusalalle pyrkiville.
  • Jos huomaan, että tunnilla on levoton meininki, niin sitten pidetään pieni tauko ja käydään vaikkapa juoksemassa pari kertaa koulun ympäri. 
  • En puutu millään tavalla kollegoideni työhön. Kaikki saavat vetää niinsanottua omaa hiihtoaan. Vinkkejä ja neuvoja voin toki ottaa vastaan.
  • Käytän monessa asiassa maalaisjärkeä ja pyrin sammuttelemaan niitä ”oikeita” tulipaloja.
  • Kodin ja koulun välisen yhteistyön yritän saada rakennettua positiiviseksi ja rennoksi. Uskoisin, että sillä päästään oppilaan koulunkäynnissä parhaaseen mahdolliseen sekä kaikkia kunnioittavaan lopputulokseen.
  • Osaan sanoa EI!
  • Opetan hyvin vahvasti oman persoonani kautta. Jos alkaisin vetämään jotain virkamiesmäistä opettajaroolia, ei siitä tulisi yhtikäs mitään. Oletettavasti olisin siinä tapauksessa vaihtanut jo ammattia.
  • Vaikka tämä on tärkeää työtä, ei tätä kuitenkaan liian vakavasti tarvitse ottaa. Tosissaan, muttei liian vakavasti.
  • Opettaja-lehteä en ole koskaan lukenut kannesta kanteen.

Tulipa pitkä listaus. Täytynee kirjoittaa joskus toinenkin osa. Olen haaveillut, että olisi mukava joskus päästä kertomaan opettajaopiskelijoille näistä hommista. Ei ole vielä tärpännyt. Ihme kyllä.

Iltoja, iltoja!

P.S. Toisessa kuvassa Kajaanissa opeopintoja aloitteleva tuleva pedagogi. Aika kovaa oli vienti opiskelijabileissä. Vai näinkö ne vuodet kultaavat muistoja?

-Esko-

// EDIT: Kuvien paikkaa vaihdettu 4.11 //