Oikein hyvät ja rentouttavat joululomat tänään luokassa toivottelimme. Pisimmällä oli maski päässään. Hienoisen erilainen lukukausi takana. Ei ollut sitä perinteistä joulujuhlaa, joka lataa hyvin aina siihen joulun tunnelmaan. Itsekin siellä aina epävireisesti muutaman joululaulun luikauttaa. Varpunen jouluaamuna on muuten ikuinen suosikkini. Onneksi joulun tunnelmaa on saanut tässä kuluneina päivinä tyttäreni kautta hieman aistia. Henkilökohtaisella tasolla en ole kovinkaan suuri jouluttaja (hirveä sana), mutta lasten kautta sitä syttyy tähti tämänkin herran silmissä.
Jo vuosia ja vuosia olemme viettäneet Kyröjen aattoa 23. päivä joulukuuta vanhempieni notkuvien pöytien ääressä. Tänä vuonna tuleekin poikkeus tähän traditioon. Etäyhteydellä on tämä perinne toteutettava. Onneksi äiti sekä isä ovat jo kokeneita videopuheluiden soittelijoita ja tätä kautta heilläkin on mahdollisuus nähdä lastensa ja etenkin lastenlastensa jouluista meininkiä. Aattoiltana sitten huristelen vanhempieni parvekkeelle syömään jouluaterian. Kerrasto on laitettava päälle ja maski. Jää joulu 2020 varmasti muistoihin. Erilaisena kokemuksena.
Muuten ei ole lomalle juuri mitään suunnitelmia. F:n kanssa hengailua ja sen oman aikani ajattelin käyttää todella ahkeraan treenaamiseen. Juoksua, juoksua ja juoksua siis luvassa. Teen juuri niitä asioita, jotka itseäni miellyttävät ja rajoitukset sallivat.
Ihanaa joulun aikaa!!
-Esko-
// Kuva: Netta Koso //
