Nyt on erikoinen kouluruokayhdistelmä

Nuo vihreät kiireisten hetkien pelastavat ympyrämuotoiset herkut. Kuin ruokamaailman Seitsemän päivää- lehti. Juuri kukaan ei myönnä käyttävänsä, mutta kaikki niitä kuitenkin käyttävät. Itsekin olen usein näitä pannulla paistellut ja sen orastavan pienen ihmisen nälkäkiukun selättänyt. Juuri oikea rapeus täytyy saada pintaan. Koulun ruokalassa olen näitä vihreitä klassikoita syönyt ainakin perunamuusin, tonnikalariisi- sekä pastajuustosalaatin kanssa. En koskaan jauhelihakastikkeen.

Vuorottelemme Ollin kanssa kouluruokavalintoja ja hän oli valinnutkin tämän viikon kouluruoaksi ainakin Seinäjoen erikoisen, eli pinaattiletut jauhelihakastikkeella. Itse olin jopa hieman hämmentynyt tämän yhdistelmän edessä. Laitoinkin Instagramiin videon, jossa mainitsin ruoan olevan Pohjanmaan erikoisen, mutta sain tähän aika monta palautetta, ettei ehkäpä kattavuus ole ihan näin laaja. “Ikäni olen Pohjanmaalla asunut ja en ole koskaan tuohon törmännyt.” “Tuo taitaa olla vain Seinäjokisten juttu.” Käsi pystyyn siis virheen merkiksi.

Kauppalaskun saimme jälleen puristettua ainakin mielestäni erittäin edulliseksi. Loppusumma oli 4,54 euroa. Tarvikkeista olisi riittänyt ainakin neljälle, eli tällä kertaa annoshinnaksi tulisi noin 1,14 euroa. Toki Ollin kaapista löytyi mausteita ja pienoisia höysteitä, eli ehkäpä annoshinta saattaa hieman nousta. Mukava se oli jälleen kaverin kanssa kokkailla ja vielä mukavampaa oli maistaa ensimmäistä kertaa tätä makuyhdistelmää.

Ruoka oli oikeasti todella hyvää. Seinäjoella olen viimeksi käynyt Provinssirockissa. Nyt oli aika makumatkailla kaupungin oikein toimivaan ja maukkaaseen ruokaan. Tulen varmasti ottamaan tämän myös omiin arkiruokarutiineihini. Heti tulevana viikonloppuna täytyy maistattaa hyvin tarkalla 10-vuotiaalla ruokakriitikolla.

Suosittelen kokeilemaan!

-Esko-

P.S. Viimeksi teimme UUNIMAKKARAA.

Olen Esko, olen uunimakkara- sekä kermaviilikastikevaikuttaja

Miksi kouluruokakuvia? No, jotta täällä smoothie bowlien ja acai-puurojen seassa osaisimme myös tätä suomalaista hienoa ja maistuvaa oikeutta arvostaa. (Gifinä paistinpannu)

Lähes viikottain tuonne Instani stooreihin laittelen kuvia maittavista kouluruoka-annoksista. Tänään sitten laitoin sinne höysteeksi nuo ensimmäisen kappaleeni virkkeet. Ja sittenhän alkoikin melkoinen viestitulva. Ei ole aikoihin mikään video noin suurta mielenkiintoa herättänyt. Oikein mieltä lämmitti lueskella niitä viestejä. Sata prosenttia niistä oli positiivisia ja kouluruokaa arvostavia. 

Itsehän pidän kouluruoasta todella paljon. Kaikkia maamme lapsia en varmasti saa syömään täydellisiä lautasmallin mukaisia annoksia, en todellakaan. Yritän kuitenkin esimerkilläni (suurehkolla annoskoolla ja oikealla asenteella) näyttää pienille ihmisille hyvää esimerkkiä. Saada heidät kunnioittamaan päivittäistä lämmintä ateriaa. Hieman vanhemmille tuolla somen maailmassa palautella mieliin omia kouluruokamuistojaan. Jos saisi aikuiset puhumaan kouluruoasta arvostavasti, niin ehkäpä se sieltä sitten pikkuhiljaa vaikuttaisi myös lasten asennoitumiseen. Olisiko niiden Kinder-, tai kumiperunahommien aika jo ohi?

Koulussa työskentelevät keittäjät tekevät hienoa työtä loihtiessaan ymmärtääkseni melkoisen pienillä budjeteilla päivittäin monipuolisia annoksia koululaisten lautasille. Usein pyrin heitä kiittämään ja keittiöön peukkua näyttämään. Veinpäs tänä jouluna myös pienoisen lahjan koulumme keittäjälle. Siivojalle tiputin samalla yhden pienen muistamisen. Koulumme eläköityneen keittäjän kanssa olin niinsanotusti todella hyvää pataa. Joskus hän tarjoili minulle tekemiään pannukakkuja työpäivän jälkeen, joita sitten yhdessä mutustelimme ja höpöttelimme. Tekipä hän myös muuttoporukalleni maistuvan kinkkupiirakan, kun aisti ettei Eskolla ollut siinä hetkessä menossa ihan elämänsä parhaat kuukaudet. Hyviä muistoja.

Olemme joskus hyvän ystäväni Ollin kanssa miettineet, että alkaisimme kerran viikossa valmistamaan valitsemaamme kouluruokaa. Yrittäisimme tehdä annokset suunnilleen samalla budjetilla, jonka koulun keittäjät annoksiin käyttävät. Tämänpäiväinen myönteinen vastaanotto sai sitten toteamaan, että nyt tämä kokkailusarja saa alkaa. Ensi viikolla onkin sitten ensimmäisen kokki-illan vuoro ja ruokana itseoikeutetusti, uunimakkara. Uskoisin, että tämmöistä ei ole ainakaan Suomessa kukaan koskaan tehnyt. Uunimakkara- sekä kermaviilikastikevaikuttajat.

Ehdotappas siis kommentteihin, että mitä kouluruokia lähtisimme jäljittelemään?

Kaikkea olisi hyvä ainakin maistaa.

-Esko-