Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Tag

maanantai

, , , , ,

Kunnon maanantai

2.11.2020

Se oli semmoinen miesten viikon maanantai tällä miehellä. ”Missä muruseni on?” Kuuluu yöpöydältä Jenni Vartiaisen viehkeästi tulkitsemana. Kello on 6.25. Laitoin kellon ajoissa soimaan, koska uusi viikko on aina hyvä aloittaa hölkkäilemällä töihin. Suihkun jälkeen on sitten todella fressi ja reipas ukkeli aloittamassa työviikkoa. Jääkaapista aloevera-shotti huiviin ja päälle lasi vettä. Sohvalta valmiiksi viikatut lenkkikamppeet päälle. Reppu selkään ja kevyellä askeleella synkähköön marraskuun aamuun.

Askel on todella kevyt ensimmäiset kaksi kilometriä. Edessä on vesilätäkkö, jonka Tommi Engblomaisella vertikaalisesti koilliseen osoittavalla loikalla lähden ylittämään. Upea ylitys päättyy lätäkön toisella puolella olevaan märkään lehtikasaan. Jalka pettää hieman alta ja vihlaiseva kipu suoraan tämän oman elämänsä estejuoksijan vasempaan takareiteen. Ei menny pahasti, ei menny pahasti. On ensimmäiset ajatukset ja yritän vielä jatkaa juoksemista. Ei vaan onnistu. Olen parin kilometrin päässä kotoa ja neljän kilometrin päässä työpaikalta. Jalka ei kestä juoksemista.

Kurkkaan kelloa, joka on reippaasti yli seitsemän. Vartin yli kahdeksan on alkamassa arviointikeskustelu, jota ei mielellään lähdetä kyllä siirtämään. Ensimmäinen reaktio on ihan maukas sisäinen naurahdus. Ei siinä sitten muu auta, kun kääntyä takaisin kotiin. Linkutan ja kinkkailen. Siinä on varmasti muilla työhön suuntaavilla varmasti ollut ihmettelemistä. Äkkiä suihkuun, vaatteet päälle ja autolla kohti työpaikkaa. Kerkiän ihan mukavasti. Opehuoneessa vedellä laimennettu kahvi ykkösellä ja kohti omaa luokkaa.

Arviointikeskustelu pidetään etäyhteyksien välityksellä ja kyllä. Kuinka monta kertaa tekniikka toimii juuri silloin, kun on kiire ja sen pitäisi toimia? Niinpä. Siinäpä sitten säädän ohjelmia ja konekaan ei meinaa käynnistyä. Marraskuumoodissa tuntui sekin olevan. Ehkäpä noin kello 8.14 saan yhteydet toimimaan ja keskusteluhan sujuu oikein mallikkaasti. Takareidessä vihlova kipu muistuttelee aika ajoin tästä marraskuisesta maanantaistartista. Opehuoneessa saan osakseni semmoista hyvähenkistä kuittailua ja jääpussi jalassa viettelenkin ensimmäisen välitunnin. 

Saavun töistä kotiin ja otan jääkaapista ison rahkapurkin. En muistanut, että olin siitä käynyt illalla hieman napsimassa. Kansi huonosti kiinni ja siihen sitten lattialle leviää koko herkku. Hieman liikerajoitteisilla otteilla sitten siivoan mansikkarahkaa äitini hankkimalta persialaiselta mattokaunokaiselta. Toinen reaktio tähän maanantaihin on jälleen se maukas sisäinen naurahdus. Nyt on mentävä päiväunille. Unien jälkeen ajattelen katsoa hieman televisiota. Nyt naurattaa jo oikein kunnolla. Kaukosäätimestä paristot loppu. Ja eihän minulla kotona satu olemaan juuri sitä oikeaa kokoa. Kauppareissulle siis. 

Nyt kirjoittelen tätä juttua ja yritän liittää tekstiin kuvaa puhelimestani. Tämä on toiminut täysin moitteettomasti viimeiset vuodet. Arvatkaapa toimiiko tänään?

Kuvana siis tällä kertaa pari vuotta vanha hymyilevä syksyinen lenkkeilijä ilman takareisivaivoja.

Huomenna onkin sitten tiistai! Kivaa viikkoa!

-Esko- 

// Kuva: Pasi Salervo //

Comments (2)
, , , ,

Miehuutesi on tervehdyttävää

19.11.2018

Se on muuten tänään kansainvälinen miestenpäivä, jota on vietetty vuodesta 1999. Miestenpäivän tavoitteena on saada ihmiset kiinnittämään huomiota miesten- ja poikien terveyteen, sukupuolten tasa-arvon edistämiseen ja myönteisten miesroolimallien korostamiseen. Myönnän, en ollut tästä päivästä tietoinen ennen aamulla Whatsappiin saapunutta viestiä. Millainen mies minä oikein olen? Työskentelen hyvin naisvoittoisella alalla. Kirjoittelen avoimesti tunteistani tänne internetin ihmeelliseen maailmaan. Tykkään käydä lauantaisin Ikeassa. Toksisesti maskuliinisen miehen vastakohtako? Toivottavasti. Me Naisten hieman suppeilla vastausvaihtoehdoilla maustetusta kyselystä sain lopputuloksen: Miehuutesi on tervehdyttävää.

Tähän kyselyyn törmäsin, kun menin Googlesta katsomaan millä tavalla luokitellaan tämä monessa paikassa eteeni tullut toksinen maskuliinisuus? En edelleenkään löytänyt ihan tarkkaa vastausta tähän kysymykseen. Noh, sen verran sain selville ja päässäni pyörittelin, että toivottavasti tuo ajattelumalli miehistä alkaisi olla jo menneen talven lumia. Olisi vähintäänkin toivottavaa, että jokaiselle miehenalulle tarjottaisiin laaja-alaiset mahdollisuudet toteuttaa omaa elämäänsä juuri omien mielenkiinnonkohteidensa mukaisesti. Vaan kuka niitä vaatimuksia ja normeja nykymiehelle asettaa, vai asettaako kukaan? En tiedä.

Jokainen mies eläköön elämäänsä parhaaksi näkemällään tavalla, muita ihmisiä kunnioittaen, omaa reittiään kulkien ja geeniperimänsä gps:ää seuraten. Itse olen saanut elää hyvän ja tasaisen elämän suomalaisena miehenä. Hienoisia epäkohtia on tullut vastaan erotilanteen jälkipyykkiä pestessä. Toivottavasti näihinkin asioihin saadaan muutosta esimerkiksi lapsenhuoltolain mahdollisen uudistuksen myötä. Tällä hetkellä voimassa oleva laki on vuodelta 1983. Uskoisin, että olisikin aika jo hieman uudistaa. Katsellaan kuinka mahtaa käydä.

Alussa kirjoittelin myönteisten miesroolimallien korostamisesta. Tähän loppuun onkin hyvä lisätä pari perheeni ulkopuolista todella myönteistä miesroolimallia. Nämä kaksi henkilöä ovat tehneet tähän mieheen lähtemättömän vaikutuksen.

Jukka Toijala: Entinen huippukoripalloilija, joukkuekaverini, joka toimii tällä hetkellä esimerkiksi Susijengin valmennusportaassa. Siirryin pelaamaan ensimmäistä kauttani miesten korisliigaan Joensuun Katajaan. Olin täysin noviisi juniori. ”Toikka” joukkueen kapteenina sai oloni tuntumaan todella hyväksytyltä. Hän osasi kohdata jokaisen pelaajan aivan yhtä tärkeänä. Oli kyseessä tapaiseni keltanokka tai satoja maaotteluita tahkonnut sarjajyrä. Loi ympärilleen todella toimivan tiimin, jossa oli ilo olla mukana. Hänen esimerkkinsä joukkuehengen luomisesta elää minussa edelleen ja varmasti aina. Tämä toivottavasti näkyy arkityössäni luokanopettajana. Arvokkaita oppeja!

Pekka Hyysalo: Pekka Hyysalo loukkaantui todella vakavasti lasketteluonnettomuudessa. Ei ole mies tästä lannistunut. Tehnyt järjettömän määrän työtä kuntoutumisena eteen ja on positiivisen elämänasenteen puolestapuhuja. Pekka toimi muutama vuosi sitten Jukolatiimimme tsempparina ja hengenluojana. Siinä tämä kokematon suunnistaja lähti pilkkopimeään metsään positiivisella meiningillä. Ei paljon haitannut väsymys, muutaman oksien aiheuttamat naarmut ympäri kroppaa. Kerran olen tämän miehen tavannut ja oli kyllä ikimuistoinen tapaaminen.

Nyt, kun alkoi kirjoittamaan näistä kahdesta herrasmiehestä alkoi mielessä vilisemään useita miehiä kenestä voisi naputella. Täytynee siis palata asiaan.

Hyvää miestenpäivää!!

-Esko-

// Kuvat: Pasi Salervo Lähde: Wikipedia, Me Naiset- testi //

Comments (0)