Varmasti aika monta riitaa jäisi riitelemättä…

Riita, kiukku, väittely, ärsyttäminen, minätiedänkaikestakaikenilluusio, sinä olet väärässä! Asioita, joilta kukaan ei voi välttyä vaikka niitä yrittäisi viimeiseen asti vältellä. Aiheet voivat tosin olla kovinkin vaihtelevia. Arkisia konflikteja voi syntyä aivan missä tahansa. Liikenteessä, työpaikalla, kotona, kauppajonossa… Lauantaina minulla oli mahdollisuus päästä kuulemaan kolmea todella älykästä ja mahtavaa puhujaa. Helsingin Messukeskuksessa järjestettiin koko Vantaan perusopetuksen koulutuspäivä. Tämä koulutuspäivä todellakin koulutti ja varmasti ravisteli ihan jokaista paikallaollutta kuulijaa. Presidentti Tarja Halonen avasi, rauhanneuvottelija Hussein Al-Taee jatkoi ja tietokirjailija sekä median asiantuntija Lilly Korpiola lopetti. Kaikkien puhujien esityksissä korostettiin empatian merkitystä. Ja ei kai sen tärkeyttä voi ikinä korostaa liikaa.

Nousin penkistä ja huokaisin. Huh, nyt tuli kyllä paljon asiaa. Asiaa, jota voi viedä mukanaan sinne työpaikalle, mutta myös ihan tänne arkiseen elämäänkin. Rauhanneuvottelija Hussein Al-Taee pyrkii ratkomaan työssään hieman eri mittakaavan konflikteja, mutta hänen puheenvuorossaan oli todella hyvä ihan perusarkeen ja elämään sovellettava kohta. Se jäi erityisesti mieleeni. Arjessa, kahden ihmisen välille voi ikätaso huomioimatta syntyä konflikteja hyvinkin herkästi. Kurahousuja ei tarvitse, koska viereisen pulpetin Hermannillakaan ei ole. Juurihan minä imuroin ja ei, se ei ollut näennäissiivous, en varmasti ajanut vanhoilla vihreillä ja ehkäpä tuo kollega huomauttikin ihan asiasta, kun en palauttanut niitä koko koulun yhteisiä vesivärejä ajoissa.

Haluanko väitellä vai vuoropuhella? Yleensähän tuo ensimmäinen vaihtoehto ei onnistu arjessa niin hirveän hyvin. Vaikka molemmilla olisi kuinka hyviä perusteltuja vasta-argumentteja, niin helposti lopputuloksena on mökötys, mykkäkoulu ja väärin olettaminen. Otetaanpas tähän Al-Taeen puheenvuoroa mukaillen tämmöinen todella, todella hyvä esimerkki. Lue ja mieti nyt sinua. Kummasta tunnistat juuri sinut itsesi? Riitatilanne on syntymässä ja…

Haluat ymmärtää itseäsi ja toista paremmin. VAI Haluat saada omat argumenttini voittamaan.

Kuuntelet ymmärtääksesi toista. VAI Kuuntelet toista vasta-argumenttien löytämiseksi.

Yrität tunnistaa ja tukea toisen vahvuuksia. VAI Yrität löytää toisen heikkoudet, jotta voit voittaa hänet.

Kysyt, koska haluat ymmärtää paremmin. VAI Kysyt, koska haluat hämätä toista.

Et keskeytä toista. VAI Keskeytät ja yrität vaihtaa keskustelun aihetta.

Keskityt toiseen ja hänen tunteisiinsa. VAI Keskityt itseesi ja seuraaviin vasta-argumentteihin.

Hyväksyt toisen kokemukset. VAI Kyseenalaistat toisen kokemukset.

Niinpä. Tunnistitteko itsenne, ja kummalta puolelta?

Nuo asiat (lähinnä vasemmanpuoleiset), kun muistaisi täällä elämän laineilla seilaillessa (ei kuvien paatilla). Varmasti jäisi aika monta turhaa riitaa riitelemättä.

-Esko-

// Kuvat: Amanda Aho //

Se hetki on hieno. Se hetki on aina yhtä odotettu. Se hetki on selitettävissä.

Tämä on vastakohta viimeviikkoiselle kirjoitukselleni, ja hyvä niin. “ISKÄÄÄÄ!!! ” Auto kurvaa kadulle. Katseemme kohtaavat jo kaukaa. Pieni ihminen juoksee ja hyppää kaulaan. Se tunne on niin hieno. Se tunne on paras mitä ihminen elämältään voi saada. Se tunne on selitettävissä. Sen tunteen ymmärtävät kaikki, jotka ovat elämäänsä jälkikasvua saaneet. Edessä on taas touhuntäyteiset ajat. Asuntomme täyttyy jälleen erilaisesta elämästä. Meidän kahden elämästä. Minun ja minun tyttäreni elämästä. Alkaa höpöttelyt ja tutut lelut löytyvät jo niiltä omilta paikoiltaan. Alkaa yhteiset leikit. Alkaa omat leikit. Alkaa aika isänä. Parhaana mahdollisena isänä omalle tytölleni.

Kaksi erilaista elämää. Kyllä, minulla on kaksi erilaista elämää. Kauan painin asian kanssa, kuinka voin viettää omaa aikaani juuri haluamallani tavalla. Yksin ollessani voin tehdä juuri mitä haluan. Tätä minun oli vaikea sisäistää. Hyppäys vastuullisen isän roolista sinkkumiehen neljäneljäpuolen tennareihin ei ole ollut aina ihan mutkatonta. Koin huonoa omaatuntoa ja oma aika tuntui jotenkin kielletyltä.

Pikkuhiljaa olen nämä ajatukset onnistunut hautaamaan ja osaan nauttia molemmista rooleistani. Niistä molemmista. Siitä, kun kesäisenä, valoisana aamuna saavut kotiin venähtäneeltä pyöräreissulta. Ei ole huolta huomisesta. Siitä, kun heräät kesäisenä, valoisana aamuna. Sinua nykäisee parrasta pieni ihminen, joka on saanut sinut ymmärtämään sanan huoli oikean merkityksen. Ihminen, joka vetäisee aamulla esiin valloittavan hymynsä.

Hymynsä, josta on aika taas nauttia. Lähipäivien ohjelmistoon kuuluu ainakin uintia, leikkiä, leffaensi-iltaa, lohinigirejä, isovanhempia, ihan sitä normaalia pyykkäämistä, tiskaamista, satunnaisia erimielisyyksiä vaatetuksesta tai vesi-ilmapallojen maalitauluista ja kruununa F:n itsensä organisoimat kesäjuhlat. Kesäjuhlat, jonka teemana on Vain Elämää. Osallistujina hänen omat pikkukamunsa. Juhlissa esiintyy ainakin Robin, Irina, Petra ja Laura Voutilainen. Minä saan kuulemma osallistua vain tarjoiluihin ja musiikkilaitteiden hoitoon. Tulee varmasti mukavat ja touhukkaat juhlat. Kavereiden vanhemmilta pääsy kielletty, ehdottomasti.

Kyllä tämä kesä on hienoa aikaa, kaikinpuolin!!

-Esko-