Perjantain vanhat: Vuosi 2016 oli oman elämäni helvetillinen pakohuonepeli

Vuodet vierii ja pakohuonepelien ovet aukeilevat tasaiseen tahtiin. Otsikkoon lisäsin voimasanan. Teki mieli.

/// Kävimme parisen viikkoa sitten pelaamassa ystäviemme kanssa pakohuonepeliä. Pelissä oli tarkoituksena ratkaista yhdessä erilaisia tehtäviä ja arvoituksia. Näitä ratkomalla oli mahdollisuus siirtyä pelissä eteenpäin ja selvitä pois huoneesta. Selvitä pois huoneista helpottuneena ja iloisena onnistumisesta. Vuosi 2016 oli minun elämäni oikea pakohuonepeli. Arjen todellinen Escape Room. Escape Room, josta en olisi todellakaan selvinnyt ulos yksin. Tämän pakohuoneen käsikirjoitus meni suunnilleen näin.

Istut maton päällä ja leikit tyttäresi kanssa. Leikissä Sylvanian Families perheen suklaapupu-Isillä on oma koti. Kodissa on uuni ja paistinpannu. Kodissa on surullinen suklaapupu-Isi. Isi, joka lopettaa leikin. Pakkaa urheiluvarusteensa Ikean siniseen kassiin. Antaa ison pusun ja sulkee oven perässään. Sinne oven taakse sulkeutui myös kaikki haaveet ja suunnitelmat tulevaisuudesta. Mielessä pyörii pakohuonepelin ensimmäinen arvoitus: Miten h######ä minä tästä selviän? Miten rakennan kaikki palaset taas aivan alusta? Ensimmäisestä huoneesta selviytymiseen on kysyttävä apua. Apua ihmiselle, jonka tunnekäsittelytaidot olivat ihan puhdas nolla. Nollalla alkoi myös psykiatrin ja psykoterapeutin puhelinnumerot.

Seuraavaan huoneeseen siirrytäessä onkin jo lumet sulaneet. Huoneessa on 30 neliötä. Huoneessa on eriväriset verhot ikkunoissa. Huoneessa on pieni keittiönurkkaus. Keittiönurkkauksen edessä on pieni taso. Taso, josta on hyvä hypätä pellehyppyjä sänkyyn. Pieni pellehyppääjä tekee pomppujaan ja nauramme. Nauramme yhdessä. Nauramme yhdessä, mutta yksin ei vielä naurata. Onneksi huoneessa on myös langaton bluetooth-kaiutin ja televisio. Tämän huoneen idea olikin opettaa pelaaja olemaan myös yksin. Yksin omien ajatustensa kanssa. Rakentaa pelaajasta vahva ja omilla jaloillaan seisova ihminen. Mielessä pyörii pakohuonepelin toinen arvoitus: Kuinka kauan ihminen elää pähkinöillä ja proteiinijuomilla? Oli kysyttävä apua läheisiltä ja kavereilta. Kavereilta, jotka olivat tukena ja veivät rokkifestivaaleille auringonpaisteeseen. Halasivat ja kuiskasivat korvaan: ” Sulla on kaikki hyvin. Jätkä on jo paljon paremmassa iskussa!”

Kolmas huone. Arki ja syksy. Kolmanteen huoneeseen siirryttäessä taustalle syttyy kirkasvalolamppu ja jalkaan on laitettava kumisaappaat. Kolmannessa huoneessa vuorokaudessa on noin kuusi tuntia valoisaa aikaa. Kolmannessa huoneessa sinut laitetaan myös töihin. Töihin työpaikkaan, jossa sinulla on todella hyvä olla. Työpaikkaan, jossa sinua pitävät virkeänä reilut kaksikymmentä iloista pientä ihmistä. Kotona sinua pitää virkeänä yksi pieni ihminen. Pieni ihminen, jonka kanssa ratkotte yhdessä erilaisia eskarivihosta löytyviä tehtäviä ja arvoituksia. Yhteinen sävel alkaa löytymään ja kolmannen huoneen idea olikin: Kuinka oppia hoitamaan uudenlainen vanhemmuus niin hyvin kuin mahdollista? Mielessä pyörii pakohuonepelin kolmas arvoitus: Haluaisin oman turvallisen kotisataman. Kuinka minulla koskaan on varaa ostaa asunto tästä kaupungista? Oli kysyttävä apua henkilökohtaiselta pankkineuvojalta. Pankin tarjoama kova hedelmäkaramelli suussa saan myöntävän lainahakemuksen. Puraisen kieleen, mutta selviän neljänteen huoneeseen.

Neljäs huone. Huone muodostuu kahdesta pienestä tilasta. Tilassa on kaikki uutta. On vaalea parketti ja kylpyhuoneessa led-valot. On pieni keittiönurkkaus ja pienelle ihmiselle suunniteltu salakaappi. Huoneet ovat täysin tyhjiä. Huoneisiin tulee rakentaa uusi elämä. Uusi elämä, jossa pelaajalla on hyvä olla. Pelaajalla, joka heilahti pois pelikentältään. Meni rajojen ulkopuolelle. Irtosi omalta pelipaikaltaan. Pelasi elämänsä vaikeimman kauden. Pieni ja muutama isompi pelaaja palauttivat tämän pelimiehen takaisin elämän parrasvaloihin. Tulevilla kausilla tämä pelaaja taas nauttii onnistumisista. Laulaa ja tanssii, mutta sisustaa ensimmäisenä. Mielessä pyöriikin neljännen huoneen arvoitus: Kuinka ihminen voi kävellä Ikeasta ulos ostamatta mitään?

Jään mielelläni tuonne neljänteen huoneeseen. Suurella mielenkiinnolla odotan minkälaisia arvoituksia tämä Escape Room vielä tuo tullessaan?

-Esko- ///

Perjantain vanhat: Kuka sitten puhaltaa polveen?

Hakijamäärät lastentarhanopettajan koulutukseen ovat laskussa. Näin uutisoitiin keskiviikkona Kymppiuutisissa. Mikä lie luokanopettajan koulutuksen laita? Toivottavasti näiden alojen vetovoiman käyrä ei ole aivan laskusuhdanteessa. Vahvasti kuitenkin luulen, että näin on tapahtumassa. Perjantain vanhaksi siis koulumaailman hommia.

/// “Voitko laittaa ope laastarin polveen?” ” Mulla on ope kurja mieli. Iskä ja äiti riiteli illalla ja en saanut unta.” “Ope, en minä vaan opi sitä kutosen kertotaulua.”

Luettuani viime viikolla iltapäivälehtiä, löysin pitkästä aikaa positiivisen uutisen ammattikunnastamme. Oli oikein piristävää sinne Pisa-romahdusten, opettajien henkisien romahduksien ja lähes koko suomalaisen koulujärjestelmän romahduksen väliin. Peruskoulun opettaja oli ykkösenä tärkeällä listalla. Peruskoulun opettaja oli ammattivertailussa sijalla yksi. Sijalla yksi, ammateissa jota ei robotit korvaa tulevaisuudessa, (toivottavasti.)

Opettajan ammatissa tapahtuu päivän aikana lukemattomia asioita, joihin täytyy reagoida välittömästi. Edes supervarusteltu, äärimmilleen viritetty robotti ei kykene kaikkiin haasteisiin vastaamaan.

ROBOTTI EI KYKENE: Laittamaan laastaria polveen ja samalla pitää jääpussia Pekan poskella, joka kaatui kesken jalkapallo-ottelun jäisellä pihamaalla. Niin ja aluksi etsiä sitä jääpussia ympäri koulua, koska se ei taaskaan ollut siellä opehuoneen pakastimessa. Kertakäyttöiset meni jo ensimmäisellä viikolla.

ROBOTTI EI KYKENE: Kirjaamaan jälki-istunnosta, kopiomääristä, poissaoloista, vihkounohduksesta, Pinjan hävinneistä toppahousuista, aktiivisesta viittaamisesta, käsityöluokan maalipurkeista, Toivon katkenneesta etuhampaasta ja retkestä läheiselle lintutornille.

ROBOTTI EI KYKENE: Tehdä liikuntatunnilla täydellistä lentokuperkeikkaa tai soittaa musiikintunnilla nokkahuilulla ” Ostakaa makkaraa…” (Ajoittain toivoisi olevansa robotti, kun aloittelevat huilistit (27kpl.) ottavat kisoja kenen huilusta lähtee se luokan kovin ääni.)

ROBOTTI EI KYKENE: Lohduttamaan ja puhaltamaan kipukohtiin. Sisäisiin ja ulkoisiin.

ROBOTTI EI KYKENE: Elämään aidosti mukana oppilaiden onnistumisissa. Motivoida ja kannustaa. Saada oppilaat yrittämään parhaansa koulunkäyntinsä eteen.

ROBOTTI KYKENEE: Seisomaan luokan edessä. Kovassa kuoressaan ja ilmeettömänä.

Ei meitä mitkään robotit korvaa, ei!

-Esko- ////