Tag: ruoka

Posted on

12 kuukautta, 12 kulttuuria: Lahen helmi

Tammikuussa tutustuttiin gruusialaiseen keittiöön. Helmikuussa vuorossa italialaiset maut. Ja mielestäni Suomen parhaat semmoiset. Lahdesta puhuttaessa usein moni sanoo: “Niin, siellä on se hyvä pastaravintola..” Niin on ja se pastaravintola on Mamma Maria. Mamma Maria on varmasti tuttu paikka jokaiselle lahtelaiselle ja myös Lahdessa vierailleelle ihmiselle. Ja tätä en ihmettele. Edullinen, kodikas, helppo ja maut. Ruoka on niin hyvää ja koskaan ei tarvitse nälkäisenä poistua. Annoskoko on kohdillaan, kuten myös makumaailma. Tarjoilijat ystävällisiä ja palvelu nopeaa. Tästä syntyy konsepti, joka on ilahduttanut Lahdessa jo vuodesta 1995.

Olen itse vieraillut kyseisessä ravintolassa jo vuonna 1995. Mamma Maria sijaitsi Vesijärvenkadulla legendaarisen kuntosalin Gym1:sen välittömässä läheisyydessä. Vakioannokseni Pollo e Panna löytyi jo silloin listalta. Kermainen kanapasta, joka vie kielen mennessään. Vuosien saatossa olen laajentanut skaalaani ja nykyään tilaukseni on lähes aina seuraavanlainen: Alkupalaksi Della Casa- leivät, Penne Lahti- pasta ja jälkkäriksi Mamma Marian paikanpäällä valmistettua jäätelöä. Tuon koko setin saat hieman yli 20 eurolla, eli hintataso on todella kohtuullinen. Suosittelen testaamaan, todella!

Tänään kävin Mamma Mariassa lounaalla ja tilasin omaksi yllätyksekseni kokin suosituksen. Kokki suositteli näin lumiseen keskiviikkoon pastaa, joka koostui perunapastapalloista, tomaattikastikkeesta, vuohenjuustosta, pestosta, rucolasta sekä pancettasta (Italialaista pekonia). Maistuva ja täyttävä annos. Jaksaa tänään lähteä kisamonttuun kannustamaan suomalaisia sprinttihiihtäjiä koviin suorituksiin.

Italialainen keittiö, toimii. Mamma Maria, ei petä koskaan. Kannattaa käydä, kauempaakin.

Oletteko vierailleet?

-Esko-

P.S. Erityismaininta alkusalaatille. Maailman yksinkertaisimman näköinen, mutta se maku, ah. Maku, jonka Mamman oma salaatinkastike antaa on uniikki. Uniikki, erikoinen ja todella hyvä.

Posted on

12 kuukautta, 12 kulttuuria

Nyt on tämän pojan aika laajentaa ruokatottumuksiaan. Naughty burgeria en tietenkään tule unohtamaan kokonaan, mutta myös uusia makuja on hyvä ottaa haltuun uuden alkaneen vuoden kunniaksi. Helsinki tarjoaa todella hyvän mahdollisuuden tutustua eri maiden ruokakulttuureihin. Näin nopeasti mieleeni tulee ainakin: egyptiläinen, nepalilainen, meksikolainen, italialainen, intialainen ravintola, joka löytyy kotikaupungistani. Ajattelinkin vuonna 2017 käydä joka kuukausi tutustumassa uusiin makuihin ja uusiin ravintolamiljöisiin. Tämä on 12 kuukautta, 12 kulttuuria.

Ravintolamatkailuni ensimmäinen kohde oli Rikhardinkadulla sijaitseva Purpur. Purpur on näyttelijä Ville Haapasalon 15 vuotta kestäneen haaveilun tulos. Purpur tarjoaa mahdollisuuden päästä tutustumaan georgialaiseen makumaailmaan.   Minulla ei ole henkilökohtaisesti minkäänlaista kosketuspintaa gruusialaiseen keittiöön, mutta nähtyäni ruokalistan tiesin jo pitäväni Purpurin tarjoamasta ruoasta. Ruokalista oli kattava. Ruokien nimiä vaikea lausua, mutta listalle oli hyvin selvennetty mitä kukin annos sisältää. Helpotti tämmöisen ravintolanoviisin valintaa huomattavasti.

Alkupalaksi valikoitui Zulien, joka on sekoitus sieniä, sipulia kruunattuna suluguni-juustolla. Tätä herkkua, kun laittoi suuren kasan Hatsapuri-leivän päälle, niin makuyhdistelmä oli todella hyvä. Tukoisan juustoisa, juuri tämän miehen makuun. Alkupalat huuhtelin alas paikallisella mineraalivedellä, Borjomilla. Borjomin maku poikkesi aika paljon Bonaquan mausta. Borjom maistui ehkä enemmän Berocalle tai Bensiinille. Hieno oli huomata, että myös kivennäisvesien maut voivat poiketa hyvin paljon toisistaan. Kannattaa maistaa, ehdottomasti.

Jos tiedän meneväni ravintolaan syömään, olen niin malttamaton, että tutustun ruokalistaan jo edellisenä iltana. Niin tein nytkin. Pääruoakseni valitsin Ljulja-kebabin. Lisukkeeksi tilasin valkosipulikastiketta ja peruna-sipulipaistosta. Annoksen saapuessa eteeni olin vaikuttunut. Lampaan jauhelihasta valmistettu kebab-liha oli todella mureaa ja maukasta. Eräs tuttuni on nimennyt minun ruokailutottumukseni: Olet Esko semmoinen malttamaton möyhentäjä. Malttamattomalle möyhentäjälle tämä pääruoka oli napakymppi. Kaikki sekaisin Durum-leivän päälle ja ah, olipa hyvää. Jossain tutkimuksessa on muuten sanottu, että ihminen on makuukammarin puolella hyvin samanlainen, kun ruokaillessaan. Noh, en kommentoi.

Purpur oli oikein viihtyisä ja miellyttävä ravintola. Ajoittain ravintolassa voi tulla fiilis, että eihän täällä uskalla edes jutella ääneen. Vaikka Purpurissa on pöydät melkoisen lähekkäin ei tullut tämmöistä fiilistä. Rento oli meininki, tarjoilijat mukavia ja eivät antaneet talouttani romahduttavaa laskua.

Onnistunut startti makumatkalleni!

-Esko-