Uunifetapasta ja vuoden viiveellä

On muuten Eskon ruokajutut jääneet hyvin vähälle tässä viime aikoina ja niin ne jäävät nytkin. Ystäväni kutsui minut näin hiihtoloman kunniaksi syömään uunifetapastaa. Olin tästä puhunut jo nyt lähes vuoden. (Minkä muun ruoan vuosipäiviä juhlitaan?) Hän sitten oletettavasi kyllästyi asiasta jauhamiseeni ja vei himotukseni käytännön tasolle. Jossain blogini esittelyjutussa lukee: Rakastan ruokaa ja etenkin muiden laittamana. Toteutuipa jälleen kerran. Ja ei siis ole Eskon tekemä ruoka, mutta lähellä ollaan jo.

Somehitti, tuo digiajan ilmiö. Aina ajoittain sosiaalisessa mediassa syntyy todellisia hittejä. Siihen vielä iltapäivälehtien antama buustaus, niin setti on valmis. Näin kävi juuri tämän uunifetapastan kanssa. Liemessä-Jenni räjäytti pankin melkoisen isosti ja ei varmasti ole kovinkaan montaa ihmistä, joka ei tästä ruoasta olisi koskaan kuullut. Itsehän tulen taas vuoden jälkijunassa, kuten niin monen muunkin asian kanssa. Parempi myöhään ja niin etiäpäin.

Katselin sivusta ruoan valmistusta ja ymmärrän kyllä hyvin sen suosion. Olisi kyllä jopa minulta, ei ehkä kaikista taitavimmalta kokilta onnistunut. Niinsanottua hyvin helppoa arkiruokaa. Täytynee lisätä omiin ruokavakioihin sinne jauhelihakastikkeen, aurajuustokana- sekä pestopastan kaveriksi.  Ja maku. Oli kyllä erittäin hyvää. Söin kolme annosta. Neljäskin olisi tehnyt mieli ottaa, mutta en kehdannut. 

Hienoja nämä somehitit. Aika ihme, että Marsit rasvakeittimessä tai Minttupuffet kahdella pätkiksellä ei noussut ihan samaan suosioon.

Oletteko testanneet tämän Liemessä-Jennin uunifetapastan?

-Esko-

SUOMEN SURKEIN KOKKI TOIVOTTAA MAKOISAA JA HAUSKAA JUHANNUSTA!

Tässä on lähiaikoina päässyt parikin kertaa istumaan valmiiseen pöytään syömään mahtavia ulkona valmistettuja ruokia. Ensiksi Atrian avotuligrillaustapahtumassa ja lauantaina Kytäjän huvilassa, Hyvinkää-projektin huipennusillassa. Ihailen kyllä intohimoisesti ruokaan suhtautuvia ihmisiä ja sitä heidän taitoaan loihtia aivan mielettömiä makuelämyksiä. Itselläni intohimon kohteet ovat muualla ja tämän asian olen hyväksynyt ja ihan hyvin ymmärtänyt.

Siinäpä lauantaina pyöriessäni keittiössä ja ihmetellessäni ruoanvalmistusprojektia vitsailtiin, että onkohan Suomen surkein kokki ohjelmaa vielä tehty? Jos tehdään, niin täältä löytynee yksi hyvä osallistuja. WTD-blogin Nata hoiti pääasiassa kokkailuhommat ja sieltä tuli kyllä semmoisia herkkuja, että oli varmasti hyvä, että roolikseni jäi Spotifyn soittolistojen pyörittäminen.

Se on juhannus ovella ja on varmasti yksi vuoden vilkkaimmista grillausviikonlopuista. Itselläni jää grillihommat tänä vuonna väliin, koska viettelen täällä Helsingissä kaupunkijuhannusta. En tiedä kuinka tosissaan tämän tekstin jälkeen voi kokkausvinkkejä ottaa, mutta kokeilkaapas huviksenne kääriä raparperit pekoniin. Itse olen syönyt ne aiemmin vain kiisselinä, mutta olihan hyvää noinkin.

OIKEIN HYVÄÄ JUHANNUSTA!!!

-Esko-

P.S. Kesäisen Superpark ja SeikkailuSveitsi- arvonnan voittajat. ONNEAAA!!

LAURA WEE 

Odotan kesältä irtautumista töistä, ystäviä, aurinkoisia päiviä, pitkiä yöunia, paljaita varpaita, polskuttelua lasten kanssa mökkilaiturilta, kesäherkkuja, sopivasti tekemistä ja sitten taas rauhoittumista…niin ja Argentiinalaista tangoa, oih!

KATI

Ikisuosikkini Rainbow on jo nähty ja koettu kotikaupungissa (uskomatonta kyllä!). Nyt piiitkällinen pohdinta, pääsisikö katsomaan/kuuntelemaan vielä Nick Cavea. Odotan erityisesti elokuun pimeneviä helleöitä, jolloin tähdet ja kuu näkyvät hyvin ja niitä tarkenee katsella sekä sinisiä hetkiä, johon koko pallo tuntuu kääriytyvän.