Parisuhdestatus on ollut kyllä viimeisin asia, mitä olen tässä viime aikoina pohdiskellut. Yllättäen se ei ole mihinkään muuttunut. Olin jo pidemmän aikaa sitten tehnyt enemmän ja vähemmän tietoisen päätöksen, että laitan nämä vastakkaiseen sukupuoleen liittyvät asiat vähän pidemmälle paussille. Keskityn vain ja ainoastaan miniperheeseeni ja omaan elämääni. Sieltähän se on kevät ja kärpäset tulossa. Nyt tulikin kevät ja vähän ärhäkämpi kärpänen, joten taitaa tämä henkilökohtainen paussini kestääkin hieman kauemmin. Ei kyllä haittaa, koska yksin on oikein hyvä olla.
Ja se hieman pelottaakin, että onko tämä vähän liiankin hyvä olotila? Voiko tämä sinkkuus ja yksineläminen mennä jopa yli? Ei edes jaksa enää yrittää mitään vaikka on tavannut upeita ihmisiä. Fyysistä läheisyyttä ei osaa enää edes liiemmin kaivata. Niskan hipsuttelut ja kiharoiden pyörittely etusormen ympärille tuntuvat jotenkin niin kaukaisille asioille. Lidlistä hankkimani kokovartalotyyny antaa juuri tällä hetkellä minulle kaiken mitä tarvitsen. Sitten voi huolestua hieman enemmän jos alkaa toivottelemaan hyvät yöt kymmenen euron pehmeälle unelmalle. Ja sitten vielä entistäkin enemmän jos se vastaa siihen.
Olen täälläkin jo varmasti kyllästymiseen asti toitottanut, että olen hieman semmoinen vanhan koulukunnan mies. Jotenkin edelleen jaksan uskoa niihin yllättäviin kohtaamisiin. Kauppajonossa, ravintolassa, kadulla tai festivaaleilla eteeni vaan ilmestyy se ihanuus. Katsoo silmiin ja se hymynkare nousee molempien huulille. Aikaisemmin tämmöisen toteutuminen on ollut siellä ehkäpä alle prosentin luokkaa. Tämän poikkeustilan aikana tämmöinen vanhan koulukunnan mies voi siirtyä siis hieman pidemmälle henkiselle mää-matkalle. (Ai, että inhoan tuota sanaa.)
Tämän maailman kurjan erikoistilanteen aikana on ollut kiva seurailla pariskuntien ja perheiden yhdessäoloa tuolta somen syövereistä. Luovaa hulluutta on selvästi havaittavissa ja leppoisaa sekä rakastavaa yhdessäoloa. Toki on varmasti myös täysin päinvastaisia esimerkkejä, mutta niitä harvemmin on somessa näkyvillä.
Vuosia sitten sitä varmasti olisi vielä ajatellut, että miksi juuri minä syön yksin makaroneja sängylläni ja kiinnittelen epätoivoisesti uutta televisiota väärillä ruuveilla seinätelineeseen? Muut vaan hymyilevät onnellisena ja potkivat toisiaan vessapaperirullilla takaraivoon. Kenenkään onni ei ole keneltäkään pois. Makaronit maistuvat oikein hyvältä yksinkin ja uusi televisio tuossa seinällä on aivan mahtava. Saa päättää kanavatkin ihan itse.
Nyt tuli pohdittua sitten sitä parisuhdestatustakin ja onneksi on vessapaperia. En tiedä oliko nyt kovin hyvä lopetus tälle sinkkukirjoitukselle.
Hauskaa iltaa ja alkavaa pääsiäistä!!
-Esko-
