Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Tag

sinkku

, , , ,

Suomen surkein sinkku, sinkun oikotie onneen, sinkulla on ongelma, sinkkuus on räjähtänyt…

11.11.2020

Tämä kirjoitus olkoon teille, jotka tiedätte miltä tuntuu aina ostaa liian iso pussi Ruispaloja. Koostin tähän vuosien varrelta sinkkukirjoituksiani. 11.11. Sinkkujen päivän kunniaksi. Kohtahan noista voisi jo kirjan kirjoittaa.

SINKKUELÄMÄ ON IHAN “#%&N SIISTIÄ!

“Älyttömiä mimmejä. Tinderin liekki lepattaa puhelimen näytöllä jatkuvasti. Jes! Taas tuli Superlike!! Treffejä, virtaavaa skumppaa ja aamuyön tunneille jatkuvia juhlia. Superfoodia ja aamupalaksi viherpinaattismoothie sekä Goji-marjoilla päällystetty maustamaton ekologinen jogurtti. Aurinko paistaa. Olo on energinen ja sinkkuelämän hehku ja onni pursuaa ulos kehostani. Nyt on juuri oikea valo. Pakko napata yksi täydellinen selfie. Huulet törrölle ja naps. Oikea filtteri ja eiku Instaan. Niin ja Tinderiin. Lisää Superlikejä ja treffejä, ah!Eikun, aloitetaas alusta. Älyttömät silmäpussit ja ikkunan edessä lepattaa kaksi erilaista verhoa…”

SUOMEN SURKEIN SINKKU

“Sinkkupelini pahin ongelma on juuri se, että hyvänolontunteen vallattessa vartaloni saatan päästää suustani asioita, jotka tuntuvat siinä hetkessä juuri oikeilta. Oikeilta, mutta niin vääriltä. Sanat, jotka saavat toisen ihmisen uskomaan ja heittäytymään. Sitten tuleekin se 0,1 prosentin ahdistus ja yksi asia on varma.”

MITEN TINDER TOIMII? SINKULLA ON ONGELMA

“En ole kovinkaan innokas keskustelija. Ajoittain en edes vastaa minulle esitettyihin kysymyksiin ja tervehdyksiin. Toimisinko näin kasvotusten, oikeassa elämässä? No, en varmasti. Sovelluksesta on tullut enemmänkin ajanvietettä. Selailee ihmisiä edestakaisin. Tai siis oikealla tai vasemmalle. Tuntuu pahalta, että ajatusmalli on tämmöinen. Tinderissä on oletettavasti paljon ihmisiä, jotka ovat siellä oikeasti tosissaan etsimässä itselleen mahdollista loppuelämän kumppania. Ja sitten siellä roikkuu tämmöinen urvelo mukamas hauskalla esittelytekstillään ja tarkasti valikoiduilla valokuvillaan. 

SINKUN OIKOTIE ONNEEN

“Tämä hyväkäytöksinen, uniikki ja valoisa yksilö tarjoaa viihtyisää seuraa maalla ja kaupungissa. Suurimmat remontit tehty, joten voit käyttää energiaasi muuhun kuin Ikeassa tai K-raudassa pyörimiseen. Charmikkaasti kuluneet pinnat ja tunteikkaat sielunpeilit luovat harmonisen kokonaisuuden, johon on helppo ihastua. Näitä timantteja on todella harvoin tarjolla, joten tervetuloa tutustumaan! Vain yksityisnäytöt.”

ONHAN TÄMÄ SINKKUELÄMÄ NYT IHAN #€%N OK!

“Maisteri ei enää mieti mitä muut ajattelevat. Jos vaikka suutelen sitä vaaleaverikköä Punavuorelaisessa porttikongissa. En enää vaivaa päätäni ajatuksella, jotta mitäköhän serkkuni kumminkaima siitä ajattelee. Varmasti on onnellinen puolestani. Jos vertaa Patselor-Suomeen, niin verratkoon. Hänhän oli oikein komea ja sosiaalinen kaveri.”

SINKKUUS ON RÄJÄHTÄNYT

“Tämä ei ole ylimielinen kappale. Itselläni on korkeakoulutus, keskiluokkainen tulotaso, vakituinen työpaikka ja ajoittain ihan hyvät jutut (ainakin omasta mielestäni). Jollain mittakaavalla kriteeristö siis varmasti kunnossa. Miksi sitten tuijottelen satunnaisina hetkinä kattoon ja pohdiskelen parisuhdestatustani? Ehkäpä siksi, että sitä juuri oikeaa kumppania juuri minulle ei vain ole vielä vastaan kävellyt tai vihreää sydäntä painanut.”

SINKKU JA SEKSI, SEKSI JA SINKKU, SEISKA JA ESKO

“Useasti olen naputellut siitä, kuinka on nykypäivänä helppoa saada mahdollisesta treffikumppanista hyvin paljon tietoa jo ennen ensimmäistä tapaamista. Ja entäs sitten, kun se minun mahdollinen treffikumppani päättääkin käydä vähän katselemassa ennakkotietoja. Ja niitähän löytyykin sitten melkoisen reippaasti. Tuommoiset lähes 900 kirjoitettua juttua. Seassa vilahtelee laaja skaala erinäistä sanastoa, mielen särkymisestä, Napakympin seuranhakuilmoituksen kautta Bacheloretten kainaloon kuohujuomaa lipittelemään (ystävinä tosin.)”

SINKKUMIEHEN EMOTIONAALINEN TYHJYYS

“” Kun mikään ei tunnu miltään…” Näin totesi Mikko Nousiainen yhdessä lempielokuvistani. Hän toki vietti hieman villimpää elämää kuin minä, mutta tuon lauseen merkitys on auennut päähäni. Villimpää elämää tässä varmasti tulisi itsekin viettää, kun siihen olisi mahdollisuus. En vain ole pohjimmiltani semmoinen ihminen. Sen olen tässä puolentoista vuoden sinkkutaipaleella huomannut, että liiallinen kiltteys ei taida olla kovinkaan suuri valttikortti näillä markkinoilla. Ei tämmöinen tuoksukynttilöitä poltteleva, halaileva selänhieroja ole siellä listojen kärkipäässä. Vähän pitäisi laittaa ”raffimpaa” vaihdetta silmään.”

Siinäpä sitä onkin aikamoinen lukupaketti tälle marraskuun yhdennelletoista. Menekin edistämisen vuoksi tämä päivä on vuosien saatossa muodostunut. Niin, siis tavaran menekin.

Kivaa iltaa!!

-Esko-

Comments (4)
, , , ,

Tinderiä en edelleenkään osaa käyttää ja muutenkin on tämä deittielämä yhtä kymmenen uutisten loppukevennystä

5.11.2020

Eilen illalla lähdin tutulle lenkilleni kohti Malminkartanon portaita. Vettä satoi aivan kaatamalla ja saapuessani sinne Jätemäen alle alkoi jopa hieman pelottamaan. Täysin pimeä yksinäinen kukkula. Sinne lähdin kapuamaan kohti huippua ja mietin, että olisipa tässä aineksia jopa ihan laadukkaaseen kauhuelokuvaan. Yhtäkkiä pimeydestä tulisi käsi ja tarraisi olkapäästäni kiinni. Mietin myös, että voisiko näitä sateisia syysiltoja ajoittain viettää myös hieman eri tavalla? Vaikka jonkun ihanan ihmisen kanssa “hyggeilessä” (inhoan tuota sanaa). Keittiössä ruoanlaiton yhteydessä yhtäkkiä tulisi käsi ja tarraisi olkapäästäni kiinni. Siinäpä saattaisi olisi aineksia ihan laadukkaaseen romanttiseen komediaan.

Sitä on jo niin tottunut tähän vallitsevaan elämään. Töitä, miniperhettä, urheilua ja kavereita sekoitettuna. Ei edes systemaattisesti ole osannut kaivata ketään tuohon rinnalleen. Eilen tuolla kaatosateessa sieltä aivojen peräkammarista tuli lähes peräkammarin pojalle kuitenkin ajatus. Olisihan se ihan kiva, että pimeänä syysiltana vieressä olisikin joku. Joku, jonka kanssa voisi yhdessä työnnellä niitä Raffeleita sinne Ranch-dippiin. En nyt puhu mistään saparo-tai etupyllymeiningeistä, vaan aidosta kosketuksesta ja läheisyydestä.

Näin olin kirjoitellut vuonna 2017. Eilen illalla lähdin tutulle lenkille tuonne Munkkiniemen rantaan. Tällä kertaa tosin kävellen, koska takareisi on edelleen hieman arka. Oli aivan pimeää ja parkkipaikalla olleiden autojen valot maalasivat aaltoilevan meren pinnan jopa hieman pelottavan näköiseksi. Vastaan tuli useita hymyileviä pariskuntia, jotka vienosti naureskellen ja otsalamppujen loisteessa kiusoittelivat toisiaan ja vaihtoipa eräs pariskunta semmoisen lempeän pusun juuri siinä kohdallani. 

Ei sitä kolme vuotta sitten olisi voinut kuvitella, että vielä vuonna 2020 kirjoittelen täysin samantyyppistä tekstiä. Pimeä ilta ja mieleen tulvi pitkästä aikaa ajatus, että voisihan näitä tuulisia ja sateisia iltoja viettää hieman eri tavallakin. Mitä jos se olisinkin minä, joka vaihtaisi tuoreet AA-paristot siihen otsalamppuun ja lähtisi tuonne meren rantaan pussailemaan. Kotona odottaisi lämmin sauna, jonka jälkeen voisi kääriytyä jättimäisen peittoni alle katselemaan puoli yhdeksän uutisia. Rönkä on muuten juuri tällä hetkellä mielestäni sujuvasanaisin ankkuri.

Onko ollu mitään naishommia? On ehkä yleisin kysymys mitä minulle esitetään. Aina vastaan tähän naureskellen, jotta kyllähän sun pitäisi jo tietää. Ei sitten yhtikäs mitään. Tämän naurun taakse kätkeytyy kuitenkin jo ihan todellista huolta omasta itsestäni. Tuntuu, että minun sydämeni ei toimi enää yhtään samalla tavalla kuin ennen, aivan kuten Irinakin on kauniisti laulanut. Olen niin syvällä tässä omassa elämässäni, etten enää osaa edes kaivata ketään kanssani otsalamppujen kantamia mittailemaan.

Haluaisin taas oppia kaipaamaan ja saada varauksetonta lempeä, lämpöä ja rakkautta. Ja kyllä se nyt jo alkaa tuntumaan siltä, että ei niitä yllättäviä kohtaamisia siellä kauppajonossa ihan niin vain tapahdu. Nykyään on tosin maskitkin päässä ja turvavälejä tulee noudattaa, niin laskeepa se todennäköisyydet jo lähelle tulosta: mahdoton. Viimeiset hitaatkin alkavat kuppiloissa samoihin aikoihin kymppiuutisten kanssa, joten ei niidenkään varaan voi juuri tässä maailman tilanteessa ihan kauheasti laskea. Tulosruudun päättyessä tulisi jo taksissa arpoa mahdollista jatkopaikkaa. Yhtä loppukevennystä on tämä Eskon deittielämä.

Tinderiä en osaa edelleenkään käyttää yhtään. Siellä minä aikani kuluksi silloin tällöin pyyhin. Oikealla, vasemmalle, oikealle, vasemmalle. Se tuntuu ainoastaan yhdeltä applikaatiolta siellä Nordean, Iltasanomien ja Spotifyn seassa. Semmoiselta, jossa nyt vaan täytyy ajoittain käydä pyörimässä. Joku aloittaa keskustelun ja en jaksa vastailla juuri mitään. Täysi saamaton idiootti tuolla virtuaalimaailmassa. Jos tässä nyt edes joskus jotain vastakkaisen sukupuolen kontaktia haluaisi, niin on kai se tuolla vihreän sydämen viidakossakin laitettava ne lamput päälle. Antaa mahdollisuus, ihan oikea mahdollisuus.

Jotenkin se on tässä vuosien saatossa oma itsetunto näissä naisasioissa mennyt aivan nollille. Jopa pakkasen puolelle, jonka aina kuittaan tästä kysyessä sillä tekaistulla naurahduksella. Ikäänkuin todistellen, jotta enhän minä nyt mitään ole elämässäni vailla. Kyllä se vaan välillä tuntuu, että olen minä. Sitä klassista, mystistä yhtä ja oikeaa, jonka kohtaamisen kyllä tuntee. Ja kuka saapuu, kun sitä vähiten odottaa. Montakohan vuotta vielä sitä odotellaan? Jos jatkan yhtä aktiivisena, kuin tähänkin asti niiden tähtitieteellisten odotusteni kanssa, niin aika h#€%&/n monta. Aina kiinnostun juuri niistä ihmisistä, joita ei tämä otsalamppujen paristoja vaihtava partasuu kiinnosta pätkän vertaa. Ja ehkäpä, en minä koskaan ketään enää löydä ajattelumallia voisi hieman muuttaa.

En ole tästä aihepiiristä halunnut edes pitkään aikaan kirjoitella. Aina täyttyy viestilaatikot tsemppiviesteistä ja sydämistä. Tämä aihepiiri korreloi helposti siihen, että onpas se Esko yksinäinen ja säälittävä reppana. Siitä ei ole kysymys. Kaikki on oikein hyvin. Voisi tuo oman sydämeni kaikkea hylkivä teflon-pinta kuitenkin jossain vaiheessa alkaa muuttumaan jälleen mahdollisuuksiin tarttuvaksi magneetiksi.

Hauskaa loppuviikkoa!

-Esko-

// Kuva: Amanda Aho //

Comments (0)

Categories

Archives