Tämä olo saattanee johtua osittain viikonlopun karnevaaleista ja sen aiheuttamasta tyhjyydestä. Juuri tällä hetkellä kaipaisin, että joku ottaisi kädestä kiinni. Olisi vaan tuossa vieressä. Pitäisi kädestä kiinni. Ei tarvitsisi edes sanoa mitään, ei yhtään mitään. Se riittäisi. Kirjoitan hetkessä, ja tällä hetkellä mielessäni pyörii emotionaalinen tyhjyys. Emotionaalinen paitsio, jonne olen luistellut. Linjamiehellä on käsi pystyssä. Itsekin nostan oman käteni pystyyn. Paitsiossa.
” Kun mikään ei tunnu miltään…” Näin totesi Mikko Nousiainen yhdessä lempielokuvistani. Hän toki vietti hieman villimpää elämää kuin minä, mutta tuon lauseen merkitys on auennut päähäni. Villimpää elämää tässä varmasti tulisi itsekin viettää, kun siihen olisi mahdollisuus. En vain ole pohjimmiltani semmoinen ihminen. Sen olen tässä puolentoista vuoden sinkkutaipaleella huomannut, että liiallinen kiltteys ei taida olla kovinkaan suuri valttikortti näillä markkinoilla. Ei tämmöinen tuoksukynttilöitä poltteleva, halaileva selänhieroja ole siellä listojen kärkipäässä. Vähän pitäisi laittaa ”raffimpaa” vaihdetta silmään.
Itselleni on kyllä alkanut jo muodostumaan kelmu tuohon sydämeni päälle. Ei elmukelmu, vaan kyynisyyden kelmu. Se on ihan väärin ja sitä kelmua en sinne todellakaan halua. Itsestäni on alkanut löytymään semmoisia piirteitä, joita en ole koskaan itsessäni tunnistanut. Viehättävä vastakkaisen sukupuolen edustaja tulee keskustelemaan kanssasi. Juttu luistaa ja nauramme yhdessä.
Sitten huomaat jonkun täysin pinnallisen ja epäolennaisen asian. Noniin, ja siinä loppui kiinnostus. Siinä meni taas se mahdollinen hetki. Hetki ja tilaisuus. Tässä vaiheessa tulisi päätuomarin puhaltaa peli poikki ja laittaa tämä urpo kymmenen minuutin käytösrangaistukselle. Jos lähtee tutustumaan uuteen ihmiseen lähtökohdista, että mitäköhän vikoja hänessä mahtaa olla…Ei, ei se niin voi mennä. Tämä nykyaikainen deittikulttuuri ja sovellusrakkauden aikakausi on varmasti osasyy tähän suoraansanottuna hirveään ”kertakäyttökulttuuriin”. Kierrätys toimii ihan kaikessa muussa paitsi rakkauselämässä.
Keskialueen aloituksesta voitto ja paketti kasaan.
-Esko-
// Kuvat: Jere Lehtonen //
Puolisentoista vuotta on tässä kohta paineltu niinsanottuna vapaana miehenä. Eilen makailin sängyllä, kuuntelin vanhaa kunnon Uniklubia, tuijottelin kattoa ja pohdiskelin elämääni. Elämääni, jota juuri tällä hetkellä elän. Toukokuun 28:na päivänä, vuonna 2017. Perusasiat ovat kunnossa. Minulla on oikein viihtyisä asunto. Minulla on maailman ihanin ja valloittavin tytär. Minulla on vakituinen työpaikka. Vakituista kumppania minulla ei ole. Tämä ei ole yhteistyöpostaus Tinderin, Happnin, Napakympin tai Eliittikumppaneiden kanssa. Tämä ei ole yhteistyöpostaus niiden kärkkäiden kommentoijien kanssa, jotka blogiani vain lemmenkutsuna pitävät. Tämä on aikuisen miehen kirjoitus tunnelmista, joita sinkkuelämä on minussa herättänyt noin puolessatoista vuodessa.